Tulevasta vanhuspalvelulaista

Perjantai 30.3.2012 klo 11:26 - maria

Ikääntyneiden hoidon ja hoivan puutteet ovat puhuttaneet jo pitkään. Huoltaan ikäihmisten palveluiden nykytilasta ovat ilmaisseet laajasti heidän parissaan työtään tekevät ammattilaiset, itse palveluiden piirissä olevat ihmiset ja heidän omaisensa, sekä iäkkäiden oikeuksien puolesta toimivat järjestöt.

 

Suomi on elänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden murroksessa jo pitkään.  Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yksityiset toimijat ovat vallanneet alaa ja kaventaneet osaltaan julkisesti tuotettujen palveluiden määrää. Vaikka tarjonta on monipuolistunut, haasteeksi on toisaalta noussut järjestelmän eriarvoistuminen. Palvelun tarvitsijan asuinpaikka ja jopa lompakon paksuus ovat alkaneet määritellä saatavia palveluita. Tästä kehityskulusta Suomelle on huomauttanut myös OECD.

Oma haasteensa on ollut myös siinä, että kunnissa palveluita kilpailutettaessa raha on mennyt liian usein laadun ja vaikuttavuuden edelle. Myös kuntien omana tuotantona järjestettyihin palveluihin on jäänyt kehittämisen tarvetta. Palveluiden painopistettä on päästetty siirtymään ns. tulipalojen sammuttamiseen terveyden edistämisen ja ylläpidon sijaan. Liian monesti ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen hoitoon ei ole panostettu juhlapuheista huolimatta. Tämä on osaltaan johtanut myös ikääntyneiden kasvavaan laitoshoidon tarpeeseen.

 

Tietoa siitä, miten ennaltaehkäisyllä, varhaisella puuttumisella ja kuntoutuksella pystytään estämään ennenaikainen toimintakyvyn heikkeneminen, löytyy niin suomalaisesta kuin kansainvälisestäkin tutkimuksesta. Jokaisella iäkkäällä pitäisikin olla oikeus toimiviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Tämä on paitsi ihmisoikeuskysymys myös taloudellisesti järkevää.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty arvioita ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen kehityksestä vuoteen 2060 saakka. Nykyisellään ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon kustannukset ovat noin reilu prosentti bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi ei ala panostaa toimintakyvyn ylläpitoon ja näin vähennä raskaimman hoidon tarvetta, ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen bkt-osuus nousee lähelle 3,9 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Ikääntyneiden hoidossa ja hoivassa on siis saatava aikaiseksi painopisteen muutos myös talouden kestävyyden näkökulmasta.

 

Vuonna 2013 voimaan astuva vanhuspalvelulaki on kauan odotettu uudistus ja sille on asetettu syystäkin korkeat toiveet. Lain ensimmäinen luonnos kiersi kunnat ja asiantuntijatahot viime keväänä palautelausuntoja keräten. Lausuntokierroksen jälkeen kävi selväksi, että lakiluonnos vaatii vielä lisätyöstämistä. Nimesin viime syksynä lain jatkotyötä varten työryhmän, joka luovuttaa ehdotuksensa uudeksi laiksi huhtikuun puolessa välissä. Viime keväänä järjestetyn lausuntokierroksen palaute on otettu ansiokkaasti lain jatkotyöstämisessä huomioon. Suomeen on tulossa laaja hyvinvointia edesauttava tulevaisuuteen näkevä ikälaki. Työryhmä on tehnyt erinomaista ja uraauurtavaa työtä.

 

Tulevan vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Se vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palveluidensa kehittämiseen. Lailla turvataan, että ikääntynyt henkilö saa heikentyneen toimintakykynsä edellyttämiä laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti sekä ohjausta ja tukea muiden tarjolla olevien palveluiden käyttöön. Laki vahvistaa myös ikääntyneen henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön.

 

Iäkkäiden ihmisten eliniän kasvu on upea asia, mutta myös selkeä yhteiskuntamme suunnan muutoksen ja kehittämisen paikka. Jos haluamme rakentaa hyvinvointia vauvasta vaariin, vaatii se erityistä herkkyyttä tunnistaa hyvinvoinnin juuret. Tähän tarvitaan enemmän kuin vain sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä.  Yhteisöt kehittyvät vain yhteisellä tekemisellä. Erilaiset keinotekoiset raja-aidat sietävät roviolle. Yhteiskunnan jakaminen lasten, nuorten, aikuisten, erityisryhmien ja vanhusten siiloihin on auttamattoman takapajuista. Niin ikään eri hallinnonalojen on ruvettava näkemään kokonaisuuksien kautta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ohella ikääntyvien näkökulmasta merkittäviä ratkaisuja tehdään asumis-, kulttuuri-, liikenne- ja sivistyspalveluiden sekä yhdyskuntasuunnittelun alueella. Järjestösektorilla ja elinkeinoelämän ratkaisuilla on myös erityisen tärkeä osa kokonaisuuden toimivuudessa, kuten myös sillä miten itse kukin meistä asenteellisesti suhtautuu iäkkäisiin kanssaihmisiimme. Yhteiskunta on meidän kaikkien yhteinen asia.

20 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden palvelut