Terveyskeskukset kuntoon!

Keskiviikko 13.4.2011 klo 4:51 - maria

Perusterveydenhuolto pitää rakentaa takaisin siksi ylpeyden aiheeksi, jota se vielä ennen 90-luvun lamaa oli.

Terveyspalveluiden kuntoon saaminen on yksi tulevan vaalikauden tärkeimmistä asioista. Terveyskeskusten nykyinen palvelu ei ole hyvinvointivaltiosta vaan ihan jostain muusta.

Hälyttävänä piirteenä nykyisessä suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on sen eriarvoisuus. Kuin todistuksena tästä, köyhimpien kansalaisten elinajanodote ei ole noussut kahteenkymmeneen vuoteen, vaikka kaikkien muiden elinikä on tasaisesti pidentynyt.

Kohtuuttomat jonot terveyskeskuksissa ja virkasuhteisten lääkäreiden vähyys aiheuttavat liian usein kohtuutonta murhetta apua hakevalle ihmiselle. Terveyskeskuksesta apua hakenut kansalainen joutuu yhä useammin ohjatuksi yksityiselle terveysasemalle. Ei ole ihme, että yksityisten terveysvakuutusten ottaminen tulee yhä suositummaksi. Kaikilla ei vaan ole niihin varaa.

Näin vaalien alla on puhuttu aivan liian vähän siitä, mitä eri puolueet esittävät terveydenhuollon ongelmien ratkaisemiseksi.

Vaihtoehtoja kuitenkin on.  Keskusta tarjoaa maakuntamallia, vihreät viiteen erityisvastuualueeseen perustuvaa ostopoolimallia ja Kokoomuksella on Risikon mallinsa. Meillä demareilla omamme.

Risikon mallin hyviä puolia on sen kokonaisvaltaisuus ja käytännön haasteiden ymmärrys. Siinä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteyttä vahvistetaan ja tuodaan terveyskeskuksiin muun muassa aiemmin erikoissairaanhoitoon kuuluneet silmä- ja korvalääkäreiden palvelut sekä gynekologit. Risikon malli on hyvä ja muistuttaa pitkälti SDP:n mallia.

Myös SDP:n esitys lähtee ajatuksesta, jossa perusterveydenhuoltoa, eli terveyskeskusten toimintaa vahvistetaan huomattavasti nykyisestä. Niin meidän kuin kokoomuksen mallissa karsittu byrokratia ja turhista rönsyistä eroon pääseminen edellyttää kuntahimmeleiden purkamista ja vahvoja peruskuntia. Keskustan malliin verrattuna tässä tulee näiden kahden mallin vahvuus. Tärkeintä on palvelu, ei byrokratia.

Vaativa erikoissairaanhoito tulee keskittää viidelle erityisvastuualueelle, joilla on riittävät resurssit. Vahvistuvia voimavaroja tulee käyttää laadun ja työskentelyolosuhteiden parantamiseen sekä hoitohenkilökunnan riittävyydestä huolehtimiseen. Myös vihreät ajavat viittä aluetta, mutta aika lailla eri lähtökohdasta.

 Vihreiden mallissa hyvää on ajatus viidestä piiristä ja monia ongelmia tunnistetaan oikein, mutta heikkoa sen sijaan mallin tarjoama takaportti massiiviselle palveluiden yksityistämiselle. Vihreät kutsuvat malliaan ostopoolimalliksi. Vihreät sanovat haluavansa eroon osaoptimoinnista, mutta käytännössä heidän mallinsa johtaisi juuri siihen. Se avaisi portit apposen selälleen terveyspalveluiden siirtymiselle kansainvälisten pääomasijoittajien liiketoiminnaksi.

 Keskustan maakuntamalli on tarjolla olevista puolueiden vaihtoehdoista heikoin. Se lähtee ajattelusta, jossa luodaan jälleen uusia hallinnon tasoja kuntien ja valtion väliin. Toteutuessaan se lisäisi byrokratiaa ja epäselvyyttä vastuissa, kun tavoitteena pitäisi pikemminkin olla molempien vähentäminen.

 

Keskusta on myös hellinyt ajatusta valtakunnallisesta terveysrahastosta. Rahaston ongelmana on ennen kaikkea sen sisältämä ajatus tilaaja- ja tuottajaorganisaatioiden täydellisestä erottamisesta, joka johtaa lähtökohtaiseen markkinaehtoisuuteen ja pahimmillaan täysimittaiseen yksityistämiseen.

Yksityisissä palveluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta meidän demareiden mielestä ihmisten terveyttä ei pidä myydä yritysten voitontekovälineeksi. Julkista sektoria on täysin mahdollista kehittää koko kansaa parhaalla mahdollisella tavalla palvelevaksi. Kyse on vain tahtotilasta.

 SDP: n terveydenhuollon malli lähtee voimakkaimmin yhteisen vastuun ajatuksesta. Aivan kuten terveys on jokaiselle ihmiselle suunnattoman arvokas, kansan terveys on maamme hyvinvoinnin perusta.

 Hallitsematon yksityistäminen pitää pysäyttää. Jos kunta päätyy ostamaan palvelua yksityiseltä terveysalan yritykseltä, tämän pitäisi olla aito valinta eikä pakko. Nykyisellään pakko sanelee esimerkiksi vuokralääkäreiden käytössä. Kunnat joutuvat liian usein ostamaan lääkärinsä yritykseltä sen sijaan, että saisivat palkata lääkärin virkasuhteeseen. Suomalaiset veronmaksajat ovat olleet tässä kehityksessä häviäjäpuolella, voittajina ovat olleet kansainväliset terveydenhuollon yritykset.

Terveydenhuoltojärjestelmäämme on tunkeutunut Troijan hevonen, joka ei ajattele kansalaisten etua, vaan omaa voittoaan. Yksityistä sektoria pitää hyödyntää, mutta sen ei saa antaa määrätä.

Kuntien pitää pystyä tarjoamaan laadukasta palvelua asukkaille ja hyviä työskentelyolosuhteita terveydenhuollon ammattilaisille. Tämä vaatii resurssien keskittämistä hallinnon sijasta palveluihin. Kuntarakennetta on siis kehitettävä, muuten ei palveluita pystytä vahvistamaan. Julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme pitää saada sellaiseen kuntoon, että kenenkään ei edes tee mieli etsiä palvelua pankkikortti tai vakuutus kädessä. Jos tämä on mahdollista Britanniassa ja monessa muussa maassa, miksi se ei olisi mahdollista myös täällä?

20 kommenttia . Avainsanat: terveyskeskus, lääkärit, palvelut, terveydenhuolto uudistus