Tapaus Esperi Caren pitää näkyä eduskuntavaaleissa

Maanantai 28.1.2019 klo 19:53 - Maria

Jos pääministeripuolue kokoomus olisi vuonna 2012 suostunut kirjaamaan SDP:n ehdottaman vanhusten hoiva-asumisen minimihoitajamäärän lakiin, olisivatko vanhustemme asiat nyt paremmin?

Ottaa sydänjuuria myöten lukea vanhusten ympärivuorokautisen hoivan piirissä tapahtuneista laiminlyönneistä hoivayhtiö Esperi Caressa. Tuntuu kuin palaisi 2010-luvun alkuun jolloin vastaavat uutiset olivat miltei viikoittaisia. Suomessa valmistauduttiin tuolloin vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Takana oli keskustajohtoisen porvarihallituksen vaalikausi ja se oli jättänyt murheellisen jälkensä suomalaiseen vanhusten hoitoon ja hoivaan. Ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa ei ollut riittävästi henkilökuntaa, vanhusten vaippoja ei vaihdettu tarpeeksi usein, aliravitsemus oli isona huolena, ulkoilemaan ei päässyt ja levottoman vanhuksen sänkyyn sitominen oli yleinen maan tapa. Oli selvää, että poliittisten päättäjien piti korjata tilanne. 

Hoitajat olivat raportoineet työssään kohtaamista epäkohdista silläkin uhalla, että heitä uhkailtiin sen johdosta jopa työpaikansa menettämisellä. SuPerin eli Suomen lähi- ja perushoitajaliiton näkemyksen mukaan tarvittiin henkilöstömitoituksen kirjaaminen lakiin silloisten suositusten sijaan. Suositukset eivät toimineet. Niiden rikkomisesta ei seurannut mitään vakavaa. Lain rikkomisesta puolestaan seuraisi sanktioita.

Kun vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen sain hoitaakseni peruspalveluministerin työn, pidin itsestään selvänä, että riittävä määrä hoitajia oli edellytys hyvälle ja inhimilliselle hoidolle ja hoivalle, ja että asia piti saada kuntoon. Vaadin mitoitusminimiksi 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohden. Se on taso, jonka myös SuPer katsoi riittäväksi. SDP:n hallituskumppani ja pääministeripuolue kokoomus ei tähän suostunut. Olisi ihanaa saada sanoa nyt vuoden 2019 alussa, että olin silloin väärässä. En valitettavasti ollut. 

Toinen huoleni vanhustenpalveluissa liittyi silloin muodikkaaseen vanhusten palveluiden yksityistämisintoon. Silloin moni oikeistopuolueissa uskoi ja vannoi yksityisten hoivapalveluiden nimiin. Niistä maalattiin kaunista kuvaa kodinomaisina ja virikkeellisinä vanhusten viimeisten vuosien onneloina. Jotkut niistä olivatkin, mutta niihin aikoihin alkoi myös trendi, että suuret hoivayritykset ostivat pienet tarkoituksenaan vallata markkinat ja tehdä omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa. Nykyään vanhusten hoiva-asuminen onkin lähinnä kolmen suuren käsissä eli Esperi Caren, Mehiläisen ja Attendon.

Aikoinaan sitovaa henkilöstömitoitusta vastustettiin erityisesti juuri suurten yksityisten palveluntuottajien ja heidän etuaan ajavien taholta poikkeuksellisen voimakkaasti. Argumentteina käytettiin muun muassa täysin perusteetonta pelkoa siitä, että mikäli ympärivuorokautisessa hoivassa olisi riittävästi henkilökuntaa, kotihoidossa olevat vanhukset jäisivät vaille hoitoa. Väitettiin jopa demareiden päämääräksi saada mahdollisimman moni hyväkuntoinen vanhus kunnalliseen laitoshoitoon pois omasta kodistaan, koska sillä saataisiin kuntiin lisää työntekijöitä. Todellisuudessa hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti vanhustenpalveluissa painotettiin nimenomaan kotihoidon ensisijaisuutta. Sen jopa ajateltiin tuovan säästöjä, kun kalliista ympärivuorokautista hoivaa voitaisiin vähentää.

Ihan älykkään oloisetkin ihmiset alkoivat hokea yksityisten palveluntuottajien mantraa siitä, että henkilöstömitoitus ei ratkaise hoivan laatua, kunhan hoivalaitosten johtaminen on kunnossa. Silloisen julkisuudessa ja hallituksen sisällä käydyn kiistelyn lopputulema ei ole suomalaisen politiikan parhaita hetkiä. 

Pääministeripuolueena kokoomus teki selväksi, että henkilöstömitoituksia ei lakiin kirjata. Kompromissina saatiin kuitenkin kirjaus, jonka mukaan kirjaukseen voitaisiin palata, mikäli yhdessäkään hoivayksikössä alitettaisi 0,5:n mitoitus. Hetkeksi tilanne vanhustenpalveluissa koheni tuon kirjauksen seurauksena. Sitovien henkilöstömitoitusten uhka oli kuin vaaniva leijona, joka uhkasi yksityisten palveluntuottajien voitontavoittelua. Mutta kauaa ei tuo uhka purrut. Viimeistään Stubbin hallitus lakaisi kirjauksen maton alle niin syvälle, että sitä seurannut Sipilän hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa peräti 70 miljoonan euron säästöt vanhusten palveluista ja suunnitteli saavuttavansa ne alentamalla henkilöstömitoitusta vanhasta 0,5 suosituksesta 0,4:ään.

Esperi Caren tapaus osoittaa, että markkinavoimille pitää osoittaa selkeät rajat. Ahneus on valitettavasti moraalia vahvempi voima. Näyttää siltä, että vanhuspalveluiden korjaamisen osalta on edessä taas uusi taistelu. Tapaus Esperi Caren pitää näkyä eduskuntavaaleissa ja puolueiden pitää kertoa äänestäjille todelliset kantansa vanhusten palveluiden korjaamiseen. Minkälainen maa Suomi on, jos se alistuu voitontavoittelun kylmälle kädelle ja jättää vanhuksensa kerta toisensa jälkeen heitteille? Oikeistopuolueiden hellimä ajatus yritysten omavalvonnan ja suositusten riittävyydestä on osoittautunut vääräksi. Tämän ovat nyt aivan liian monet vanhukset joutuneet viimeisinä elinvuosinaan tuntemaan nahoissaan. 

8 kommenttia . Avainsanat: Vanhuspalvelut, vanhukset, ympärivuorokautinen hoiva