Ei vain huonoja uutisia

Perjantai 29.6.2012 klo 11:17 - maria

Elämäntyönään mielenterveyden puolesta toimiva Pirkko Lahti kertoi monta vuotta sitten eräässä seminaarissa tarinan ihmisen sisällä vallitsevasta jatkuvasta hyvän ja pahan tasapainoilusta.

Preerian yössä nuori intiaani kysyy leiritulen äärellä viisaalta ikämieheltä kumpi ihmisen sisällä taistelevasta kahdesta sudesta lopulta voittaa, hyvä vai paha. Vanhus vastaa sen suden voittavan, jota ruokitaan.

***

Hallituksen ensimmäisen vuoden taipaletta ovat sävyttäneet järjellä ja sydämellä käsittämättömät ampumistragediat sekä perheiden murheelliset elämän päättymiseen johtaneet tapahtumat. Ne ovat pysäyttäneet koko maan. Ei kai taas, miksi, ja miten estää vastaavaa tapahtumasta uudestaan, on kysytty kerta toisensa jälkeen. Ja aivan liian usein vastauksena on tarjottu yksittäisiä ratkaisuja laajemman parannuskeinon sijaan.

Yksittäiset keinot irrallisina lääkkeinä monimutkaisiin ongelmiin ovat vähän sama kuin jos huimauksen vuoksi kaatuneelle tarjotaan hoidoksi polveen tulleen naarmun laastaroimista. Mutta hankaliinkin kysymyksiin on olemassa ratkaisuja, jos niitä ratkaisuja vain halutaan hyväksyä. Pitää mennä tapahtumaketjujen alkujuuriin.

Yhteiskunnalliset monimutkaiset ongelmat syntyvät, kun liian moni asia menee mönkään ja kasautuu yhden aikuisen, lapsen tai perheen niskaan. Mitä suurempi taakka on kannettavana, sitä vaikeampi on selvitä sen alta ilman apua. Siksi ongelmien ei saa antaa kasvaa, eikä ketään saisi jättää painimaan niiden kanssa yksin.

***

Pahoinvoinnin taltuttamiseen ei auta vain parempien lakien säätäminen, sellaisten, jotka mahdollistavat ihmisen näkemisen järjestelmän keskellä. Toki niitäkin tarvitaan. Tällä hallituskaudella on astumassa voimaan muun muassa vanhuspalvelulaki ja uutta sosiaalihuoltolakikin sorvataan syksyksi. Niissä molemmissa on kyse uudentyyppisestä lähestymistavasta vallitseviin ongelmiin.

Lakien ohella ongelmien taltuttamiseen tarvitaan myös asenteiden muuttamisesta.

Välittämisen asenteen täytyy näkyä arjessa laajalla rintamalla niin kuntien peruspalveluiden kuin tavallisten ihmisten kautta. Se miten lähimmäinen kohdataan arjessa ja etenkin hädän hetkellä on merkityksellistä.

Se mikä yhteiskuntaamme syö rotan lailla, ei ole lakien puute vaan välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys. Kukaan ei pakota ketään kiusaamaan, vähättelemään, mitätöimään tai sivuuttamaan toisen ihmisarvoa. Ja silti sitä tapahtuu aivan liikaa. Ja tapahtuessaan se valitettavasti myrkyttää myös muita samaan asenteeseen.

***

Onneksi todisteita hyvienkään asenteiden olemassa olosta ei tarvitse hakemalla hakea. Riittää kun katsoo ympärilleen avoimella mielellä. Pieniä arkisia normaaliuden todisteita on kaikkialla. Olen ilokseni nähnyt kuinka maassa makaavaa vanhaa miestä on riennetty aikailematta auttamaan, ihmiset ovat hymyilleet toisilleen aamun ruuhkabussissa, nuori mies on auttanut iäkästä rouvaa kantamaan ruokakassia, ja kun vaunuissa istuva taapero pyysi hississä tuntematonta miestä laulamaan hämähäkkilaulun, toisilleen tuntemattomat hissimatkaajat kajauttivat sen yhteislauluna kaikkien riemuksi. Olen myös todistanut upeaa hoitoa vanhustenkodissa, saanut palautetta sosiaalityöntekijästä, joka jäi lastensuojelulapselle mieleen positiivisena kokemuksena välittävästä ihmisestä ja kuullut kuinka koulukiusaaminen oli saatu taltutettua viisaan opettajan kyvyllä olla läsnä.

Vaikka lehtiä lukemalla voi toisenlaisenkin kuvan saada, ei maailma ole onneksi pelkkää murhetta. Hyviäkin uutisia on, ja mikä tärkeintä, niistä pitäisi kertoa maailmalle useammin. Etenkin kun huonoja uutisia tulee liikaa.

Hyvän viestit ruokkivat hyvää.

3 kommenttia . Avainsanat: mielenterveys, Pirkko Lahti