Vanhustenhoito ja lähimmäisenrakkaus

Torstai 17.9.2009 klo 13:17 - maria

 

 

Tämän viikon kuuma keskustelunaihe eduskunnassa on liittynyt lähimmäisenrakkauteen. Valtiovarainministeri Katainen peräänkuulutti tätä raamatulliseksikin miellettyä ajatusta valtion budjettikeskustelun yhteydessä.

Hyvä asia, koska lähimmäisenrakkauden toteutuminen myös poliittisten päätösten kautta on tärkeää.

Ajatus lähimmäisenrakkaudesta löytyy Jaakobin kirjeestä: "Jos te noudatatte lain kuningaskäskyä niin kuin se Raamatussa on: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", te teette oikein."

Pelkkä rakastaminen ilman tekoja ei kuitenkaan riitä. Jaakobin kirje jatkuu sanoilla: "Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa, mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille, mitä he elääkseen tarvitsevat. Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut."

***

Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Se, miten esimerkiksi vanhustenhuoltomme toimii, on valinta, vaikka sitä ei aina halutakaan myöntää. Äskettäisen selvityksen mukaan meillä Suomessa aivan liian moni toimintakykynsä menettänyt vanhus joutuu elämään ihmisarvolle sopimattomalla tavalla. Sinänsä nyt tehdyssä selvityksessä ei ole mitään uutta. Vanhustenhuollon parantaminen on ollut jo useampien vaalien suuri teema. Suuret puheet ovat kuitenkin vaienneet nopeasti vaalien jälkeen. Vahva päämäärätietoinen tahtotila on puuttunut ja näin sama vanha meininki päässyt jatkumaan. Mutta toisinkin voisi olla.

***

Muutama vuosi sitten päätin viedä Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan tutustumaan tanskalaiseen vanhustenhuoltoon. Olin lukenut lehdestä sikäläisistä hoitokodeista, joissa esimerkiksi dementikot saivat asua kodinomaisissa hoitolaitoksissa vailla lukittuja ovia ja vahvan lääkityksen voimalla makuuttamista. Jutussa kerrottiin, kuinka vanhukset saivat päivisin harrastaa puutarhanhoitoa tai muuta puuhaamaan kannustavaa. Päiväaktiviteettien vuoksi yöaikaan hoitokodissa oli hiljaista, koska päivällä tehty "työ" vahvisti unta jopa niin, että lääkitystä tarvittiin vain harvoissa tapauksissa.

Ja ihme tapahtui. Tuo matka sai niin kaupunkini virkamiehet kuin päättäjätkin innostumaan työstään aivan uudella tavalla. Me teimme nopealla aikataululla päätöksen, että Tanskan-mallinen hoito pitää saada mahdolliseksi myös Espoossa. Pari vuotta sitten Espoossa järjestettiin arkkitehtikilpailu aivan uudentyyppisen kuntouttavan sairaalan suunnittelusta. Hanke eteen hyvää vauhtia ja kokonaisuuden ensimmäinen vaihe valmistuu jo 2014. Sairaalan yhteyteen tulee senioriasuntoja, palvelukoteja ja vaativampaa hoitoa tarvitsevien yksikkö. Ideana on mahdollistaa iäkkäälle heikon toimintakyvyn omaavalle riittävästi kuntouttavaa toimintaa ja mahdollisuus elää kodiksi mieltämässään paikassa parhaimmillaan loppuun saakka ilman, että joutuu pitkäaikaispotilaaksi kolkolle sairaalaosastolle. Jos se on mahdollista Tanskassa, miksi ei meilläkin.

***

Jos jokin ei toimi, se pitää korjata. Poliittisten päättäjien on oltava osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. Vaihtoehdottomuus ei ole totta. Aina on olemassa vaihtoehto – jos niin halutaan.

3 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelut, vanhustehoito, lähimmäisenrakkaus