Kukin vuorollaan

Keskiviikko 23.5.2012 klo 7:05 - maria

  Puolueen varapuheenjohtajien tehtävä on edistää puolueen etua kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja taistella puheenjohtajan rinnalla ihmisten asioiden hoitamiseksi niin myrskyissä kuin tyvenissä. Viimeisten neljän vuoden aikana tämä on tarkoittanut minulle muun muassa tiivistä reissaamista maakunnissa, satoja puhujatilaisuuksia ja ihmisten kohtaamisia ympäri Suomen. On ollut ilo ja kunnia saada olla varapuheenjohtajan ominaisuudessa hyödyksi kansanliikkeellemme. Kahden varapuheenjohtajakauden aikana lukuisten torien, kauppakeskusten ja työväentalojen tunnelmat ovat jääneet mieleeni lämpiminä kokemuksina. Toverit ympäri Suomen ovat sydämellisiä ja uutteria yhteisten asioiden hoitajia. Valtaosa tekee poliittista vaikuttamistyötään varsinaisen päivätyönsä ohella, vapaaehtoisina. Ilman asiallemme omistautuneita uurastajia puolueemme ei olisi mitään.

  Myös puolueen varapuheenjohtajan on oltava alati käytettävissä, valmiina puolueen puolesta taistelemaan ja innostamaan niin omaa kenttää kuin äänestäjiäkin kaikkialla Suomessa. Ja otettava aina herkällä korvalla huomioon kentän tunnot.

 Olen puolueen varapuheenjohtaja vielä perjantaihin saakka. Uudenmaan piiri on ollut tukenani yksimielisesti. Myös muualta ovat lukuisat toverit kertoneet tukevansa jatkokauttani. Kiitos teille. Tukea jatkolleni varapuheenjohtajana ei ole kuitenkaan mielestäni nyt riittävästi. Kun kenttä toivoo varapuheenjohtajiston uudistumista, on tuohon toiveeseen viisasta vastata. Luottamustehtävät ovat aina väliaikaisia, kukin vuorollaan.

 Ennen tehtävästä luopumistani toivon voivani innostaa erityisesti yhtä henkilöä ottamaan omalla poliittisella urallaan niin hänelle itselleen kuin puolueelle tärkeän askeleen. Toivon voivani siirtää kapulani nuorelle miehelle, jonka poliittiseen hoksnokkaan ja kykyihin olen voinut luottaa kohta kymmenen vuoden ajan, Antti Lindtmanille. Puolue tarvitsee mielestäni nyt hänen kaltaistaan varapuheenjohtajaa.

  Aikaa vievän ministeritehtävän ja aikaa vievän puolueen varapuheenjohtajana toimimisen yhdistäminen on ollut haastavaa. Peruspalveluministerin tontille kuuluu lukuisia ihmisille erityisen tärkeitä lakihankkeita kuten oikeudenmukaisen, epäkohdat korjaavan vanhuspalvelulain saaminen Suomeen. Laitan nyt kaiken tarmoni näiden lakien eteenpäin viemiseen.

 Ja aivan lopuksi haluaisin kiittää Juttaa. Tukesi minulle merkitsee sanoin kuvaamattoman paljon. Olen saanut seurata läheltä huikeaa menestystarinaasi. Olet kulkenut läpi harmaan kiven säilyttäen sydämesi suurena ja tekosi viisaina. Olet esimerkki ja inspiraatio. Jatketaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluekokous,

Vanhuspalvelulaki ja henkilöstömitoitus

Sunnuntai 20.5.2012 klo 15:12 - maria

Vanhuspalvelulain työryhmäluonnos on lähtenyt lausuntokierrokselle. Jo nyt on julkisuudessa esitetty paljon arvokasta palautetta työryhmän tekemän lakiehdotuksen sisältöön. Varsinaiseen lausuntokierrokseen osallistuvien tahojen palaute saadaan käyttöön muutaman viikon kuluttua. Sen jälkeen on poliittisen päätöksenteon aika. Kauan kaivattu laki on siis pian eduskunnan käsittelyssä.

Vanhustenhuollon räikeät epäkohdat on korjattava ja tämän lain pitää velvoittaa siihen kaikissa Suomen kunnissa. Lain toinen puoli liittyy ikääntyneiden palveluiden muokkaamiseen. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja ihmistä ymmärtävää lähestymistä.

Omituinen väite, joka on toistunut muun muassa usean lehden pääkirjoituksessa, koskee kantaani vanhustenhoidon henkilöstömitoituksesta. Väite kuuluu, että olisin luopunut ajatuksesta säätää henkilöstömitoituksesta suosituksia järeämmin. Tämä ei pidä paikkansa.

Laista on tehtävä sellainen, että vanhustenhuollon epäkohdat saadaan korjattua.

Valmistelutyö

Vanhuspalvelulain valmistelu on kulkenut pitkän tien. Vanhuusasioihin erikoistunut emeriittaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä teki asiasta ehdotuksen aikoinaan ministeri Hyssälälle. Viime hallituskauden lopussa edeltäjäni ministeri Risikko aloitti vihdoin kauan kaivatun lain valmistelutyön. Tuon työn tulos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle juuri ennen viime kevään hallitusneuvotteluja. Palautetta tuli peräti 330 sivua. Risikon seuraajana, tuo palaute tuli minun työpöydälleni. Kuten hyvään lainvalmisteluun kuuluu, pidin tärkeänä, että saatu palaute huomioidaan lain jatkovalmistelussa.

Kun viime syksynä nimesin työryhmän tekemään jatkovalmistelua, halusin siihen mukaan todellisia vanhusten huollon asiantuntijoita. Olin hyvin tyytyväinen, kun vanhuspalveluiden puolesta elämäntyönään taisteleva Sirkka-Liisa Kivelä otti haasteen vastaan. Sain mukaan myös eduskunnan entisen oikeusasiamiehen Ritta-Leena Paunion sekä Eläkkeensaajien keskusliiton Arja Ojalan ja Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton Vappu Taipaleen. Työntekijöitä työryhmässä edusti STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen. Mukana olivat myös Kuntaliiton, valtiovarainministeriön ja EK:n edustajat.

Ilman poliittista ohjausta

Pidin tärkeänä, että työryhmä teki oman esityksensä ilman poliittista ohjausta.

Työryhmä on muokannut edellistä lakiluonnosta tuoden siihen aivan uutta ja laajasti iäkkäiden aseman parantamiseen liittyvää näkökulmaa. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Eksaktien suhdelukuun perustuvien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi omasta kannastani poikkeavaan esitykseen. Tähän asiaan on vielä palattava. Pahoin pelkään, että ilman riittävän henkilöstömitoituksen määrittelyä velvoittavana, kunnissa ei hoideta asiaa kuntoon.

Työryhmän esityksessä henkilöstömitoitus on pykälään kirjoitettuna

Henkilöstömitoitukseen työryhmä viittaa pykälässä joka kuuluu näin: Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, asiantuntemus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Tarkemman numeerisen henkilöstömitoituksen säätämiseksi työryhmä esittää asetuksen antamisen mahdollisuutta, joka on lakiin kirjattuna. Asetus on aivan yhtä velvoittava kuin itse lakikin. Työryhmä ei kuitenkaan ehdota asetuksen antamista samaan aikaan lain voimaan tulon kanssa, vaan myöhemmin mikäli tarvetta.

Työryhmän esitykseen sisältyy myös sanktioiden käytön mahdollisuus.

Edellisessä lakiluonnoksessa palveluiden saannin ikärajaksi oli laitettu 75 vuotta. Henkilöstömitoituksesta siinä ei puhuttu lainkaan, eikä siihen sisältynyt sanktiomahdollisuutta.

Uudessa esityksessä ikärajaa ei ole, vaan vanhuspalvelulaki koskettaa kaikkia vanhuuseläkkeeseen oikeutettuja. Siihen sisältyy aivan uutena velvoitteena muun muassa gerontologien, geriatrien, turvallisen lääkehoidon, monialaisen kuntoutuksen sekä iäkkäiden suun terveydenhuollon riittävän asiantuntemuksen sisällyttäminen kunnan palveluihin.

Jotta riittävä moniammatillisuus toteutuisi, rahaa on tähän varattuna 45,4 miljoonaa. Riittävän henkilöstön palkkaamiseen ympärivuorokautiseen hoivaan on lain puitteissa varattuna 27 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saa palkattua noin 700 lisähenkilöä. Vajeeksi on arvioitu jotakuinkin tuo sama määrä.

Työryhmän ehdotuksessa vanhuksia on kuultava palvelusuunnitelmia tehtäessä ja heiltä sekä omaisilta ja työntekijöiltä on kerättävä säännöllisesti palaute palveluiden laadun ja riittävyyden toteutumisesta. Tämä palaute on laitettava julkisesti nähtäväksi ja sen on ohjattava kuntien päätöksentekoa.

Esityksen mukaan kiireelliseen hoitoon pitäisi päästä välittömästi ja kiireettömään viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Esityksen mukaan palveluiden saamiseksi ei tarvitsisi tehdä kirjallista hakemusta, vaan suullinen pyyntö olisi yhtä sitova. Vanhusneuvostoista olisi tulossa lakisääteisiä.

Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä ja sen on tarkoitus astua voimaan 2013 aikana.

11 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitus

Tulevasta vanhuspalvelulaista

Perjantai 30.3.2012 klo 11:26 - maria

Ikääntyneiden hoidon ja hoivan puutteet ovat puhuttaneet jo pitkään. Huoltaan ikäihmisten palveluiden nykytilasta ovat ilmaisseet laajasti heidän parissaan työtään tekevät ammattilaiset, itse palveluiden piirissä olevat ihmiset ja heidän omaisensa, sekä iäkkäiden oikeuksien puolesta toimivat järjestöt.

 

Suomi on elänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden murroksessa jo pitkään.  Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yksityiset toimijat ovat vallanneet alaa ja kaventaneet osaltaan julkisesti tuotettujen palveluiden määrää. Vaikka tarjonta on monipuolistunut, haasteeksi on toisaalta noussut järjestelmän eriarvoistuminen. Palvelun tarvitsijan asuinpaikka ja jopa lompakon paksuus ovat alkaneet määritellä saatavia palveluita. Tästä kehityskulusta Suomelle on huomauttanut myös OECD.

Oma haasteensa on ollut myös siinä, että kunnissa palveluita kilpailutettaessa raha on mennyt liian usein laadun ja vaikuttavuuden edelle. Myös kuntien omana tuotantona järjestettyihin palveluihin on jäänyt kehittämisen tarvetta. Palveluiden painopistettä on päästetty siirtymään ns. tulipalojen sammuttamiseen terveyden edistämisen ja ylläpidon sijaan. Liian monesti ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen hoitoon ei ole panostettu juhlapuheista huolimatta. Tämä on osaltaan johtanut myös ikääntyneiden kasvavaan laitoshoidon tarpeeseen.

 

Tietoa siitä, miten ennaltaehkäisyllä, varhaisella puuttumisella ja kuntoutuksella pystytään estämään ennenaikainen toimintakyvyn heikkeneminen, löytyy niin suomalaisesta kuin kansainvälisestäkin tutkimuksesta. Jokaisella iäkkäällä pitäisikin olla oikeus toimiviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Tämä on paitsi ihmisoikeuskysymys myös taloudellisesti järkevää.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty arvioita ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen kehityksestä vuoteen 2060 saakka. Nykyisellään ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon kustannukset ovat noin reilu prosentti bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi ei ala panostaa toimintakyvyn ylläpitoon ja näin vähennä raskaimman hoidon tarvetta, ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen bkt-osuus nousee lähelle 3,9 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Ikääntyneiden hoidossa ja hoivassa on siis saatava aikaiseksi painopisteen muutos myös talouden kestävyyden näkökulmasta.

 

Vuonna 2013 voimaan astuva vanhuspalvelulaki on kauan odotettu uudistus ja sille on asetettu syystäkin korkeat toiveet. Lain ensimmäinen luonnos kiersi kunnat ja asiantuntijatahot viime keväänä palautelausuntoja keräten. Lausuntokierroksen jälkeen kävi selväksi, että lakiluonnos vaatii vielä lisätyöstämistä. Nimesin viime syksynä lain jatkotyötä varten työryhmän, joka luovuttaa ehdotuksensa uudeksi laiksi huhtikuun puolessa välissä. Viime keväänä järjestetyn lausuntokierroksen palaute on otettu ansiokkaasti lain jatkotyöstämisessä huomioon. Suomeen on tulossa laaja hyvinvointia edesauttava tulevaisuuteen näkevä ikälaki. Työryhmä on tehnyt erinomaista ja uraauurtavaa työtä.

 

Tulevan vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Se vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palveluidensa kehittämiseen. Lailla turvataan, että ikääntynyt henkilö saa heikentyneen toimintakykynsä edellyttämiä laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti sekä ohjausta ja tukea muiden tarjolla olevien palveluiden käyttöön. Laki vahvistaa myös ikääntyneen henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön.

 

Iäkkäiden ihmisten eliniän kasvu on upea asia, mutta myös selkeä yhteiskuntamme suunnan muutoksen ja kehittämisen paikka. Jos haluamme rakentaa hyvinvointia vauvasta vaariin, vaatii se erityistä herkkyyttä tunnistaa hyvinvoinnin juuret. Tähän tarvitaan enemmän kuin vain sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä.  Yhteisöt kehittyvät vain yhteisellä tekemisellä. Erilaiset keinotekoiset raja-aidat sietävät roviolle. Yhteiskunnan jakaminen lasten, nuorten, aikuisten, erityisryhmien ja vanhusten siiloihin on auttamattoman takapajuista. Niin ikään eri hallinnonalojen on ruvettava näkemään kokonaisuuksien kautta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ohella ikääntyvien näkökulmasta merkittäviä ratkaisuja tehdään asumis-, kulttuuri-, liikenne- ja sivistyspalveluiden sekä yhdyskuntasuunnittelun alueella. Järjestösektorilla ja elinkeinoelämän ratkaisuilla on myös erityisen tärkeä osa kokonaisuuden toimivuudessa, kuten myös sillä miten itse kukin meistä asenteellisesti suhtautuu iäkkäisiin kanssaihmisiimme. Yhteiskunta on meidän kaikkien yhteinen asia.

20 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden palvelut

Kela-korvausten maksaminen monikansallisten yritysten voittoihin ei ole kestävää terveyspolitiikkaa

Keskiviikko 22.2.2012 klo 13:11 - maria

Kela-korvaukset ovat yksittäisinä kertakorvauksina yksityisessä perusterveydenhuollossa niin pieniä, että ne, jotka yksityisiä käyttävät, käyttäisivät niitä jatkossakin. Säästetty raha investoituna julkiseen perusterveydenhuoltoon puolestaan poistaisi nykyistä eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa sosioekonomisten erojen perusteella.

 
Tällä hetkellä yksityinen avoterveydenhuolto on jossain määrin maksukykyisille ohituskaista verorahoitteiseen erikoissairaanhoitoon. Kahden kerroksen palvelujärjestelmä on johtanut myös tilanteeseen, jossa julkisten terveyskeskusten kehittämiselle ei ole kaikkien tahojen varauksetonta tukea. Paikoin julkinen sektori on nähty jopa kilpailuhaittana voittoa tahkoaville yksityisille toimijoille.

Tässä on selkeä ideologinen ero eri puolueiden välillä. Jotkut haluavat vahvaa yksityistä sektoria, joka mahdollistaa markkinatalouden lainalaisuuksien käytön voitonmaksuineen myös terveydenhuollossa. Me demarit näemme terveyden kansallisena voimavarana, joka ei saa olla kaupan. Siksi haluamme rakentaa hyvin toimivan terveydenhuoltojärjestelmän, joka ei erottele ihmisiä tulotason mukaan.

Paikoin kuulee argumentointia, jossa väitetään pienituloisten kärsivän, jos kela-korvaukset poistettaisiin yksityisiltä lääkäripalveluilta. Pienituloisille yksityisen käyttö ei kuitenkaan ole tähänkään asti ollut todellinen vaihtoehto, koska kela-korvauksesta huolimatta korkea omavastuu muodostuu palvelun käytön esteeksi. Itse asiassa kansainvälisesti vertailtuna Suomessa maksetaan nykyisellään erityisen korkeita omavastuita terveydenhuollon palveluissa.

Hammashoidon sekä muutamien erityisalojen kuten gynekologian saatavuus on julkiselta puolelta heikko.

Muiden osalta on hyvä pohtia tilannetta pragmaattisesti. Vaikka perusterveydenhuollon palveluiden kela-korvauskäytännön muuttamisesta kertyvä rahasumma on varsin pieni terveydenhuollon kokonaismenojen kannalta, olisi tämän summan saaminen kunnalliseen terveydenhuoltoon erittäin merkittävää.  Tilastollisesti tarkasteltuna korvausmenot painottuvat parempituloisille, vaikka sairastavuus on suurempi pienituloisilla. Rahojen siirtäminen perusterveydenhuoltoon hyödyttäisi nimenomaan pienituloisia eli parantaisi palveluiden saatavuutta julkisista terveyskeskuksista.

Huomioitava on myös, että yksityisten palveluiden käyttäjistä suuri osa korvauksen saajista on saanut vain pieniä korvauksia. Korvauksia saaneista puolet sai viiden vuoden aikana kelan-korvauksena enintään 68 euroa. Korvaukset ovat siis niin pieniä, että todennäköisesti vain pieni joukko nykyisistä yksityisten palveluiden käyttäjistä vaihtaisi kunnalliselle puolelle tämän takia. Lisäksi suurella osalla todellinen kustannusten korvaaja on yksityinen sairauskuluvakuutus, jolloin näiden henkilöiden kohdalla kela-korvausten poistolla ei ole vaikutusta.
Juuri missään muualla ei ole käytössä tällaista järjestelmää, jossa korvattavien palveluiden sisältöä ei juuri valvota ja korvattavien palveluiden hinnoittelu on täysin vapaata. 

Tästä näkökulmasta ymmärrän hyvin, että Pohjola vakuutusyhtiönä on katsonut parhaaksi perustaa oman yksityisen sairaalansa saadakseen aisoihin nykyisellään yksityisten terveysvakuutustenkin korvausten kustannusten hallinnan kannalta hankalan tilanteen. Tosiasiallisesti osa vakuutusyhtiöidenkin korvauksista menee tällä hetkellä hintoihin, koska mitään hintarajoituksia ei ole.

Julkinen terveydenhuolto ja sen tärkeä kulmakivi terveyskeskukset olivat vielä 90-luvun alussa kansallisia ylpeyden aiheita. Meidän nykyinen monikanavarahoitteinen järjestelmämme on todettu useassa selvityksessa THL:stä OECD:tä myöten eriarvoistavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuolto avattiin aikoinaan yksityiselle sektorille tarkoituksena tukea pk-yrittäjyyttä. Kehitys on kuitenkin parinkymmenen vuoden aikana johtanut monikansallisten yritysten toimintaedellytyksien vahvistumiseen ja terveyskeskusten köyhtymiseen. Tämä puolestaan on omalta osaltaan johtanut terveyserojen kasvuun. Suomella ei ole tällaiseen varaa.

Tällä hetkellä pienituloiset ihmiset kuten nuoret lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset joutuvat liian usein ihmettelemään, mitä hyvinvointiyhteiskunnallemme on tapahtunut, kun terveyskeskuksesta suorastaan kehoitetaan hakemaan palvelu yksityiseltä korkeaa omavastuuosuutta vastaan.

On selvää, että kela-korvauksia ei voi poistaa kertaheitolla, mutta kuten Tehy-lehden haastattelussa totean, olisi hyvä, että jatkossa myös monikanavarahoituksen ongelmat otettaisiin huomioon järjestelmäämme kehitettäessä. Taloudellisesti haastavina aikoina on syytä pohtia, mistä on suomalaisten terveydelle enemmän hyötyä: siitä, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia vai siitä, että tuo raha investoitaisiin julkiseen terveyskeskustoimintaan ja ennen pitkää poistettaisiin ehkä kokonaan tarve turvautua yksityisiin terveyspalveluihin julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun parantuessa.

40 kommenttia . Avainsanat: Kela-korvaukset

Hiljaisten ääni

Perjantai 3.2.2012 klo 9:39 - maria

Aika harva taisi oikeasti uskoa vielä muutama viikko sitten, että näissä presidentin vaaleissa toisen kierroksen mittelöä käytäisiin Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä.

Pekka Haavisto on tehnyt kuudessa kuukaudessa sen mitä Sauli Niinistö ei ole pystynyt saamaan aikaan kuudessa vuodessa. Pekka Haavisto on antanut äänen maan hiljaisille.

Olen ilmoittanut jo aiemmin julkisesti tukevani Pekkaa presidentiksi. Miksi? Koska nyt ei valita Suomelle talouspäällikköä. Nyt valitaan arvojohtajaa. Meidän, joilla menee hyvin on annettava äänemme niiden puolesta, joilla ei mene.

Kun kysyn itseltäni, kumman presidenttiehdokkaan menestys antaa enemmän toivoa vaikkapa niille nuorille, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa maailmassa, vastaus on selvä. Kummalta Sinä pyytäisit apua, jos kokisit olevasi kiusattu tai yksinäinen?

***

En ole syntyessäni saanut kunniaa periä demariaatetta äitini maidosta. Mutta kun aikoinaan päätin kenen joukoissa haluan seistä, valintani oli helppo. Arvot ratkaisivat.

Ihmistä ei saa jättää yksin hädän hetkellä. Kiusaamiselle ei saa kääntää selkää. Kaveria ei jätetä -yhteiskuntaa on vahvistettava. Oikeudenmukaisuutta on levitettävä kaikin mahdollisin keinoin.

***

Suomalaiset ovat huolissaan. Terveydenhuoltojärjestelmämme, ikääntyneiden ihmisten turva, perheiden tuki ja työttömyys vaativat arvopohjaltaan kestäviä päätöksiä ja toimia. Tietoon perustuva päätöksenteko kantaa pidemmälle kuin yksiselitteinen ismeihin uskominen.

Suomalaista päätöksentekoa johdatteli -90 -luvun alkupuoliskolta usko markkinaliberalismiin. Tulokset näkyvät muun muassa nykypäivän yhteiskuntamme repaleisena turvaverkkona sekä pirstoutuneena ja eriarvoistavana palvelujärjestelmänä.

Tämän kehityksen polku on nyt saatava poikki. Ei mikään helppo tehtävä, kun maailman paine puskee tilanteeseen omaa haastettaan muun muassa globaalin talouskriisin ja väestön ikääntymisen muodossa.

Pelkillä hallinnollisilla toimilla ei maailmaa kuitenkaan paranneta. Sillä on suuri merkitys miten Suomessa voidaan henkisesti niin kodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin kaikkialla muuallakin. Ihmisten on annettava tehdä parhaansa. Ihmisarvon tunnustaminen lähtee arjen yksittäisistä teoista, joista kasvaa välittämisen ja osallisuuden valtameri.

Äänestin ensimmäisellä kierroksella Paavo Lipposta, hän oli parhaimmillaan, kun kertoi elämänsä arjessa kohtaamistaan ihmisistä ja heidän arvokkaasta työstään sekä välittämisestä. Viime kädessä siinä on hyvän yhteiskunnan ydin. Sen vastakohta on itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys. Ja sellaista vastaan on taisteltava.

***

Olen demari, ja olen nyt ylpeä Pekka Haaviston kannattaja. Kansakuntamme tarvitsee presidentin, joka kokoaa yhteen ja antaa toivoa inhimillisyyden kasvusta kaikkialla yhteiskunnassamme. Presidentin arvomaailmalla on väliä.

Nyt ei valita Suomelle talouspäällikköä. Meidän, joilla menee hyvin on annettava äänemme niiden puolesta, joilla ei mene.

8 kommenttia . Avainsanat: Pekka Haavisto

Jo oli aikakin

Tiistai 27.12.2011 klo 15:17 - maria

On aina riemastuttavaa, kun jokainen meistä - puoluekannasta ja hallituskokoonpanosta vapaana - voi sanoa: Hyvä homma, jo oli aikakin.

Yksinhuoltajaperheet saavat vuoden alusta vähintään 85 euron korotuksen kuukaudessa toimeentulotukeensa.  Se on merkittävä summa noin 30 000 perheen arkea helpottamaan. Jokainen meistä tietää, että päätös on oikea. Yksinhuoltajaperheelle tuhat euroa vuodessa on oikein käytettynä paljon. Korotus antaa toivoa kun se sijoitetaan näissä kaikkein pienituloisimmissa perheissä tulevaisuuteen, lapsiin ja nuoriin. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvon paremmasta toteutumisesta, mahdollisuudesta elää samaa sosiaalista elämää toisten perheiden lasten kanssa vaikkapa harrastusten kautta.

Harrastusten tulisi yhdistää lapsia ja nuoria, ei erottaa heitä.

***

Toinenkin kesän hallitusneuvottelujen ponnistus, vuoden vaihteessa tapahtuva perusturvan sadan euron korotus, pureutuu sekin juuri eriarvoisuuden taltuttamiseen.  Se merkitsee ihmisen näkemistä työttömyyden kohdatessa. Se merkitsee monelle suomalaiselle sitä, ettei heidän tarvitse enää juosta luukulta toiselle apua hakemassa. Toimeentulotukiriippuvuus vähenee huomattavasti. Toisaalta, myös toimeentulotukeen tehdään tasokorotus.

Siinä, millaisena valtio näyttäytyy apua tarvitsevalle, on paljon tekemistä tämänkin päätöksen jälkeen, mutta nyt ollaan oikealla kurssilla.

Politiikan mahdollisuutta parantaa kansalaisten arkea epäillään aika laajasti. Hallinto ja sen päätökset on nähty sokeana apparaattina, joka muokkaa maailmaa arkea näkemättä. Toisaalta ihmiset ovat passivoituneet liian usein järjestelmän koukeroissa. Suomen eriarvoistuminen viimeisten 20 vuoden aikana on huomattu ulkomaita myöten.

Mutta nyt voi syystäkin olla ylpeä. Tapahtuvat muutokset ovat selkeä merkki uudesta tuulesta. Suomi on mahdollista saattaa oikeille raiteille, kun niin yhdessä päätetään. Työn on oltava parasta sosiaaliturvaa niille, jotka työhön kykenevät, mutta hädän hetkellä ei ketään pidä päästää vajoamaan pimeyteen.

***

Hyvinvointivaltiossa heikoimmista pidetään huolta ja investoidaan ihmisen mahdollisuuteen olla mukana rakentamassa yhteiskuntaamme. Me kaikki muodostamme teoillamme ja asenteellamme uuden ajan hyvinvointivaltion.

Suomi on nostettu vuosikymmeniä sitten sosiaalisilla innovaatioilla ja sisukkuudella maailman edistyksellisimmäksi valtioksi. Meillä oli hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa kyky oivaltaa ja toteuttaa lukuisia hyviä hankkeita ja käytäntöjä. Sellaisia, joita muualla maailmassa ei vielä osattu ajatella. Kouluruokailu, äitiyspakkaus, lapsilisä ja neuvolaverkosto olivat aikansa superponnistuksia, joilla mahdollistettiin tasa-arvon kasvu. Olen monasti miettinyt, millainen henki eduskunnassa, ministeriöissä ja puolueissamme silloin vallitsi? Olisiko siinä hengessä jotain, joka meidän kannattaisi löytää uudelleen?

Ei kekseliäisyys ole Suomesta kadonnut minnekään. Päinvastoin, ja sille olisi ottajia maailmallakin.

Nuorison syrjäytyminen ja ikääntyneistä huolehtiminen ovat juuri sellaisia haasteita, joihin tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita mukaan: Sinua, minua ja naapurin Penaa. Me tarvitsemme uusia ideoita nykyisten ja tulevien haasteiden taltuttamiseen.  Viisaus ei asu vain ministeriöissä tai hallituksissa, eikä maailmaa rakenneta paremmaksi vain hallinnon toimin. Viisaus asuu viisaiden ihmisten yllättävässä yhteistyössä.

4 kommenttia . Avainsanat: yksinhuoltajaperhe, toimeentulotuki, mahdollisuuksien tasa-arvo, sosiaalinen innovaatio, hyvinvointivaltio

Kopsusta, alkoholimainonnasta ja parveketupakoinnista

Sunnuntai 16.10.2011 klo 15:06 - maria

Timo Soini on mukava mies, vaikka silloin tällöin heittäytyykin villiksi ja oikoo kulmia sellaisella katujyrällä, että parvekkeella tupakkia perjantaikopsunsa päälle vetävältä työmieheltä katoaa kohta koko parveke alta.

On helpompaa yksinkertaistaa vaikeita ongelmia kuin lähteä etsimään niihin vaadittavia hankalia ratkaisuja.

Myös median uutisoinnissa huomaa usein samaa.

***

Alkoholin käytön haittavaikutuksista syntyy eri arvioiden mukaan kolmesta kuuteen miljardin euron vuosittaiset kustannukset. Näitä kustannuksia syntyy muun muassa lastensuojelun asiakkuuksien, sairauksien, terveydenhuollon päivystysten, työpoissaolojen, väkivallan sekä ilkivallan ja järjestyshäiriöiden hoidon takia.

Näillä ongelmilla ja Timon yhdellä perjantaikopsulla ei ole paljoa tekemistä toistensa kanssa. Mutta sillä, että yksi kopsu muuttuu kymmeneksi, on. Siksi Timon heitto budjettikeskustelun tiimellyksessä oli yllättävä.

***

Timon varsinainen pointtihan oli, että hallitus vie duunarilta ilon yhteen lasilliseen työviikon päätteeksi, koska korottaa alkoholiveroa. Tyypillistä Timoa, jonka vuoksi häntä myös rakastetaan. Mutta, kaikella rakkaudella, yhden kopsun hintaan alkoholiverotuksen vaikutus lasketaan senteissä.

Yksi perjantaikopsu ei kaada alkoholiveron korotuksen jälkeenkään työmiehen taloutta, mutta säännöllinen kännääminen alkaa tuntua niin työmiehen kuin kaikkien veronmaksajienkin kukkarossa. Kolmesta kuuteen miljardiin euron vuosittaiset kustannukset ovat todellisuutta ja me kaikki maksamme niitä verojemme kautta.

Kolmesta kuuteen miljardia on aito budjettiasia. Sillä rahalla saisi kaikille Suomen vanhuksille ison kasan hyvää koko loppuelämäksi, terveyskeskuksiin lääkäreiden armeijan ja Lastenlinnan sairaalalle uudet nykyaikaiset tilat. Ja siltikin jäisi yli.

***

Kun median kautta olen tätä keskustelua käynyt, olen hämmästellyt, miten kovin harva on vaatinut, että näin kalliiksi tulevaan ongelmaan pitäisi tarttua rivakammin.

Alkoholiveron korotus on ensimmäinen tämän hallituksen toimi asiaan liittyen. Viimeksi kun alkoholiveroa korotettiin, väheni myös kulutus noin puoli litraa vuodessa per suomalainen. Pyysin ministeriöstä arvion vuodenvaihteessa voimaan astuvan uuden alkoholiveron korotuksen vaikutuksesta. Veronkorotus tuo noin 100 miljoonaa lisää ja sen päälle kulutuksen aleneminen alentaa kustannuksia 50-100 miljoonaa. Se on pelkästään hyvä asia.

Tulevan vuodenvaihteen alkoholiveron korotuksen jälkeen seuraavana askeleena on alkoholimainonnan kiristäminen. Tätä koskevan lakiehdotuksen tuon eduskunnalle ensi vuonna. Jos jonkun mielestä on huono asia, että alkoholimainonnassa ei saisi käyttää sellaisia keinoja, jotka tutkitusti vetoavat lapsiin, on minun pakko kysyä miksi?

Hallitusohjelmasta löytyvä alkoholipoliittinen kokonaisuudistus on vasta kirjoitteilla. Siksi, kun minulta on kysytty esimerkiksi oluen laimentamisesta, olen todennut, että tässä vaiheessa ei ole syytä sulkea pois keskustelusta mitään keinoja alkoholihaittojen vähentämiseksi.

Näin mittavan ja vaativan lain kirjoittamisessa käytetään hyvin laajaa asiantuntijajoukkoa, eikä olisi oikein, jos ministerinä ilmoittaisin etukäteen, että he eivät saa esittää lakiin kirjattavaksi sitä tai tätä.

***

Mitä tulee parveketupakointiin, on harmillista, että keskustelu on ajautunut parveketupakoijien puolustajien taholta kovin mustavalkoiseksi. Sellaista lakia on mahdoton tehdä, jossa tupakointi voitaisiin kieltää kaikkien asuintalojen parvekkeilla. Sellaista en ole myöskään ehdottanut. Mutta puhtaan hengitysilman pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus kotonaan. En ole saanut mistään asiasta niin paljon positiivista palautetta kuin mielipiteestäni parveketupakoinnin rajoittamisesta. Kun ihmiset kertovat joutuvansa kärsimään kotonaan naapurin tupakankatkusta, on kyse muusta kuin tupakanpolttajien ahtaalle ajamisesta. Kyse on tupakan savusta kärsivien oikeudesta savuttomaan kotiin ja siitä, että esimerkiksi parvekkeella päiväuniaan nukkuva vauva saisi tehdä niin raittiissa ilmassa. Tämä oikeus pitäisi turvata lailla.

***

Viime kädessä alkoholiongelmien tai tupakan aiheuttamien haittojen vähentämisessä kaikkein tehokkain keino löytyy ihmisen korvien välistä. Muuttaaksemme todellisuutta meidän on usein muutettava itseämme.

Yhteiskunnalliset ongelmat ovat nykyään monivyyhtisiä. Miten vähentää eriarvoisuutta ja terveyseroja, jotka uhkaavat muuttua Suomessakin ylisukupolvisiksi. Laaja-alainen politiikka, jossa painotetaan oikeudenmukaisuutta sekä mahdollisuuksia ja osallisuutta ovat myös parasta päihdepolitiikkaa.

Toisen ihmisen hyväksyminen, tukena oleminen ja lapsen maailman varjeleminen kuuluvat meille kaikille. Yhdenkään ajatuksen paremmasta Suomesta ei pitäisi olla turha, tulee se yksittäisen kansalaisen aloitteena, oppositiopuolueesta tai hallituksesta.

Ei minusta oikeasti saa tekemälläkään kieltoministeriä. Mutta kohtuus on mielestäni hyvä asia.

28 kommenttia . Avainsanat: alkoholipolitiikka, mielikuvamainonta, parveketupakointa, kopsu

Vanhuspalvelut

Perjantai 2.9.2011 klo 11:38 - maria

Professori Sirkka-Liisa Kivelän kirjaan kootut arkipäivän kokemukset vanhustenhoidon tilasta nykysuomessa ovat karmaisevia. Ikääntyneiden ihmisoikeuksia poljetaan paikoin törkeällä tavalla maassa, jota jotkut vielä toiveikkaasti kutsuvat hyvinvointivaltioksi. Vaikka maassa on paljon hyvää vanhusten hoivaa, tapahtuu aivan liian paljon myös sellaista mitä ei pitäisi.

Mitä ihmettä täällä Suomessa oikein tapahtuu?

Kuntien päättäjät, jotka viime kädessä kollektiivina hyväksyvät oman alueensa vanhustenhoidon linjaukset, suojaavat omaatuntoaan syyttämällä milloin mitäkin huonon tilanteen jatkumisesta. Toisaalta, kun nyt ollaan vihdoinkin toteuttamassa kauan kaivattua vanhuspalvelulakia, johon iäkkäiden oikeudet kirjataan, samat porukat vastustavat lain toteuttamista. Heidän mielestään kunnille ei pidä sälyttää uusia velvollisuuksia. Tilanne on kääntymässä erikoisen nurinkuriseksi. Siis ei saisi vaatia kuntia hoitamaan vanhuksiaan kunnolla? Tottakai saa ja pitää.

Katsotaan mitä viime hallituskaudella tapahtui. Silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko aloitti vanhuspalvelulain valmistelun. Tätä oli jo ennen vaaleja vaadittu laajalla puoluerintamalla. Ministeri Risikko saikin työlleen varauksettoman tuen heti alkumetreiltä saakka myös oppositiolta. Silloin elettiin taloudellisesti hyvässä tilanteessa, valtion kassa oli ylijäämäinen. Silloinen oppositio (sd, vas, krist ja pers.) patistikin hallitusta ripeään toimintaan lain voimaansaamiseksi. Lakia ei tullut, mutta kahdeksan miljardin veronkevennykset kylläkin. Vanhuspalvelulain valmistelu jäi kesken. Risikko ehti lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle. Tuli vaalien aika. Käytiin hallitusneuvottelut. Hallitusneuvotteluissa sovittiin vanhuspalvelulain saattamisesta maaliin. Myös aikataulusta sovittiin. Lakiesitys tulee eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuonna ja voimaan 2013 aikana.

Julkisuudessa esitettyjen epäilyjen vastaisesti hallitusneuvotteluissa sovitusta aikataulusta ei olla sosiaali- ja terveysministeriössä laistamassa. Minulle on kunnia-asia saattaa edeltäjäni aloittama lainsäädäntötyö voimaan.

Viime hallituskaudella lausuntokierrokselle lähetettyyn lakiluonnokseen tullut palaute saatiin läpikäytäväksi kesäkuun lopulla. Palautteen huomioiminen lain jatkovalmistelussa tuli minun tehtäväkseni. Lakia jatkojalostetaan saatujen palautteiden mukaisesti nyt mahdollisimman sitovaksi ja mahdollisimman hyvin ikääntyneiden ihmisoikeuksia turvaavaksi. Ainoa, mistä nyt poiketaan hallitusohjelmassa sovitusta, on lakiluonnoksen joidenkin osien ottaminen käyttöön etupainotteisesti jo ensi vuonna muuttamilla paikkakunnilla. Näistä syntyneistä kokemuksista on hyötyä, kun koko maa alkaa toteuttaa vanhuspalvelulain velvoitteita vuoden 2013 aikana. Toisin kuin edeltäjäni on julkisissa lausunnoissaan antanut ymmärtää, tämä ei muuta hallitusohjelmassa sovittua aikataulua, vaan onnistuessaan vahvistaa lain toteuttamista.

Yksi tärkeimpiä lain onnistumisen takaajia on ikääntyneiden hoitoon ja hoivaan osallistuvien työntekijöiden riittävyys. Vanhuspalvelulain tavoitteena on vähentää laitoshoivan tarvetta. Tämä tarkoittaa kotiin tuotavien palveluiden vahvistamista, kuntouttavan toiminnan lisäämistä ja ennaltaehkäisevään toimintaan painottamista. Jotta tämä kaikki onnistuisi, on näihin satsattava myös resursseja eli työntekijöitä. Lain valmistelussa ei tähän ole puututtu, minun mielestäni pitäisi.

Jo nykyisellään ympärivuorokautisen hoivan kohdalla on sosiaali- ja terveysministeriöstä laadittu henkilöstömitoitussuositukset. Kotiin vietävän hoidon kohdalla suosituksia ei ole.

Jotkin tahot ovat epäilleet suositusten vaikuttavuutta riittävän henkilökunnan turvaajina. Kyse ei ole uskon asioista. Tuoreen selvityksen mukaan suositukset ovat saaneet kunnat vahvistamaan ympärivuorokautisen hoidon henkilökuntaa valvonnan lisäämisen myötä. Mutta ei riittävästi, kuten Sirkka-Liisa Kivelän kirjan karmivat kertomukset todistavat.

Vanhuspalvelulaki on tämän hallituskauden yksi tärkeimmistä lainsäätämistöistä. Siksi se on tehtävä erityisellä huolella. Lain voimaansaattaminen ei saa myöskään vaarantua milloin mistäkin kumpuavaan vastustukseen. Ikääntyneiden hoidon ja hoivan pitää olla riittävää ja tämän aikaansaamiseksi on tehtävä työtä yhdessä rintamassa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Huomioitavaa on myös, että yhdenkään kunnan ei tarvitse jäädä odottamaan vanhuspalvelulain voimaan astumista. Jo nykyinen lainsäädäntö edellyttää vanhusten ihmisarvoista kohtelua. Niissä kunnissa, joissa vanhustenpalveluita on lähdetty kehittämään oma-aloitteisesti jo kauan sitten, tilanne on hyvä. Nyt pitää saada koko Suomi hyvinvointivaltion edellyttämälle tasolle.

33 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden hoiva

Vihavaalit vs. demokratia

Sunnuntai 17.4.2011 klo 9:22 - maria

Toimittaja soitti ja kysyi, luonnehtisinko näitä vaaleja vihavaaleiksi. Se pisti miettimään asiaa. Onko vaalijulisteiden töhrimisessä kyse laajojen kansanjoukkojen vihasta? Tai siinä, että joku idiootti hajottaa vaalimökin ja toinen juoksee uhkaavasti Marja Tiuran perässä Tampereen torilla.

Tietenkin Oulun väkivaltaepisodi on tuomittava. Mutta voiko näitä 2011 vaaleja kutsua vihavaaleiksi?

Vihaisia ihmisiä on ollut aina. Minäkin olen vihainen siitä, että kaikista lupauksista huolimatta Suomessa jää edelleen aivan liian suuri joukko vanhuksia ilman säällistä apua. Sekin vihastuttaa, että leipäjonot kasvavat  ja silti maailmasta löytyy liikaa ääliöitä, joiden mielestä niissä jonottavat ovat jotenkin ansainneet kohtalonsa. Mutta ei näitä asioita saada paremmiksi huutamalla vihavaalia.

Vihavaalit on jo sanana ristiriitainen. Viha ja demokratia eivät sovi yhteen. Viha on hajottava voima, demokratia rakentava. Vihavaali lähtee vastakkainasettelusta johon ei sisälly reseptiä siihen, miten saadaan rakennettua uutta ja kestävää.

Lekalla hajottaminen on helppoa, mutta sillä on mahdotonta rakentaa. Ja juuri rakentamista tarvitaan nyt kipeämmin kuin aikoihin.

Filosofi David Humen ajatus siitä, että vallitsevasta ei voi vetää sellaista johtopäätöstä, että se olisi moraalisesti kestävää, on hyvä. Englanniksi hänen ajatuksensa kuuluu ”there is no ought from is”. Demokratia on upea keksintö, koska se pistää säännöllisin väliajoin paitsi päättäjät myös äänensä antavat kansalaiset miettimään minkälaisessa maailmassa me haluamme elää.

Ottakaa äänestyspaikoille mukaan lapsenne ja lapsenlapsenne. Kertokaa heille, että oikea politiikka on sovun rakentamista ja yhteisen hyvän eteen toimimista. Parhaimmillaan se on kuin hyvä perhe-elämä, jossa osapuolet osaavat nähdä olennaisen ja säilyttää itsensä ja toisen kunnioituksen. Eduskuntaan tarvitaan rakentajia ei vihanlietsojia.

On uutisoitu vaalijulisteiden töhrimiset ja kansanedustajien ja vaalimökkien kimppuun hyökkäämiset. Nämä ovat olleet kuitenkin yksittäisiä sekopäiden tekoja.

Sen sijaan uutisoimatta on jäänyt kuinka kymmenet tuhannet ihmiset ympäri Suomea ovat olleet vapaaehtoistöissä turuilla ja toreilla, koska he uskovat politiikalla olevan väliä. Nämä porukat ansaitsevat kiitoksen ylin puoluerajojen. Ilman vapaaehtoisia puolueiden uskollisia vaalityöntekijöitä, ei demokratia olisi Suomessa näin lähellä ihmisiä markettien parkkipaikoilla ja toreilla ja aukioilla. Mikä näitä upeita ihmisiä motivoi toimintaansa, siinä olisi jutun paikka.

Mikä tahansa puolue saa voiton, voi vain toivoa nöyryyttä ja viisautta tuleville viikoille. Suurin kasaa hallituksen ja valitsee Suomen tulevaisuuden suunnan.

Vaihtoehtoja Suomen tulevalle suunnalle on useita. Vaikka toisin halutaan joskus väittää, puolueilla on eroja ja juuri nuo erot merkitsevät loppupeleissä.

Illan tuloslaskenta tulee olemaan historiallisen jännittävä. Siihen asti kaikki on teidän käsissänne.

Loppuun lempirunoni.

"Jos vapise ei sulla sydän, käsi,
Kun araksi sua arat syyttävät;
Jos itse epäile et kykyjäsi,
Ja epäilykset toisten ymmärrät;
Jos väsymättä odottaa sä jaksat,
Et valheella sä vastaa valheeseen,
Jos pahan aina hyvällä sä maksat,
Et silti sorru tekopyhyyteen;

Jos hallita voit unelmiesi hurman,
Ei etäiseksi mietteesi sua tee;
Jos kohdata voit riemuvoiton, turman,
Ja tietää: samaa ne vain merkitsee;
Jos kestät kuulla, miten suoruutesi
Suut heittiöiden vinoon vääristää,
Tai nähdä tuhon saavutuksiesi,

Ja senkin jälkeen jatkaa elämää;
Jos kaiken mitä omistat voit heittää
Sä huomaan onnettaren oikukkaan,
Ja hävitä, ja pettymykses peittää
Ja kestää sanomatta sanaakaan;
Jos tarmon, voiman puute tekee tenää
Vaan silti voit ne ruotuun pakottaa
Ja sinnikkäästi jatkaa vaikka enää
Vain tahto sanoo niille: "Jaksakaa!"

Jos rahvaan elkeet sulta hyve estää,
Et kuninkaaksi silti kaihoa;
Jos vihan, rakkauden luontos kestää,
Jos hädässä voi sinuun turvata;
Jos luovuta et, vaikka raskas taakka
On aina ajan armottoman ies -
On kaikki sinun maailman ääriin saakka,
Ja enemmänkin - poikani, oot mies!

Kipling

20 kommenttia . Avainsanat: vaalit, vihavaalit, demokratia

Terveyskeskukset kuntoon!

Keskiviikko 13.4.2011 klo 4:51 - maria

Perusterveydenhuolto pitää rakentaa takaisin siksi ylpeyden aiheeksi, jota se vielä ennen 90-luvun lamaa oli.

Terveyspalveluiden kuntoon saaminen on yksi tulevan vaalikauden tärkeimmistä asioista. Terveyskeskusten nykyinen palvelu ei ole hyvinvointivaltiosta vaan ihan jostain muusta.

Hälyttävänä piirteenä nykyisessä suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on sen eriarvoisuus. Kuin todistuksena tästä, köyhimpien kansalaisten elinajanodote ei ole noussut kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka kaikkien muiden elinikä on tasaisesti pidentynyt.

Kohtuuttomat jonot terveyskeskuksissa ja virkasuhteisten lääkäreiden vähyys aiheuttavat liian usein kohtuutonta murhetta apua hakevalle ihmiselle. Terveyskeskuksesta apua hakenut kansalainen joutuu yhä useammin ohjatuksi yksityiselle terveysasemalle. Ei ole ihme, että yksityisten terveysvakuutusten ottaminen tulee yhä suositummaksi. Kaikilla ei vaan ole niihin varaa.

Näin vaalien alla on puhuttu aivan liian vähän siitä, mitä eri puolueet esittävät terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi.

Vaihtoehtoja kuitenkin on.  Keskusta tarjoaa maakuntamallia, vihreät viiteen erityisvastuualueeseen perustuvaa ostopoolimallia ja Kokoomuksella on Risikon mallinsa. Meillä demareilla omamme.

Risikon mallin hyviä puolia on sen kokonaisvaltaisuus ja käytännön haasteiden ymmärrys. Siinä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyttä vahvistetaan ja tuodaan terveyskeskuksiin muun muassa aiemmin erikoissairaanhoitoon kuuluneet silmä- ja korvalääkäreiden palvelut sekä gynekologit. Risikon malli on hyvä ja muistuttaa pitkälti SDP:n mallia.

Myös SDP:n esitys lähtee ajatuksesta, jossa perusterveydenhuoltoa, eli terveyskeskusten toimintaa vahvistetaan huomattavasti nykyisestä. Niin meidän kuin kokoomuksen mallissa karsittu byrokratia ja turhista rönsyistä eroon pääseminen edellyttää kuntahimmeleiden purkamista ja vahvoja peruskuntia. Keskustan malliin verrattuna tässä tulee näiden kahden mallin vahvuus. Tärkeintä on palvelu, ei byrokratia.

Vaativa erikoissairaanhoito tulee keskittää viidelle erityisvastuualueelle, joilla on riittävät resurssit. Vahvistuvia voimavaroja tulee käyttää laadun ja työskentelyolosuhteiden parantamiseen sekä hoitohenkilökunnan riittävyydestä huolehtimiseen. Myös vihreät ajavat viittä aluetta, mutta aika lailla eri lähtökohdasta.

 Vihreiden mallissa hyvää on ajatus viidestä piiristä ja monia ongelmia tunnistetaan oikein, mutta heikkoa sen sijaan mallin tarjoama takaportti massiiviselle palveluiden yksityistämiselle. Vihreät kutsuvat malliaan ostopoolimalliksi. Vihreät sanovat haluavansa eroon osaoptimoinnista, mutta käytännössä heidän mallinsa johtaisi juuri siihen. Se avaisi portit apposen selälleen terveyspalveluiden siirtymiselle kansainvälisten pääomasijoittajien liiketoiminnaksi.

 Keskustan maakuntamalli on tarjolla olevista puolueiden vaihtoehdoista heikoin. Se lähtee ajattelusta, jossa luodaan jälleen uusia hallinnon tasoja kuntien ja valtion väliin. Toteutuessaan se lisäisi byrokratiaa ja epäselvyyttä vastuissa, kun tavoitteena pitäisi pikemminkin olla molempien vähentäminen.

 

Keskusta on myös hellinyt ajatusta valtakunnallisesta terveysrahastosta. Rahaston ongelmana on ennen kaikkea sen sisältämä ajatus tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden täydellisestä erottamisesta, joka johtaa lähtökohtaiseen markkinaehtoisuuteen ja pahimmillaan täysimittaiseen yksityistämiseen.

Yksityisissä palveluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta meidän demareiden mielestä ihmisten terveyttä ei pidä myydä yritysten voitontekovälineeksi. Julkista sektoria on täysin mahdollista kehittää koko kansaa parhaalla mahdollisella tavalla palvelevaksi. Kyse on vain tahtotilasta.

 SDP: n terveydenhuollon malli lähtee voimakkaimmin yhteisen vastuun ajatuksesta. Aivan kuten terveys on jokaiselle ihmiselle suunnattoman arvokas, kansan terveys on maamme hyvinvoinnin perusta.

 Hallitsematon yksityistäminen pitää pysäyttää. Jos kunta päätyy ostamaan palvelua yksityiseltä terveysalan yritykseltä, tämän pitäisi olla aito valinta eikä pakko. Nykyisellään pakko sanelee esimerkiksi vuokralääkäreiden käytössä. Kunnat joutuvat liian usein ostamaan lääkärinsä yritykseltä sen sijaan, että saisivat palkata lääkärin virkasuhteeseen. Suomalaiset veronmaksajat ovat olleet tässä kehityksessä häviäjäpuolella, voittajina ovat olleet kansainväliset terveydenhuollon yritykset.

Terveydenhuoltojärjestelmäämme on tunkeutunut Troijan hevonen, joka ei ajattele kansalaisten etua, vaan omaa voittoaan. Yksityistä sektoria pitää hyödyntää, mutta sen ei saa antaa määrätä.

Kuntien pitää pystyä tarjoamaan laadukasta palvelua asukkaille ja hyviä työskentelyolosuhteita terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä vaatii resurssien keskittämistä hallinnon sijasta palveluihin. Kuntarakennetta on siis kehitettävä, muuten ei palveluita pystytä vahvistamaan. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme pitää saada sellaiseen kuntoon, että kenenkään ei edes tee mieli etsiä palvelua pankkikortti tai vakuutus kädessä. Jos tämä on mahdollista Britanniassa ja monessa muussa maassa, miksi se ei olisi mahdollista myös täällä?

20 kommenttia . Avainsanat: terveyskeskus, lääkärit, palvelut, terveydenhuolto uudistus

Euroopan kriisipaloissa naapurin mummon kalsareissa

Sunnuntai 10.4.2011 klo 11:06 - maria

Onko meillä menossa Portugalin, Saksan vai Suomen vaalit?

Meitä poliitikkoja syytetään usein siitä, että unohdamme arjen asiat. Nyt näin on käynyt television vaalitenttejä vetäville toimittajille.

Televisiotenttejä seuratessa joku voi luulla, että näissä vaaleissa on vain yksi tärkeä ja kaiken ratkaiseva aihe. Alan epäillä, että Suomen kansaa kiedotaan tässä sumuverhoon.

Väliaikaisesta Euroopan kriisirahastosta puhutaan yksityiskohtia myöten perusteellisesti. Vaaliväittelystä toiseen kuvio on mennyt suurin piirtein näin. Jutta Urpilaista haastetaan kerta toisensa jälkeen selventämään SDP:n jo selvennettyä kantaa pankkien vastuuseen saattamisesta. Jutan jälkeen ääneen pääsee Jyrki, joka nostaa sormensa opettajamaisesti ja sanoo, mutta Jutta hei tässä sammutetaan pensaspaloja. Jonka perään kylmäkiskoinen Kiviniemi alkaa toistaa kuinka hyvin kaikki oikeastaan on hoidettu.

Mutta ei ole. Suomi lähti sammuttamaan Euroopan kriisipaloja naapurin mummon pyykkinanurulta napatut kalsarit jalassa, vaikka jokainen tietää, että oikea palomies laittaa itselleen kunnon suojan ennen kuin ryntää liekkeihin. Jostain kumman syystä yleensä kriittisesti kaikkeen suhtautuvat valtalehtien toimittajatkin ovat nielleet Kataisen ja Kiviniemen vaihtoehdottomuuden mantran ja tukevat sitä.

Vaalikeskusteluihin toisi kaivattua raikkautta jos Kiviniemeä ja Kataista hiillostettaisiin yhtä intensiivisesti kotimaan asioista ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta kuin Urpilaista SDP:n pyrkimyksestä saada eurooppalaisiin pankkeihin rotia.

Lasse Lehtinen totesi viisaasti IltaSanomien kolumnissaan, että kansalle ei ole osattu kertoa, että vakautusrahastosta käytävässä keskustelussa on kyse Euroopan pankkien kurjasta kunnosta ja siitä, että Angela Merkelin hallitus ei uskalla sikäläisten vaalien takia käydä omien veronmaksajiensa kukkarolla.

Omien veronmaksajiensa kukkaron sijaan Euroopan talousveturi Saksa käy suomalaisten veronmaksajien kukkarolla. Saksalaisille pankeille annetut rahat ovat pois suomalaisten hyvinvointipalveluista.

Kokoomus hehkuttaa vaalimainoksissaan haluavansa viedä Suomea kohti paremminvointivaltiota. En ole kuullut yhdenkään toimittajan kysyvän kriittisesti, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Tulevan vaalikauden tärkeimpiä asioita tulevat olemaan muun muassa terveyskeskustemme, vanhustenhoitomme, päihde- ja mielenterveyspalveluidemme, vammaispalveluidemme ja päiväkotiemme tulevaisuus. Nämä ovat asioita, jotka koskettavat suoraan tai välillisesti suurinta osaa suomalaisista.

Onko kokoomus vahvistamassa palveluiden yksityistämistä ja näin heikentämässä koko kansalle tarkoitettuja julkisia palveluita? Miksi Kiviniemi päästetään kuin koira veräjästä kun hän ei suostu vastaamaan tulevan vaalikauden leikkaustarpeista? Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole kovin korkealla näissä vaaleissa.

Yksi poikkeus onneksi löytyy. TV 1:n puheenjohtajatentissä toimittaja Riikka Uosukainen kysyi Kiviniemeltä leikkauslistoista, joita juuri nyt valmistellaan Kiviniemen itsensä johdolla. Uosukainen kysyi, miksi Kiviniemi väittää, että ei tarvitse leikata, että huijaako Kiviniemi? Kiviniemi vastasi, että kyse ei ole leikkauslistoista vaan viisaasta taloudenpidosta. Ja taas tuli mustasta valkoista. Mutta sekin keskustelu tyrehtyi ajanpuutteeseen.

Siihenkään kukaan ei ole tarttunut, että Katainen väittää hänen ja Sauli Niinistön olevan aivan samoilla linjoilla talouspolitiikassa. Eivät ole. Tässä olisi todellinen journalismin paikka.

Loppuun autovertaus. Ostaisitko käytetyn ja katsastamattoman auton uuden hinnalla? Käytetty ja katsastamaton hallitus on yhtä huono investointi.

17 kommenttia . Avainsanat: kreikan kriisi, portugalin kriisi, talous, hyvinvointipalvelut

Lapsiperheiden hyvinvointi on Suomen turva

Perjantai 1.4.2011 klo 15:41 - maria

Pienten lasten vanhempien työaikaa on leikattava. Mikään ei maksa yhteiskunnalle niin paljon kuin ongelmiensa kanssa yksin jätetty perhe.

Viimeaikaisia vaalipuheita kuunnellessa on joutunut toteamaan, että kokoomus näyttää olevan enemmän huolissaan saksalaisista, ranskalaisista ja brittiläisistä pankeista kuin Suomen perheistä.

Pääministeri Kiviniemi on puolestaan ehdottanut perheiden tilanteen helpottamiseksi perheministerin perustamista. Kaunis ajatus, mutta missä ovat ehdotukset investoinneista suomalaisten perheiden arkeen? Ei kai voi olla niin, että perheministerin tehtäväksi jäisi vain nyökytellä ja todeta, että rahaa ei ole.

Tarvitaan konkretiaa, jolla perheitä autetaan kantamaan vastuutaan.

Siksi tässä yksi konkreettinen ehdotus, johon olisi toivottavaa saada myös muiden puolueiden mielipide.

Työn ja perhe-elämän parempaa yhdistämistä pikkulapsivaiheessa helpottaisi korotus osittaiseen kotihoidontukeen ja osa-aikaisen päivähoidon maksujen kohtuullistaminen.

Jos todellisina vaihtoehtoina on vain lapsen laittaminen kokoaikaiseen päivähoitoon jo vuoden vanhana tai kokonaan kotihoidontuelle jättäytyminen, ovat vaihtoehdot riittämättömät. Joustavampi malli olisi tätä aikaa.

***

Yhä useampi suomalainen perhe on joutunut huomaamaan kukkaronsa riittämättömyyden. Esimerkiksi päivähoidon lisälasku Sari Sairaanhoitajalle ja Pasi Palomiehelle kahdesta alle kouluikäisestä lapsesta on ollut kuluneella vaalikaudella yli tuhat euroa. Myös asumisen, elämisen ja liikkumisen kustannukset ovat nousseet.

Kaikki puolueet puhuvat perheiden hyvinvoinnin tärkeydestä. Yksi hyvin tärkeä osa perheiden hyvinvointia on perheen taloudellinen turva. Perheiden asiaa ei saa jättää isojen poliittisten linjojen murskaamaksi. Isoilla linjoilla ei loppupeleissä ole paljoakaan merkitystä, jos perheet upotetaan lannettaan myöten suohon.

Hämmästyttävän vähän on vaalikeskusteluissa puhuttu esimerkiksi siitä, että lapsiperheiden köyhyys on Suomessa nykyään tasolla, jolla on viimeksi oltu 70-luvulla. Hyväksytäänkö tällainen ylhäältä annettuna vai korjataanko asia?

SDP:n linjana on, että lapsilisä ei saa leikata toimeentulotukea.

Vanhempainpäivärahojen, sairauspäivärahojen ja perusturvan minimitasoa on korotettava sadalla eurolla kuussa.

 Perheille on turvattava apu vaikeissa elämäntilanteissa. Kotiin annettavaa apua on vahvistettava. Terveyspalveluiden on toimittava.

Työnteon on oltava aidosti parasta sosiaaliturvaa ja siksi työnteon esteitä on poistettava. Ja jos ei työtä ole, ei siitä saa rangaista lapsia.

On aika palauttaa ihminen politiikan teon keskiöön. Lapsiperheiden hyvinvointi on paras vakuutus Suomen tulevaisuudelle.

13 kommenttia . Avainsanat: lapsiperheet, perhepolitiikka

Naistenpäivänä veroista

Tiistai 8.3.2011 klo 6:39 - maria

Hyvä verojärjestelmä on kanankakkaa, joka saa puutarhan loistamaan. Huono verotus toimii kuin sademetsien riistohakkuu. Siksi aina kun on puhe verotuksesta, on myös puhe kohtuudesta, vastuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Verotus on työkalu, jonka käyttötavasta ihmiset lukevat kohteleeko yhteiskunta heitä kohtuullisesti.

***

Niin keskusta kuin kokoomus ajavat arvonlisäveron korotusta. Arvonlisäveron korotus tarkoittaa kalliimpia hintoja. Se tarkoittaa myös verotuksen painopisteen siirtämistä tasaveroihin.

Jo nykyisellään elämisen hinta tuntuu monesta kohtuuttomalta. Jopa perheissä, joissa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa, joudutaan kiristelemään vyötä, puhumattakaan yksinelävistä, yksinhuoltajista ja eläkeläisistä.

Siksi arvonlisäveron korotus heikentää etenkin pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa. Kun tavallisen ihmisen pankkitililtä on maksettu muut elämisen kasvaneet kustannukset, ei palveluiden ja tavaroiden ostamiseen jää rahaa kuten aiemmin. Kun riittävän moni ihminen kiristää kukkaronnyörejään, kiristyy myös yrittäjän vyö. Voi vain kysyä, onko tämä viisasta?

***

Naisten yrityksistä noin 90 prosenttia toimii kaupan ja palveluiden alalla. Yleensä yrittäjä itse toimii paitsi yrityksensä johtajana, myös sihteerinä, työntekijänä ja markkinointivastaavana.  

Työtunteja kertyy paljon, mitä ei kuitenkaan voida siirtää suoraan hintoihin. Tuotteissa ja palveluissa on yleensä hyvin pienet myyntikatteet.

Kokoomus on ilmoittanut seuraavan vaalikauden tavoitteekseen nostaa arvonlisäveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Keskusta nostaisi yhdellä. Moottorisahahan siinä alkaa jyristä pienyrittäjän nilkan juuressa.

Katja Kampaamoyrittäjälle ja Ulla Urheiluhierojalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin karsia omia tulojaan ja maksaa arvonlisäveron korotus omasta pussistaan. Kokoomuksen ja Keskustan kaavailemalla arvonlisäveron nostolla käytännössä kiristettäisiin naisvaltaisen pienyrittäjien joukon työn verotusta.

***
Tilastokeskuksen mukaan joka viides yksinyrittäjä jää tuloissaan jo nykyisellään köyhyysrajalle tai sen alapuolelle. Suomessa tekee työtään suuri joukko ahkeria ihmisiä, jotka uurastavat elantonsa eteen, mutta jotka huonon päivän sattuessa eivät pääse saman sosiaaliturvan piiriin kuin palkansaajat. Alvin korotus voikin muuttua nopeasti leipäjonojen kasvatusautomaatiksi. Hetemäen verotyöryhmän arvion mukaan alvin korotus toisi Suomeen noin 5000 uutta köyhää.

Me demarit emme halua korottaa arvonlisäveroa. Meistä arvonlisäveron korottaminen ei ole kohtuullista, vastuullista ja oikeudenmukaista.

8 kommenttia . Avainsanat: arvonlisäveron korotus, veropolitiikka, naisyrittäjyys

Surullinen hetki suomalaisessa kampanjoinnissa

Torstai 3.3.2011 klo 15:16 - maria

Vaalityö on juuri pääsemässä vauhtiin. Eduskuntavaaleihin on vajaat kaksi kuukautta.

Valitettavasti kaikki eivät kampanjoi avoimesti nimellään, kasvoillaan ja rehellisin keinoin. Suomeenkin on nyt rantautunut maailmalta tuttu lokakampanjoinnin ilmiö.

Politiikassa ei pärjää, jos pienistä hetkahtaa. Mutta kaikkea ei pitäisi tarvita sietää. Ei minun eikä kenenkään muunkaan.

Internetiin on nimissäni julkaistu valesivusto. Sivusto on vaivalla ja rahalla tehty, ja kuin suoraan yhdysvaltalaisesta lokakampanjoinnin käsikirjasta otettu.

Sivustolla pyritään sekoittamaan lukijaa yhdistelemällä taitavasti faktaa fiktioon. Sivustolla on muun muassa suuhuni laitettu sitaatteja, joita en ole koskaan sanonut, kirjoittanut tai edes ajatellut.

Järkevä ihminen tietysti näkee heti sivustolle tultuaan mihin tarkoitukseen ne on tehty. Huoleni liittyy ennemminkin ilmiöön, jossa jotkut katsovat vaalityöhön kuuluvan myös väärien tietojen levittäminen poliittisesta kilpakumppanista.

Kuka tällaista oikein on tehnyt ja miksi?

En tiedä.

Mutta ehdotan, että puolueet tekevät yhdessä eettisen julistuksen, jossa irtisanoutuvat tällaisesta. Puolueet voivat myös viestittää lähipiireilleen, että eivät halua näiden tällaiseen kenenkään tai minkään tahon sortuvan.

Kyllä säälliseen käyttäytymiseen pitää pystyä myös vaalien alla.

***

Olen saanut paljon yhteydenottoja, joissa minulta on kysytty sivuston väitteistä. Olen luvannut kysyjille, että he saavat lukea asioiden todellisen laidan täältä blogistani.

Väite 1. Olen eduskunnan taksitilaston ykkönen.

Totuus: Taksikuluni ovat tältä vuodelta 226 euroa, tällä summalla ei mitenkään pääse taksitilastojen kärkeen. Viime vuoden toisen puoliskon 6 kuukauden taksikuluni olivat n 500 euroa eli n 80 euroa kuukaudessa. Sekin taitaa olla taksitilastojen häntäpään tulos.

Väite 2. Sain ylinopeudestani vain sakkoja.

Totuus:  Korttini vietiin heti poliisin takapenkillä ja palautettiin haettuani sen neljän kuukauden hyllyllä olon jälkeen poliisilaitokselta. En saanut mitään erityiskohtelua. Enkä sitä pyytänyt. Ajoin ylinopeutta ja tein väärin.

Väite 3. Vaalikampanjani rahojen väitetään olevan peräisin hämärältä yhdistykseltä Euroopan MaGu ry:ltä.

Totuus: Kyseessä on vuoden 2004 eurovaaleja, varten ystävieni minulle perustama tukiyhdistys. Eurovaaleissa 2004 yhdistys ei kuitenkaan järjestänyt aktiivista varainkeruuta.

Yhdistys ei ollut aktiivinen myöskään vuoden 2004 kunnallisvaaleissa.

Eduskuntavaalien alla yhdistys järjesti kaksi tukiseminaaria. Tällaisessa ei ole mitään hämärää saatikka laitonta. Olen kertonut asian myös medialle. Yhdistys ilmoitti verottajalle seminaarilippujen ostajat. Vaalirahailmoitukseeni on merkitty seminaarin tulot asianmukaisella tavalla.

Herjasivustolla väitetään, että viimeisten vaalieni rahoitus olisi MaGu -yhdistyksen keräämällä rahalla rahoitettua ja 90 % hämärää. Viime vaalit olivat kuntavaalit. Yhdistyksellä ei ollut mitään tekemistä kuntavaalieni rahoittamisen kanssa. Käytin kuntavaaleihin yhteensä 1886 euroa, josta noin puolet sain espoolaisilta pieniltä paikallisyhdistyksiltä ja puolet käytin omaa rahaa.

Kevään 2011 vaaleissa varainkeruuni tapahtuu passiivisesti. Omaa rahaa laitan kampanjaani 5000 euroa, sivuiltani www.mariaguzenina.net löytyvät myös kampanjani saamat lahjoitukset. Alle 1500 euron lahjoittajien nimet laitan julkisiksi, jos lahjoittaja antaa siihen luvan. Yli 1500 euron lahjoittajien nimet julkistan luonnollisesti kuten kuuluu.

Väite 4. Herjasivuilla suuhuni on laitettu lause: Rikoin puolueeni avoimuussääntöjä, kun unohdin kertoa yhteistyöstä talousrikollisten kanssa.

Sivuilta on linkki pornolehden "uutiseen", jossa väitetään minun omistaneen 10 prosenttia Aikakone yhtyeestä tunnetun Maki Kolehmaisen levy-yhtiöstä Helsinki Recordsista.

Totuus: Minulla ei ole ollut eikä ole yhteistyötä talousrikollisen kanssa. Tulin Helsinki Recordsin (tuotti muun muassa Aikakoneen ja Irinan musiikkia) osakkaksi v 2003, mutta vain 5 prosentin osuudella. Lontoossa kahdeksan vuotta asuneena ja musiikkimaailmassa työskennelleenä halusin edistää suomalaisten artistien menestystä Britanniassa. Pornolehden viittaama talousrikoksista tuomittu henkilö ei silloin ollut yhtiön kanssa missään tekemisissä. En tunne häntä, eikä minulla ole ollut hänen kanssaan mitään tekemistä.

Luovuin osakkuudestani yhtiössä jo ennen viime eduskuntavaaleja vuonna 2006.

Olen oikaissut pornolehden perättömän uutisen aikoinaan muualla mediassa.

***

Kiitos, jos jaksoit lukea tekstin loppuun saakka. On epämiellyttävää nähdä tällaisen kampanjoinnin tapahtuvan täällä meillä Suomessa. Minun ei auta kuin oikoa esitetyt väärät väitteet ja luottaa, että järkevä ihminen ymmärtää moisen kiusanteon perimmäisen tarkoituksen.

Laajempana asiana kyse on surullisesta ilmiöstä. Yhdenkään eduskuntavaaliehdokkaan ei pitäisi joutua moisen vääristelyn kohteeksi. Varmasti kaikki tekevät elämässään virheitä ja niistä virheistä jokainen joutuu maksamaan. Mutta on kohtuutonta, että omien virheittensä päälle joutuu ottamaan kantaakseen sellaista, mitä ei ole tehnyt.

Nämä vaalit ansaitsevat jäädä historiaan asiavaaleina eikä herjavaaleina. Politiikka on aidosti tärkeä asia, eikä ole kenenkään etu, jos sen sisältöä pyritään hälventämään lokakampanjoilla ja karnevalisoinneilla.

19 kommenttia . Avainsanat: lokakampanjointi, vaalityö

Meidän hampurilaisissa ei ole matoja, ja muita verokeskustelun kummallisuuksia

Perjantai 25.2.2011 klo 15:53 - maria

Kokoomuksen lehti-ilmoittelu, jossa he yrittävät vakuuttaa, että eivät kannata tasaveroa, on vähän sama kuin, jos hampurilaisketju ostaisi lehdestä kokosivun mainoksen otsikolla, meidän hampurilaisissa ei ole matoja. Jos niitä matoja ei ole, miksi asiaa pitää mainostaa?

 Vaikka kevään vaaleista puhutaan jo verovaaleina, pitäisi samassa yhteydessä puhua myös oikeudenmukaisuusvaaleista. Verotus on työkalu, jonka käyttötavasta ihmiset lukevat kohteleeko yhteiskunta heitä kohtuullisesti.

 Niin keskusta kuin kokoomus ajavat arvonlisäveron korotusta. Arvonlisäveron korotus tarkoittaa kalliimpia hintoja. Se tarkoittaa myös verotuksen painopisteen siirtämistä tasaveroihin.

Jo nykyisellään elämisen hinta tuntuu monesta kohtuuttomalta. Jopa perheissä, joissa on kaksi työssäkäyvää vanhempaa, joudutaan kiristelemään vyötä, puhumattakaan yksinelävistä, yksinhuoltajista ja eläkeläisistä.

 Arvonlisäveron korotus osuu myös yrittäjien nilkkaan. Etenkin pienet ja keskisuuret yritykset, joiden leipä riippuu palveluiden ja tuotteiden myymisestä, voivat joutua kohtuuttoman tiukille. Kun tavallisen ihmisen pankkitililtä on maksettu muut elämisen kasvaneet kustannukset, ei palveluiden ja tavaroiden ostamiseen jää rahaa kuten aiemmin. Kun riittävän moni ihminen kiristää kukkaronnyörejään, kiristyy myös yrittäjän vyö. Nyt voi vain kysyä, onko tämä tällainen oikeudenmukaista verotusta?

 ALV:n korotus sisältää myös riskin inflaation kiihtymisestä. Inflaation riski tiedostetaan tällä hetkellä laajasti myös muualla Euroopassa. Onko siis viisasta kiihdyttää sitä korottamalla kulutuksen hintaa entisestään täällä Suomessa?

 Ylen Ykkösaamun keskustelu verotuksesta (25.2.) meni aika sekavaksi kansalaisen näkökulmasta. Keskustelemassa olivat Jaskari (kok), Laukkanen (kesk), Ruohonen-Lerner (pers) ja allekirjoittanut. Laukkanen muun muassa puhui omakeksimää SDP:n verolinjauksista. Hän väitti, että demarit haluaisivat kiristää yrittäjien verotusta kovemmaksi kuin palkansaajien. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta kuvastaa vaalikiiman nousua. Seuraavien viikkojen aikana vastaavaa tullaan varmasti näkemään lisää.

 Pakkaa sekoittaakseen Jaskari keksi, että demarit eivät halua luoda suomeen työpaikkoja toisin kuin kokoomus, vaikka meidän vaaliohjelmamme on rakennettu juuri työn edellytysten lisäämisen ympärille. Pienten ja keskisuurten yritysten elinvoima on Suomen kohtalonkysymys, koska niiden työllistämisvoima on vanhaa teollisuutta suurempi.

 En yhtään ihmettele, jos pienten ja keskisuurten yrittäjien taholta alkaa pian kuulua protestin ääni. Kokoomuksen hampurilaisessa on mato, vaikka he toisin väittävät.

12 kommenttia . Avainsanat: verotus, vaalit

Harmaa talous syö rehellisen yrittäjän leipää

Torstai 17.2.2011 klo 11:29 - maria

Varastamista ei kai kukaan hyväksy. Mutta kun harmaa talous käy jokaisen suomalaisen kukkarolla, ja syö hyvinvointiamme vuosittain 5-10 miljardin euron edestä, se kuitataan yllättävän vähällä metelillä.

Harmaassa taloudessa on kyse varastamisesta. Ei mistään pikkunäpistyksestä vaan törkeästä ja jatkuvasta kansan hyvinvoinnin ryöstämisestä.

Helsingin Sanomat uutisoi alkuviikosta Länsi-Uudenmaan poliisin talousrikosyksikön ansioituneesta tutkinnasta, jossa selvisi, että Espoon kaupunki on ostanut palveluita siivousfirmoilta, joita epäillään pimeän ulkomaisen työvoiman käytöstä ja jopa palkatta jättämisestä.

Uutisen tekee erityisen käsittämättömäksi Espoon kaupungin reaktio poliisitutkinnan paljastuksiin: kaupungin edustajan mukaan epäilyn alla olevat yritykset siivoavat kaupungille edelleen, koska kaupunki ei ole saanut näyttöä väärinkäytöksistä.

Espoon kaupunki väittää, että heillä on riittävästi tietoa yritysten taustoista ja niiden listoilla työskentelevistä ihmisistä.

Helsingin Sanomien haastattelema talousrikostutkija kertoo kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta ja kertoo, että poliisin on ollut esitutkinnassa lähes mahdotonta saada tietoja siitä, ketkä kohteissa todellisuudessa siivoavat.

Espoon kaupunki siis levittää kätensä ja kääntää selkänsä omalla tontillaan tapahtuvalle rikollisuudelle.

Asiaan ei voi kuin olla kaksi selitystä, joista kumpikaan ei ole erityisen kunniakas Espoolle. Harmaan talouden cowboykapitalismi hyväksytään, koska kaupunki saa näiltä villinlännen sankareilta palveluita halvemmalla kuin laillisesti hommansa hoitavilta yrityksiltä. Tai sitten Espoossa eletään kieltäymyksessä ja kyvyttömyydessä saada touhuun roti.

Molemmat selitykset ovat häpeällisiä. Olen espoolainen ja Espoon kaupunginvaltuuston jäsen. Helsingin Sanomien uutisen luettuani aloin miettiä, miten valtuuston pitäisi menetellä asian suhteen. Pyydämmekö esimerkiksi selvitystä? No selvitykset tiedetään, niihin vastataan ylimalkaisesti ja homma jatkuu kuten ennenkin.

Terävöitämmekö kilpailutuskriteereitä? Varmasti niin täytyy tehdä.

Ja sitten aloin miettiä Espoon valtuuston päättämää, upeita tavoitteita sisältävää, visiota: ”Espoo on edelläkävijä, Espoo on hyvä paikka asua, oppia, elää, tehdä työtä ja yrittää”.

Tämän vision pitäisi jo itsessään johdattaa virkamiehiä kunniakkaampaan kilpailuttamiseen ja rehellisten yrittäjien toimintaedellytysten tukemiseen.

Kun Espoo sallii harmaan talouden alueellaan, se syö rehellisten suomalaisten yrittäjien leipää. Työnantajavelvoitteensa tunnollisesti hoitava yritys ei pysty kilpailemaan sotu- ja eläkemaksunsa laiminlyövien kanssa, puhumattakaan niiden, jotka eivät maksa työntekijöilleen palkkaa lainkaan. Tämä tarkoittaa, että nämä yritykset eivät pysty työllistämään rehellisiä työntekijöitä, jotka maksavat palkastaan veronsa. Seurauksena rehellisiä yrityksiä kaatuu ja rehellisiä ihmisiä jää työttömiksi.

Tämä ei ole vain siivousalan ongelma vaan levinnyt laajasti muun muassa rakennusteollisuuteen.

Harmaan talouden torjuntayksiköstä annetun lain perusteluissa arvioidaan, että talousrikollisuuden ja harmaan talouden kustannukset yhteiskunnalle ovat 5–10 miljardia euroa vuodessa. Tuolle rahalle olisi parempikin osoite kuin roistojen kankkulan kaivo.

Seuraavan hallituksen tärkeimpiin tehtäviin pitää kuulua konkreettinen nollatoleranssi harmaan talouden parasiittiin.  Jokainen harmaan talouden torjuntaan laitettu euro tuo monta takaisin.

7 kommenttia . Avainsanat: harmaa talous, hyvinvointi, yrittäjät, Espoo

Politiikan päästövaikutusten arviointi

Perjantai 11.2.2011 klo 17:08 - maria

Aikansa mega-ajattelija Aristoteles piti kohtuullisuutta yhtenä ihmisen tärkeimmistä hyveistä. Hän uskoi myös, että ihmisen hyveiden pitäisi näkyä vallitsevan yhteiskunnan arvoissa. Järkeen käypää, kun muistaa, että niin poliittiset päätökset kuin vaikkapa yritysten toimintatavat päätetään meidän ihmisten toimesta.

Esimerkiksi kun monikansalliset yksityiset lääkäriyritykset tekevät isoja voittoja suomalaisten terveydellä ja samaan aikaan julkinen perusterveydenhuolto kituuttelee lääkäripulan ja pitkien odotusaikojen kanssa, voidaan sanoa, että kyseessä on ollut valinta. Varsinaisesti kukaan ei tietenkään ole valinnut, että terveyskeskuksiin ei enää saada riittävästi lääkäreitä kunnan palkkalistoille, mutta valinta onkin tehty siinä, että yksityisten lääkärifirmojen toimintaedellytyksiä lisätään. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan on tämä asia jopa kirjattu.

Suomalaisten terveyserot ovat lähteneet huimaan kasvuun.

Työterveydenhuollon piiriin päässeet sekä yksityisesti vakuutetut saavat hyvää hoitoa, terveyskeskusten asiakkaiden tilanne on huonompi.

Vilkaisu tilastoihin avaa asian: pienituloiset sairastavat parempituloisia enemmän. Tämän päivän Suomessa terveyserot kulkevat käsi kädessä tuloerojen kanssa.

Kohtuuttomana voidaan pitää myös sitä tilaa, jossa vaikkapa vanhustenhuollossa hoitohenkilökunta ei pääse tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi johtuen ainaisesta kiireestä. Tilannetta puolustellaan rahapulalla, vaikka viimeisten neljän vuoden aikana Suomessa on alennettu veroja peräti 8 miljardilla eurolla. Kohtuutonta, vai mitä?

Entä sitten vastuullisuus?

Kaikista poliittisista päätöksistä pitäisi tehdä päästövaikutusten arviointi. Kun veroja alennetaan ihan vain alentamisen riemusta, vaikka tiedetään että samalla heikennetään esimerkiksi vanhustenpalveluiden tilaa, toimitaan mielestäni vastuuttomasti. Vastuullista olisi katsoa, miten voidaan parhaalla mahdollisella tavalla kunnioittaa ikääntyneiden ihmisarvoa ja sitten kerätä tähän tarvittavat verot. Vastuullinen hyvätuloinen maksaa mielellään vähän enemmän kuin pienempituloinen. Minä ainakin.

Myös oikeudenmukaisuus oli Aristoteleen arvojen kärjessä. Kokemus siitä, että tulee kohdelluksi kohtuullisuudella ja oikeudenmukaisesti saa ihmisen itsensäkin toimimaan näiden hyveiden mukaisesti. Riittävä palkka ja mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ovat oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Se että ihmiselle jää aikaa myös perheelleen on kohtuullista.

Ei kyse ole suuremmasta matematiikasta.

Tarvitaan hyväpäästöisiä poliittisia päätöksiä, joiden keskiössä on ihminen ja ihmisyyden kunnioittaminen.

5 kommenttia . Avainsanat: kohtuullisuus, vastuullisuus, oikeudenmukaisuus, arvot, poliittiset päätökset

Lapsi, lastensuojelu ja bisnes

Tiistai 1.2.2011 klo 15:55 - maria

 Kun yrittäjälle myönnetään alkoholin anniskelulupa, hänen taustansa selvitetään perusteellisesti. Kun yrittäjä perustaa perhekodin, johon asutetaan kovia kokeneita lapsia, näin ei tehdä.

Ristiriitaista ja käsittämätöntä, mutta totta - kuten sekin, että lapsilla ylipäätään tehdään bisnestä.  

***

Suomessa ammatillisen perhekotihoidon määrä on viime vuosina kasvanut samalla kun perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on laskenut.

Koska termit eivät tässä tapauksessa avaudu kovin helposti, yritän selventää. Helppoa se ei ole, koska ammatillisen perhekodin käsitettä ei ole määritelty laissa.

Erään määrittelyn mukaan ammatillinen perhekotihoito voi tarkoittaa yrittäjää, joka pyörittää hyvinkin laitosmaista yksikköä tai vaikkapa maalaistaloa keskellä peltoa.

Perhehoito tarkoittaa puolestaan kotia, joka ottaa suojiinsa sijoitusta tarvitsevan lapsen.

Kunnalle perhehoito tulee edulliseksi, sillä perhehoidosta maksettavat palkkiot ovat naurettavan pieniä. Ammatilliset perhekodit voivat tehdä kovaakin voittoa. Niiden pyörittämisestä on puhuttu jopa parhaiten voittoa tuottavana sosiaalihuollon bisneksenä. Perhehoitopaikkoja ei vain ole riittävästi.

***

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sijaishuollon järjestelmä on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän yksityisten bisneksentekijöiden käsiin. Ei vain laitoshuoltoon, vaan myös sijaisperhehoitoon on tullut uusia yksityisiä yritystoimijoita.

Eva Gottbergin (2011) selvityksen mukaan, kun yksityiset toimijat on kunnissa hankintalain mukaisesti kilpailutettu, on saatettu jopa ohittaa yksittäisen lapsen tarpeet ja etu.

***

Sijoitettavien lasten määrän kasvaessa on syntynyt palveluntarjoajan markkinat. Uusia kunnallisia lastensuojelulaitoksia ei kuntiin ole haluttu perustaa ehkä jopa ideologisista syistä. On ajateltu, että perhehoito olisi lapsen kannalta laitosta parempi vaihtoehto, mutta perhehoidon puuttuessa on vaihtoehdoksi jäänyt vain kilpailutuksen kautta hankittu yrityspohjainen sijoituspaikka.

***

Eduskunnassa käsitellään tällä hetkellä lastensuojelulain pykälää, jolla parannettaisiin perhehoitajien tilannetta muun muassa järjestämällä heille pakollisena ennakkovalmennusta ja tukea. Parannusta on tulossa myös palkkioihin ja sijaisjärjestelyihin.

Tämä kaikki lisää toivottavasti perheiden halua ja mahdollisuuksia ottaa kotinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori.

Ja vaikka perhehoitoa saataisiin lisättyä huomattavasti, kuntien omia lastensuojelulaitoksia pitää silti edelleen olla. Vaikka niitä kutsutaan vanhakantaisesti laitoksiksi, ovat ne parhaissa tapauksissa hyvin kodinomaisia paikkoja, joissa on aina joku paikalla tukemassa ja kuuntelemassa ja jossa hyvinkin vaikeista ongelmista kärsivä lapsi tai nuori saa parhaan mahdollisen tuen.

***

Siitä pitää mielestäni käydä vielä perustavanlaatuinen keskustelu, sallitaanko bisneksenteko lapsilla tulevaisuudessakin? EU:n tasolta on linjattu, että tietyn palvelun turvaaminen voidaan katsoa yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että sillä ei saa tehdä bisnestä. Jo vilkaisu ammatillisten perhekotien vuorokausikustannuksiin kertoo hintahaitarin laajuudesta. Halvalla ja kalliilla saa ja mikä erikoisinta kunnat ovat pakotettuja ostamaan niin halvalla kuin kalliilla. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Ja tämän kaiken keskellä seisoo lapsi jolla on jo ihan tarpeeksi muitakin ongelmia.

22 kommenttia . Avainsanat: lastensuojelu, lapsi, sijoitus, perhehoito, ammatillinen perhekotihoito

Lapsilisä kuuluu myös pienituloisimpien lapsille

Tiistai 25.1.2011 klo 11:44 - maria

Lapsilisien maksamista myös varakkaiden perheiden lapsille perustellaan universalismilla. Universalismin periaate tarkoittaa, että kaikki saavat saman edun tai palvelun varallisuudestaan huolimatta.

 Vuonna 1994 Esko Ahon porvarihallitus päätti leikata kaikkein köyhimpien perheiden lapsilisää. Sitä ennen lapsilisä oli juuri tällainen universaali oikeus.

 Tilastojen mukaan lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut viimeisten 15 vuoden aikana. Tässä valossa voi syyllä todeta, että Suomi ei ole enää sellainen suomalaisen mallin mukainen hyvinvointivaltio, jonka kansalaiset sen haluavat olevan.

 Minulta kysytään usein, miksi Ahon jälkeinen Sosialidemokraattien johtama hallitus ei tätä porvareiden köyhiä lyövää keppiä katkaissut. Vastaan aina, että olisi pitänyt. Mutta se, että asiaa ei korjattu silloin, ei voi tarkoittaa sitä, että nykyjohtoinen SDP olisi menettänyt kaikki oikeudet puuttua asiaan nyt.

 SDP:n vuoden 2010 puoluekokousaloitteisiin sisältyi Demarinaisten aloite, että lapsilisä pitää etuoikeuttaa toimeentulotuesta. Suomeksi: Myös toimeentulotukea saavien perheiden lasten kuuluu saada pitää lapsilisänsä.  

Nyt lapsilisän etuoikeuttaminen on perhepoliittisen ohjelmamme kärkiasioita. On kestämätöntä, että yhteiskunnassamme kaikilla muilla on oikeus lapsilisään paitsi niillä, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat.

 Vuoden 2008 puoluekokous oli muuten sama, jossa Jutta Urpilainen valittiin puolueen puheenjohtajaksi.

Jutta lupasi silloin puolueen uudistuvan. Puolue on uudistunut.

 Olen ylpeä sosialidemokraatti. Voin katsoa itseäni peilistä tietäen, että esimerkiksi perhepolitiikan puolella SDP:n linja on vastuullinen, oikeudenmukainen ja hyvinvointia lisäävä. Keskiössä ovat toimet lapsiperheiden köyhyyden vastaisessa taistelussa, työn ja perheen yhteensovittamisessa ja palveluiden parantamisessa.

 Ministeri Risikko on vastannut tällä viikolla SDP:n haasteeseen parantaa lapsiperheiden köyhyyttä. Hän toteaa, että ei pidä lapsilisän etuoikeuttamista hyvänä keinona parantaa köyhien lapsiperheiden asemaa. Hän korottaisi mieluummin toimeentulotuen lapsiosaa.

 Paula Risikon osallistuminen keskusteluun on ilahduttavaa. Arvostan häntä ministerinä.

 Kannanotossaan Risikko jättää kuitenkin huomioimatta, että lapsen perusosien korottaminen ei poista sitä tosiasiaa, että muun muassa indeksikorotukset sekä korotukset yksinhuoltajien lapsilisään jäisivät silloin edelleen köyhien ulottumattomiin.

 Risikko ansaitsee kiitoksen hallituksen päätöksestä sitoa lapsilisät indeksiin. Päätöksellä varmistettiin että lapsilisät nousevat yhdessä palkkojen kanssa ja seuraavat näin yhteiskunnan kallistumista. Tehty muutos oli hyvä ja tarpeellinen, mutta se ei parantanut kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa. Siinä kun lapsilisä otetaan toimentulotukiperheiltä pois, eivät lapsilisään tehdyt korotuksetkaan tuo näille perheille mitään lisää. Ongelmaksi voisi muodostua myös se, että tulevaisuudessa tulisi jälleen hallituksia ja aikoja, joina toimeentulotuen lapsen perusosien ostovoima jäisi jälkeen, eikä poliittista tahtoa niiden nostamiseen löytyisikään. Tämä olisi omiaan viemään kehitystä jälleen väärään suuntaan.

 Siksi pidämme edelleen lapsiperheiden köyhyyden vastaisessa taistelussa lapsilisien etuoikeuttamista perusteltuna ja tehokkaana keinona. Samaan on päätynyt muun muassa Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto.

 Vähävaraisten lapsiperheiden asemaa tulee tarkastella kokonaisuutena. Tärkeintä on turvata lasten ja perheiden toimeentulo eli tarkastella sitä rahasummaa, joka jää perheen arjenpyörittämiseen.

 Kun kerran rikkaiden perheiden lasten lapsilisäoikeutta perustellaan universalismin periaatteella, on käsittämätöntä, että samaa periaatetta ei sovelleta vähävaraisiin perheisiin.

8 kommenttia . Avainsanat: lapsilisä, toimeentulotuki, risikko, sosialidemokraatit, aho,

Markkinafundamentalistin uskontunnustus

Tiistai 28.12.2010 klo 16:00 - maria

Maanantain Helsingin Sanomia lukiessa tuli erityisen tarmokas olo. Vuorineuvos Gustav von Hertzen oli Vieraskynä-kirjoituksessaan vankkumattomasti sitä mieltä, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi saada kohta, joka avaa yksiselitteisesti kaikki hallinnonalat ulkoistamiselle.  Von Hertzeniä harmitti muun muassa, että suomalaista peruskoulua, vankiloita ja puolustusvoimia ei ole kilpailutettu yksityisille firmoille hoidettavaksi. Hänen mielestään kaikki verovaroilla kustannettavat palvelut pitäisi antaa yksityisten toimijoiden käsiin. Häntä suorastaan harmitti äskettäin julkistetun Eva-raportin kohta, jossa suositellaan julkisyhteisöille velvollisuutta ulkoistaa osa palveluistaan. Sana ”osa” on hänestä vaarallinen ”poliittinen pommi”. Vuorineuvoksen mukaan kaiken pitää olla myytävänä.
Halleluja! Lisää tällaisia markkinafundamentalistien uskontunnustuksia!
***
Ideologioilla on eroa ja siksi myös puolueilla on eroa.  Tämä unohtuu nykyään liian usein. Esimerkiksi sillä on suuri merkitys mitä eri puhujat tarkoittavat hyvinvointiyhteiskunnalla tai hyvinvointivaltiolla.
 Jotkut puhuvat hyvinvointiyhteiskunnasta, vaikka oikeasti he tarkoittavat vahvemman selviytymistä ja kyynärpäätaktiikkaa ihannoivaa järjestelmää, jossa heikompi ihminen on sivuseikka. Yleensä nämä samat ihmiset pitävät hyvinvointivaltiota miltei kirosanana.
Markkinafundamentalistin mielestä hyvinvointivaltio häiritsee markkinoiden toimintaa. Julkisesti tuotettujen palveluiden takia joku jossain ei pääse tekemään voittoa ja se on näiden ihmisten mielestä väärin.
En halua yleistää, mutta usein edes historiasta tai lähempääkin löytyvät huonot esimerkit kapitalistisen järjestelmän toimimattomuudesta eivät saa markkinafundamentalistia muuttamaan mieltään.
Eikä siinä mitään. Pitäkööt mielipiteensä sillä mielipide ei vielä tee vahinkoa. Vahinkoa syntyy vasta jos näiden mielipiteiden haltijat pääsevät toteuttamaan uskoaan käytännön politiikan kautta.
***
Tulevissa eduskuntavaaleissa soisi kaikkien Arkadianmäelle pyrkivien kertovan, mitä he hyvinvointiyhteiskunnalla tarkoittavat ja miten aikovat tarkoittamaansa päästä.
 Voiko hyvinvointiyhteiskuntaa olla ilman hyvinvointivaltiota? Jos minulta kysytään, vastaan ei.
Yhteiskunta, jossa turvaverkot on kilpailutettu halvimmalle toimijalle, on jotain muuta kuin hyvinvointisellainen.  Kilpailutus ja homman antaminen sen halvimmalla hoitavalle ei takaa kustannustehokkuutta ihmisen näkökulmasta. Juu, yritys varmasti takoo voittoa, mutta pitkän päälle kenen kustannuksella?
Hyvinvointivaltio toimii riittävän veropohjansa ansiosta. Veroja on maksettava maksukyvyn mukaan, vaikka se tylsältä joistain tuntuisikin. Paljon tylsemmältä alkaa nimittäin ajan saatossa tuntua, jos yhteiskunnassa vain vahvat ja varakkaat pärjäävät. Silloin voimme heittää yhteiskuntarauhalle hyvästit.
Eikä mikään yllä todettu poista sitä tosiasiaa, että kunnallista sektoria on kehitettävä. Mutta on enemmän kuin vain kaksi vaihtoehtoa, jossa toisessa ei muuteta mitään ja toisessa myydään kaikki. Lasta ei pidä heittää pesuveden mukana, vaikka markkinafundamentalistit niin uskontunnustuksissaan toivovat.
***
Von Hertzenin kirjoituksessa ei käynyt selväksi tarkoittiko hän, että yksityisen sektorin voitot maksetaan verovaroin vai että voitot maksaa palveluiden käyttäjä. Kummassakin tapauksessa kovin kalliiksi tulee monessakin suhteessa.
Von Hertzenin puheenvuoro oli tärkeä. Siinä kiteytyy se, miksi aito hyvinvointiyhteiskunta on taistelemisen arvoinen.  

Kirjoitus löytyy osoitteesta http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=vieraskyn%C3%A4+von+hertzen&hae=Hae

6 kommenttia . Avainsanat: hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointivaltio, markkinauskovaisuus, markkinafundamentalismi

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »