Kuinka paljon on tarpeeksi?

Keskiviikko 17.2.2010 klo 13:17 - maria

Kun google-hakuun kirjoittaa englanniksi, how much is enough, osumia löytyy 116 miljoonaa. Päällimmäisessä linkissä mainostetaan kirjaa, jonka lukemalla voi kuulemma päästä vapaaksi vaurauden tuomasta paineesta ja saavuttaa paremman olon.


Liian helppo elämä synnyttääkin pahoinvointia ja tie onneen löytyy takapakkia ottamalla.

Mutta jos asiaa katsotaan niukkuudessa elävän näkökulmasta, aukeaa riittävyyden käsite täysin eri tavalla.
Tätä teemaa mukaili myös muutaman vuoden takainen Johanna Vuoksenmaan ohjaama Nousukausi-elokuva.

Siinä hyväosainen pariskunta päättää lähteä extreme-lomalle Jakomäkeen huono-osaisten keskuuteen. Aidosti varattomaksi päätyvät päähahmot joutuvat kohtaamaan niukkuuden, josta heillä ei ole aiemmin ollut mitään tietoa ja saavat kyvyn nähdä maailmaa kokonaisvaltaisemmasta perspektiivistä.

Kunnon jakomäkikokemus tekisi varmasti hyvää myös niille päättäjille, jotka uskovat sokeasti, ettei köyhyys eriarvoista ihmistä.

***

Köyhien suomalaisten määrä on kasvanut 100 000 ihmisellä tämän hallituksen aikana ja pienituloisten reaalitulot ovat laskeneet. Nämä ovat kylmiä ja tilastollisia faktoja, joita pakoon ei selittelyllä pääse. Siksi Sdp ja muut oppositiopuolueet jättivät perjantaina välikysymyksen, jossa hallitukselta vaaditaan vastausta muun muassa perusetuuksien korotukseen.

Sosiaaliturvamme on jäänyt viime vuosien saatossa jälkeen muun Euroopan kehityksestä. Pohjoismaiden joukossa olemme selkeästi häntäsijalla.

Keskustelua köyhyydestä käydään usein liian kapeasta vinkkelistä. Ei köyhyyden torjuminen ole kulu, vaan investointi. Eikä köyhyyden torjuminen saa rajoittua vain etuuksien jakamiseen.

Parasta köyhyyden torjumista on työnteon edellytysten lisääminen ja lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen.

***

Pahimmillaan köyhyys synnyttää mahdollisuuksien puutetta, joka alkaa jo kouluikäisenä.

– Kyllä meidän lapset tietää tasan tarkkaan, ketkä luokkakavereista ovat köyhiä, totesi minulle eräs äiti, ja lisäsi samaan hengenvetoon, että vaikka hän kuinka kehottaa jälkikasvuaan ottamaan myös varattomien perheiden lapset mukaan porukoihin, koululaisten sisäinen hierarkia estää sen.

– Niillä on kuulemma väärät vaatteet, eivätkä ne harrasta samoja juttuja kuin muut, hän kertoi lapsensa sanoneen.

***

Ehkä vähävaraisten asia ei tunnu riittävän monesta poliitikosta mielenkiintoiselta. Köyhä kun ei äänestä ja kaiken lisäksi heikompien puolestapuhuja leimataan helposti kaikkia syleileväksi maailmanparantajaksi.

Tai sitten joiltain päättäjiltä vain puuttuu kyky nähdä yhteiskunta kokonaisvaltaisesti.

Esimerkiksi ei työuria pystytä pidentämään, jos meille syntyy mahdollisuuksien puutteessa kasvanut sukupolvi. Eikä muuten pystytä pidentämään silloinkaan, jos meille syntyy liian helpon elämän riepottelema masentuneiden joukko.

Kuinka paljon on tarpeeksi, on oikeastaan yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä kysymyksistä.

4 kommenttia . Avainsanat: välikysymys, pienituloisten asema, hyvinvointiyhteiskunta

Hallituksen uskomushoitoa

Tiistai 2.6.2009 - maria



Eilen eduskunnassa käsiteltiin opposition jättämää välikysymystä. Työttömyys
kasvaa tällä hetkellä kuin rikkaruoho hoitamattomassa puutarhassa, eikä
puutarhuri suostu ryhtymään hommiin.
Porvarihallituksen tapa hoitaa työttömyyskriisiksi muuttunutta talouskriisiä on
maailmanlaajuisestikin vertailtuna vanhanaikaiseen ajatteluun perustuvaa.
Peräti yhdeksän elvytyseuroa kymmenestä kulutetaan veronkevennyksiin. Niin
työnantaja- kuin palkansaajapuolenkin talousviisaat ovat useaan otteeseen
tuominneet tämän vaihtoehdoista tehottomimmaksi.
Vertaukseksi voi ottaa vaikkapa Saksan hallituksen vahvan panostuksen
työttömyyden ehkäisyyn valtion rahallisesti kompensoiman lyhennetyn työviikon
avulla. Euroopan maista pahiten talouskriisin kourissa painivassa maassa on
uskallettu asettua ihmisen puolelle.
Jos Yhdysvaltojen elvytyspaketti suhteutettaisiin Suomen talouden kokoon,
merkitsisi se meillä noin 1,4 miljardin lisäpanostusta julkisiin palveluihin.
Hyvinvointipalveluihin ja opetussektorille voitaisiin tällä rahalla palkata
noin 30.000 uutta työntekijää.
Suomessa hallitus pitää kuitenkin jääräpäisesti kiinni omista tehottomista
valinnoistaan, eikä käytä kaikki mahdollisia keinoja työttömyyden vastaiseen
taisteluun.
***
Sairaanhoitajaliitto Tehyn tekemän laskelman mukaan viime vuonna
terveydenhuollossa supistettiin säästöjen vuoksi toiminnoista lähes neljännes.
Tänä vuonna säästöt tuplaantuvat. Liiton puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola
totesi eilisessä Demarissa: “Yritys säästää vähentämällä henkilöstökuluja
lomautuksin ei poista sitä tosiasiaa, että hoidettavia ei voi lomauttaa.”
Hän viittasi myös vuoden 2007 “pakkolakiin”, jolla Tehyn työtaistelun aikana
haluttiin pitää riittävä määrä hoitajia töissä potilasturvallisuuden
varmistamiseksi. Laitinen-Pesolan mukaan jo viime vuonna kolmannes Tehyn
luottamusmiehistä arvioi tuon turvarajan alittuneen.
Hallitus jättää siis sairaat vaaraan itse asettamiensa standardienkin mukaan.
***
Kun uskomukset sekoitetaan politiikkaan, syntyy soppa, jossa maamme nyt makaa.
Uusliberalismin leviäminen Suomessakin perustui uskomukseen, jonka mukaan
markkinavoimat ovat hyvä isäntä, joka pitää huolta koko yhteiskunnan
toimivuudesta.
Eikö sen niin pitänyt mennä, että kun annetaan markkinavoimien jyllätä ilman
mitään kontrollia, ennen pitkää vaurauden muruset leviävät myös köyhien suihin?
Toisin kuitenkin kävi.
Käsillä on maailmanluokan talouskriisi. Sen muruset ovat kuin kranaatin
sirpaleita, jotka osuvat tuhoavalla voimalla sivullisiin.
***
Uusliberalismin puolustajia löytyy edelleen. Heidän mukaansa vika ei ollut itse
ideologiassa, vaan niissä, jotka eivät antaneet sen jyllätä riittävän villisti.
Näin myös Neuvostoliiton hajoamista surreet hokivat aikoinaan ja jotkut hokevat
tänäkin päivänä.
Tosiasioita ei haluta tunnustaa. Järki sammutetaan uskomuksen tieltä.
***
Politiikka ei saa olla uskomuksiin perustuvaa kyvyttömyyttä nähdä kokonaisuus.

1 kommentti . Avainsanat: välikysymys, työttömyys, talouskriisi,