Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan

Lauantai 11.8.2012 klo 8:23 - maria

Vanhustenhoitoa ei ole onnistuttu parantamaan suosituksilla. Henkilöstömitoitukset tulee kirjata sitovasti, jotta puutteellisesta hoidosta seuraisi rangaistus.

Vaikka keskustelu vanhuspalvelulaista onkin juuri nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Tulevassa vanhuspalvelulaissa edellytetään muun muassa, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia ja laitokseen mennään vasta kun muu ei enää riitä.

Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt vanhuspalvelulaki ei ole uusi poliittinen avaus. Vanhustenhoitoa tutkinut professori Sirkka-Liisa Kivelä teki aiheesta ehdotuksen jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana silloiselle peruspalveluministerille Liisa Hyssälälle. Asia ei silloin kuitenkaan edennyt.

Edeltäjäni, ministeri Paula Risikko laittoi oman valmistelunsa alulle vasta viime hallituskauden lopussa, juuri ennen 2011 vaaleja. Hallitus vaihtui, ja hänen lakiesityksensä lausuntokierroksen palaute päätyi työpöydälleni.

Risikon työryhmän esitystä kritisoitiin muun muassa siitä, että vanhuspalvelulain piiriin olisi päässyt vasta 75 vuotta täytettyään, suppeudesta ja sitovien henkilöstömitoitusten puuttumisesta. Oikeusministeriö katsoi, että esitys oli myös joiltain osin ristiriidassa perustuslain kanssa.

Työn oli siis jatkuttava. Asetin uuden työryhmän, joka antoi esityksensä vanhuspalvelulaista huhtikuussa. Työ kannatti: esitys sisältää aivan uudenlaisia näkökulmia iäkkäiden aseman parantamiseen.

 Työryhmän esityksen mukaan ikääntyneiden oma tahto tulee huomioida palveluita määriteltäessä. Hoidon laadusta saatava palaute on kerättävä säännöllisesti ja sen on ohjattava päätöksentekoa. Kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Palveluiden saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta vaan suullinen pyyntökin olisi sitova. Laitoshoidon sijaan on painotettava kotiin vietäviä palveluita.

Erityisesti moniammatillisuuteen on kunnissa satsattava. Iäkkäiden palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta ja iäkkäiden suun terveydenhuollosta.

Lakiehdotuksessa huomioidaan niin ennaltaehkäisy, kuntoutus kuin kotiin vietävien palveluiden monitahoisuuden tarve.

Sitovien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi kuitenkin omasta kannastani poikkeavaan esitykseen.

 Työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriön syksyllä väistyvä kansliapäällikkö Kari Välimäki halusi saada työryhmältä yksimielisen esityksen. Muun muassa Kuntaliitto ja Elinkeinoelämän Keskusliitto vastustivat sitovaa henkilöstömitoitusta. Siksi työryhmä päätyi kompromissiin, jossa henkilöstömitoituksiin puututtaisiin asetuksella vasta, jos epäkohtia ei saataisi muuten korjattua.

Kun vastaanotin Välimäen työryhmän esityksen viime keväänä, totesin, että se on tarpeen lähettää lausuntokierrokselle. Vasta sen jälkeen olisi poliittisen kannanottoni aika.

Kävin kesän aikana lausuntokierroksen palautteet läpi. Noin puolessa palautteista, joissa viitataan sitoviin mitoituksiin, vastustetaan niitä ja noin puolessa kannatetaan. Olen kevään aikana myös kiertänyt ympäri Suomea ja kuunnellut hoidettavia, omaisia ja hoitajia.

Kuntia on pyritty ohjamaan viime vuosina suosituksilla ympärivuorokautisen vanhustenhuollon riittävän henkilöstömäärän turvaamiseksi. Suositukset eivät ole purreet riittävästi, mikä on Suomelle ja Suomen kunnille häpeäksi.

Asiasta ei pääse yli eikä ympäri: epäkohtien korjaamiseksi henkilöstömääriin tarvitaan sitovat mitoitukset.

Huomioitavaa on myös, että noin 30 000 suomalaista lähi- tai sairaanhoitajaa on tällä hetkellä töissä muilla aloilla pitkälti hoitotyön raskaudesta johtuen. Kuormitus johtuu liian vähästä henkilökunnasta ja työn huonosta organisoinnista.

Vaikka keskustelu julkisuudessa onkin nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Olen esimerkiksi itse halunnut lakiin lisättäväksi kohdan, joka antaa iäkkäille pariskunnille oikeuden pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, mikäli he niin haluavat.

Laki tulee edellyttämään kunnilta paljon, mutta niin sen kuuluukin. Vanhustenhoidon epäkohdat on korjattava ja tämä vaatii kunnilta uudenlaista lähestymistä ikääntyneiden ihmisten palveluihin. Tähän tuleva laki pureutuu hyvin.

Tämän kuun lopussa käytävissä budjettineuvotteluissa ratkeaa saadaanko Suomeen myös sitovat henkilöstömitoitukset, joita tarvitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten ihmisoikeuksien toteutumiseksi. MInä en ainakaan pysty katsomaan itseäni peiliin, jos en tee kaikkeani heidän tilanteensa parantamiseksi. Yksikään vanhus ei saa jäädä syöttämättä tai hänen vaippansa vaihtamatta liian vähäisen henkilökunnan takia.

10 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitukset