Euroopan kriisipaloissa naapurin mummon kalsareissa

Sunnuntai 10.4.2011 klo 11:06 - maria

Onko meillä menossa Portugalin, Saksan vai Suomen vaalit?

Meitä poliitikkoja syytetään usein siitä, että unohdamme arjen asiat. Nyt näin on käynyt television vaalitenttejä vetäville toimittajille.

Televisiotenttejä seuratessa joku voi luulla, että näissä vaaleissa on vain yksi tärkeä ja kaiken ratkaiseva aihe. Alan epäillä, että Suomen kansaa kiedotaan tässä sumuverhoon.

Väliaikaisesta Euroopan kriisirahastosta puhutaan yksityiskohtia myöten perusteellisesti. Vaaliväittelystä toiseen kuvio on mennyt suurin piirtein näin. Jutta Urpilaista haastetaan kerta toisensa jälkeen selventämään SDP:n jo selvennettyä kantaa pankkien vastuuseen saattamisesta. Jutan jälkeen ääneen pääsee Jyrki, joka nostaa sormensa opettajamaisesti ja sanoo, mutta Jutta hei tässä sammutetaan pensaspaloja. Jonka perään kylmäkiskoinen Kiviniemi alkaa toistaa kuinka hyvin kaikki oikeastaan on hoidettu.

Mutta ei ole. Suomi lähti sammuttamaan Euroopan kriisipaloja naapurin mummon pyykkinanurulta napatut kalsarit jalassa, vaikka jokainen tietää, että oikea palomies laittaa itselleen kunnon suojan ennen kuin ryntää liekkeihin. Jostain kumman syystä yleensä kriittisesti kaikkeen suhtautuvat valtalehtien toimittajatkin ovat nielleet Kataisen ja Kiviniemen vaihtoehdottomuuden mantran ja tukevat sitä.

Vaalikeskusteluihin toisi kaivattua raikkautta jos Kiviniemeä ja Kataista hiillostettaisiin yhtä intensiivisesti kotimaan asioista ja hyvinvointipalveluiden tulevaisuudesta kuin Urpilaista SDP:n pyrkimyksestä saada eurooppalaisiin pankkeihin rotia.

Lasse Lehtinen totesi viisaasti IltaSanomien kolumnissaan, että kansalle ei ole osattu kertoa, että vakautusrahastosta käytävässä keskustelussa on kyse Euroopan pankkien kurjasta kunnosta ja siitä, että Angela Merkelin hallitus ei uskalla sikäläisten vaalien takia käydä omien veronmaksajiensa kukkarolla.

Omien veronmaksajiensa kukkaron sijaan Euroopan talousveturi Saksa käy suomalaisten veronmaksajien kukkarolla. Saksalaisille pankeille annetut rahat ovat pois suomalaisten hyvinvointipalveluista.

Kokoomus hehkuttaa vaalimainoksissaan haluavansa viedä Suomea kohti paremminvointivaltiota. En ole kuullut yhdenkään toimittajan kysyvän kriittisesti, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Tulevan vaalikauden tärkeimpiä asioita tulevat olemaan muun muassa terveyskeskustemme, vanhustenhoitomme, päihde- ja mielenterveyspalveluidemme, vammaispalveluidemme ja päiväkotiemme tulevaisuus. Nämä ovat asioita, jotka koskettavat suoraan tai välillisesti suurinta osaa suomalaisista.

Onko kokoomus vahvistamassa palveluiden yksityistämistä ja näin heikentämässä koko kansalle tarkoitettuja julkisia palveluita? Miksi Kiviniemi päästetään kuin koira veräjästä kun hän ei suostu vastaamaan tulevan vaalikauden leikkaustarpeista? Äänestäjän kuluttajansuoja ei ole kovin korkealla näissä vaaleissa.

Yksi poikkeus onneksi löytyy. TV 1:n puheenjohtajatentissä toimittaja Riikka Uosukainen kysyi Kiviniemeltä leikkauslistoista, joita juuri nyt valmistellaan Kiviniemen itsensä johdolla. Uosukainen kysyi, miksi Kiviniemi väittää, että ei tarvitse leikata, että huijaako Kiviniemi? Kiviniemi vastasi, että kyse ei ole leikkauslistoista vaan viisaasta taloudenpidosta. Ja taas tuli mustasta valkoista. Mutta sekin keskustelu tyrehtyi ajanpuutteeseen.

Siihenkään kukaan ei ole tarttunut, että Katainen väittää hänen ja Sauli Niinistön olevan aivan samoilla linjoilla talouspolitiikassa. Eivät ole. Tässä olisi todellinen journalismin paikka.

Loppuun autovertaus. Ostaisitko käytetyn ja katsastamattoman auton uuden hinnalla? Käytetty ja katsastamaton hallitus on yhtä huono investointi.

17 kommenttia . Avainsanat: kreikan kriisi, portugalin kriisi, talous, hyvinvointipalvelut

Harmaa talous syö rehellisen yrittäjän leipää

Torstai 17.2.2011 klo 11:29 - maria

Varastamista ei kai kukaan hyväksy. Mutta kun harmaa talous käy jokaisen suomalaisen kukkarolla, ja syö hyvinvointiamme vuosittain 5-10 miljardin euron edestä, se kuitataan yllättävän vähällä metelillä.

Harmaassa taloudessa on kyse varastamisesta. Ei mistään pikkunäpistyksestä vaan törkeästä ja jatkuvasta kansan hyvinvoinnin ryöstämisestä.

Helsingin Sanomat uutisoi alkuviikosta Länsi-Uudenmaan poliisin talousrikosyksikön ansioituneesta tutkinnasta, jossa selvisi, että Espoon kaupunki on ostanut palveluita siivousfirmoilta, joita epäillään pimeän ulkomaisen työvoiman käytöstä ja jopa palkatta jättämisestä.

Uutisen tekee erityisen käsittämättömäksi Espoon kaupungin reaktio poliisitutkinnan paljastuksiin: kaupungin edustajan mukaan epäilyn alla olevat yritykset siivoavat kaupungille edelleen, koska kaupunki ei ole saanut näyttöä väärinkäytöksistä.

Espoon kaupunki väittää, että heillä on riittävästi tietoa yritysten taustoista ja niiden listoilla työskentelevistä ihmisistä.

Helsingin Sanomien haastattelema talousrikostutkija kertoo kuitenkin toisenlaisesta todellisuudesta ja kertoo, että poliisin on ollut esitutkinnassa lähes mahdotonta saada tietoja siitä, ketkä kohteissa todellisuudessa siivoavat.

Espoon kaupunki siis levittää kätensä ja kääntää selkänsä omalla tontillaan tapahtuvalle rikollisuudelle.

Asiaan ei voi kuin olla kaksi selitystä, joista kumpikaan ei ole erityisen kunniakas Espoolle. Harmaan talouden cowboykapitalismi hyväksytään, koska kaupunki saa näiltä villinlännen sankareilta palveluita halvemmalla kuin laillisesti hommansa hoitavilta yrityksiltä. Tai sitten Espoossa eletään kieltäymyksessä ja kyvyttömyydessä saada touhuun roti.

Molemmat selitykset ovat häpeällisiä. Olen espoolainen ja Espoon kaupunginvaltuuston jäsen. Helsingin Sanomien uutisen luettuani aloin miettiä, miten valtuuston pitäisi menetellä asian suhteen. Pyydämmekö esimerkiksi selvitystä? No selvitykset tiedetään, niihin vastataan ylimalkaisesti ja homma jatkuu kuten ennenkin.

Terävöitämmekö kilpailutuskriteereitä? Varmasti niin täytyy tehdä.

Ja sitten aloin miettiä Espoon valtuuston päättämää, upeita tavoitteita sisältävää, visiota: ”Espoo on edelläkävijä, Espoo on hyvä paikka asua, oppia, elää, tehdä työtä ja yrittää”.

Tämän vision pitäisi jo itsessään johdattaa virkamiehiä kunniakkaampaan kilpailuttamiseen ja rehellisten yrittäjien toimintaedellytysten tukemiseen.

Kun Espoo sallii harmaan talouden alueellaan, se syö rehellisten suomalaisten yrittäjien leipää. Työnantajavelvoitteensa tunnollisesti hoitava yritys ei pysty kilpailemaan sotu- ja eläkemaksunsa laiminlyövien kanssa, puhumattakaan niiden, jotka eivät maksa työntekijöilleen palkkaa lainkaan. Tämä tarkoittaa, että nämä yritykset eivät pysty työllistämään rehellisiä työntekijöitä, jotka maksavat palkastaan veronsa. Seurauksena rehellisiä yrityksiä kaatuu ja rehellisiä ihmisiä jää työttömiksi.

Tämä ei ole vain siivousalan ongelma vaan levinnyt laajasti muun muassa rakennusteollisuuteen.

Harmaan talouden torjuntayksiköstä annetun lain perusteluissa arvioidaan, että talousrikollisuuden ja harmaan talouden kustannukset yhteiskunnalle ovat 5–10 miljardia euroa vuodessa. Tuolle rahalle olisi parempikin osoite kuin roistojen kankkulan kaivo.

Seuraavan hallituksen tärkeimpiin tehtäviin pitää kuulua konkreettinen nollatoleranssi harmaan talouden parasiittiin.  Jokainen harmaan talouden torjuntaan laitettu euro tuo monta takaisin.

7 kommenttia . Avainsanat: harmaa talous, hyvinvointi, yrittäjät, Espoo

Hallituksen uskomushoitoa

Tiistai 2.6.2009 - maria



Eilen eduskunnassa käsiteltiin opposition jättämää välikysymystä. Työttömyys
kasvaa tällä hetkellä kuin rikkaruoho hoitamattomassa puutarhassa, eikä
puutarhuri suostu ryhtymään hommiin.
Porvarihallituksen tapa hoitaa työttömyyskriisiksi muuttunutta talouskriisiä on
maailmanlaajuisestikin vertailtuna vanhanaikaiseen ajatteluun perustuvaa.
Peräti yhdeksän elvytyseuroa kymmenestä kulutetaan veronkevennyksiin. Niin
työnantaja- kuin palkansaajapuolenkin talousviisaat ovat useaan otteeseen
tuominneet tämän vaihtoehdoista tehottomimmaksi.
Vertaukseksi voi ottaa vaikkapa Saksan hallituksen vahvan panostuksen
työttömyyden ehkäisyyn valtion rahallisesti kompensoiman lyhennetyn työviikon
avulla. Euroopan maista pahiten talouskriisin kourissa painivassa maassa on
uskallettu asettua ihmisen puolelle.
Jos Yhdysvaltojen elvytyspaketti suhteutettaisiin Suomen talouden kokoon,
merkitsisi se meillä noin 1,4 miljardin lisäpanostusta julkisiin palveluihin.
Hyvinvointipalveluihin ja opetussektorille voitaisiin tällä rahalla palkata
noin 30.000 uutta työntekijää.
Suomessa hallitus pitää kuitenkin jääräpäisesti kiinni omista tehottomista
valinnoistaan, eikä käytä kaikki mahdollisia keinoja työttömyyden vastaiseen
taisteluun.
***
Sairaanhoitajaliitto Tehyn tekemän laskelman mukaan viime vuonna
terveydenhuollossa supistettiin säästöjen vuoksi toiminnoista lähes neljännes.
Tänä vuonna säästöt tuplaantuvat. Liiton puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola
totesi eilisessä Demarissa: “Yritys säästää vähentämällä henkilöstökuluja
lomautuksin ei poista sitä tosiasiaa, että hoidettavia ei voi lomauttaa.”
Hän viittasi myös vuoden 2007 “pakkolakiin”, jolla Tehyn työtaistelun aikana
haluttiin pitää riittävä määrä hoitajia töissä potilasturvallisuuden
varmistamiseksi. Laitinen-Pesolan mukaan jo viime vuonna kolmannes Tehyn
luottamusmiehistä arvioi tuon turvarajan alittuneen.
Hallitus jättää siis sairaat vaaraan itse asettamiensa standardienkin mukaan.
***
Kun uskomukset sekoitetaan politiikkaan, syntyy soppa, jossa maamme nyt makaa.
Uusliberalismin leviäminen Suomessakin perustui uskomukseen, jonka mukaan
markkinavoimat ovat hyvä isäntä, joka pitää huolta koko yhteiskunnan
toimivuudesta.
Eikö sen niin pitänyt mennä, että kun annetaan markkinavoimien jyllätä ilman
mitään kontrollia, ennen pitkää vaurauden muruset leviävät myös köyhien suihin?
Toisin kuitenkin kävi.
Käsillä on maailmanluokan talouskriisi. Sen muruset ovat kuin kranaatin
sirpaleita, jotka osuvat tuhoavalla voimalla sivullisiin.
***
Uusliberalismin puolustajia löytyy edelleen. Heidän mukaansa vika ei ollut itse
ideologiassa, vaan niissä, jotka eivät antaneet sen jyllätä riittävän villisti.
Näin myös Neuvostoliiton hajoamista surreet hokivat aikoinaan ja jotkut hokevat
tänäkin päivänä.
Tosiasioita ei haluta tunnustaa. Järki sammutetaan uskomuksen tieltä.
***
Politiikka ei saa olla uskomuksiin perustuvaa kyvyttömyyttä nähdä kokonaisuus.

1 kommentti . Avainsanat: välikysymys, työttömyys, talouskriisi,