Populismi vs. vastuullisuus

Torstai 24.10.2013 klo 11:13 - Maria


Minkälaisessa yhteiskunnassa Sinä haluaisit asua? Tällainen kysymys esitettiin kahdeksasluokkalaisen poikani historian tunnilla. Käsittelyssä oli Eurooppa ja Yhdysvallat New Yorkin pörssiromahdusta ennen ja sen jälkeen.

Ennen Wall Streetin mustaa torstaita elettiin iloista 20-lukua. Talouden nousu näytti loputtomalta. Ihmiset ja yritykset kasvattivat velkaansa kuin vailla huomispäivää. Ja sitten se huominen tuli maailmanlaajuisine seurauksineen.

Laaja lamatsunami pyyhki yli länsimaisen maailman. Omaisuutensa ja työnsä menettäneet ihmiset menettivät myös toivon hyvästä huomisesta.

Yhdysvalloissa presidentiksi valittiin F.D. Roosevelt, joka oli kunnon sosiaalidemokraatti. Hän lupasi elvyttää ja rakentaa. New Deal lunasti odotuksensa ja nosti Yhdysvallat lamasta.

Euroopassa ei käynyt yhtä hyvin. Työttömyys ja epätoivo sai ihmiset hakemaan turvaa poliittisista ääriliikkeistä. Fasismi, kansallissosialismi ja kommunismi jyräsivät alleen demokratian, oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden. Eurooppalaisten diktaattorien poliittinen retoriikka vetosi kansaan samalla tavalla kuin tämänkin ajan populistien. Ja kun tiedotusvälineetkin olivat vallan omia, totalitaarisen yhteiskunnan kuva saatiin näyttämään kerrassan loistokkaalta. Ainakin hetkeksi.

Miksi halusin kirjoittaa tästä taakse jääneestä ajasta? Siksi, että historiaa on hyvä muistaa, jotta se mikä ajan hautaan on jäänyt, siellä myös pysyisi.

Ääriliikkeet ovat kautta Euroopan nostaneet taas rumaa päätään. Elämme aikaa, jolloin uutiset irtisanomisista ja hyvinvointivaltion peruspalveluiden alasajosta ovat jokapäiväisiä. Ajan epävarmuus ja pettymys valtaa pitäviä poliitikkoja kohtaan on luonut jälleen otollisen maaperän populismille ja muukalaisvihamielisyydelle. Asenteiden koveneminen käy selvästi ilmi erilaisista kyselyistä.

Helppoja ratkaisuja vallalla oleviin globaaleihin talousongelmiin ei kuitenkaan ole, vaikka populistit niitä tarjoavat. Ei ero Euroopan Unionista tai irtaantuminen yhteisestä valuutasta ole mikään ratkaisu, jolla Suomi saadaan nousuun. Ei sodan kauhuja pakenevien pakolaislasten ja perheiden auttamatta jättäminen ole mikään lamalääke. Mutta yhteiskunnan tukipilaresta huolen pitäminen, se on. Historia opettaa, kun vain viitsii sen oppia kuunnella. Yhdysvallat nousi aikoinaan laman kurimuksesta koska Roosevelt päätti jakaa kansalle kortit, joilla suotiin mahdollisuuksien tasa-arvo. Sitä samaa mahdollisuuksien tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, uurastuksen palkitsemista ja tulevaisuuden rakentamista me demarit toimillamme viemme eteenpäin päivittäisessä politiikan teossamme. Vaikeista ajoista huolimatta Suomi on saanut vanhuspalvelulain, nuorisotakuun, ja elvytyskin tuottaa tuloksia näkyvin merkein, kun vaikkapa uusia asuntoja rakennetaan pääkaupunkiseudulla vinhaan tahtiin.  Aivan äskettäin tehtiin hallituksessa demareiden vaatimuksesta päätös, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan paremman yhdistämisen. Lastensuojelunkin uudistaminen on vihdoin lähtenyt eteenpäin.

Vaikeina aikoina helppojen ratkaisujen tarjoajia löytyy riittämiin. Mutta vaikeisiin ongelmiin ei ole helppoja ratkaisuja. Ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan.


Kommentit

24.10.2013 23:54  jarmo saustamo

Hyvä kirjoitus !

24.10.2013 17:26  Pekka

Asiaa!

31.12.2013 21:11  ei menetetä toivoa

Hyvä Maria, että jaksoit ministerinä taistella vanhuslain raamit ja aloittaa tärkeän lastensuojelulain uudistamisen. Ilman demarien uurastamista laman kourissa olisi yhteiskuntamme kivettynyt. Kumpa ihmiset ymmärtäisivät tasa-arvoisen yhteiskunnan tarjoaman turvan ja elämän ilon. Tavoitellaan lisäpaikka EU-parlamenttiin, sosiaalinen oikeudenmukaisuus vahvuudeksi sielläkin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini