Perustuslaki ei ole puoluepolitikoinnin paikka

Keskiviikko 13.2.2019 klo 15:22 - Maria

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on puurtanut soten kanssa tällä hallituskaudella poikkeuksellisen paljon. Viime aikoina samat kysymykset ovat alkaneet toistua: Miksi sotekäsittely kestää näin kauan? Miksi työtä on ollut niin paljon? Ja miksi sote on nyt jo kolmatta kertaa tällä hallituskaudella perustuslakivaliokunnan arvioitavana?

Soten alkuperäiset tavoitteet olivat palveluiden saatavuuden ja yhdenvertaisuuden parantaminen, ihmisten luukulta toiseen pompottelun vähentäminen eli integraatio ja kustannusten hillintä. Asiantuntija toisensa jälkeen on kuitenkin joutunut toteamaan, että ihmisten asema palveluiden saajina onkin pikemminkin heikentymässä, järjestelmä on pirstaloitumassa ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelut suorastaan vaarantumassa. Sitä ei puolestaan voida pitää perustuslain näkökulmasta hyväksyttävänä. 

Muissa eduskunnan valiokunnissa puoluepolitiikka on vahvasti läsnä päätöksenteossa ja demokraattisesti valittujen edustajien jopa odotetaan puolustavan omien puolueittensa näkökulmia. Perustuslakivaliokunnassa ei puoluepolitiikalla sen sijaan saisi olla sijaa.

Perustuslaki ja sen tulkinnat kuuluu pitää päivänpolitiikan yläpuolella. Jotta tämä periaate toteutuisi, valiokunta pyrkii muodostamaan näkemyksensä kuulemalla mahdollisimman laajasti erilaisia asiantuntijoita, joista valtaosa on valtiosääntöoppineita eli perustuslain tulkintaan vihkiytyneitä professoreja. He toimittavat valiokunnalle kirjallisen lausunnon, yleensä esittelevät sen valiokunnalle myös suullisesti ja vastaavat valiokunnan heille esittämiin kysymyksiin. Perustuslakivaliokunnan käytännössä kirjallisesti annetut vastaukset ja suulliset vastaukset katsotaan painoarvoltaan samoiksi. Siksi valiokunnan kuulemisessa edustajat käyttävät paljon aikaa kysymysten esittämiseen.

Soten käsittelyssä perustuslakivaliokunta on kuullut valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden lisäksi lukuisia sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Valiokunta on myös järjestänyt yhteiskuulemisia, joissa läsnä ovat olleet niin soteasiantuntijat kuin peruslain asiantuntijat.

Valiokunnan urakka alkoi kesäkuussa 2017. Saimme pöydällemme hallitusneuvotteluissa solmitun lehmänkaupan synnyttämän erikoisen soteviritelmän. Siinä kokoomus sai laajan sotepalveluiden markkinaehtoistamisen ja keskusta kauan haikailemansa 18 maakuntaa. Asiantuntijakuulemisten perusteella kävi ilmeiseksi, että tämä ratkaisu sisälsi niin massiivisen ja kansalaisten palvelut vaarantavan markkinaehtoistamisen eli pakkoyhtiöittämisen, että se lähetettiin yksimielisesti takaisin hallitukselle uuteen valmisteluun.

Vuotta myöhemmin kesäkuussa 2018 saatiin uusi esitys, josta laajoja ongelmia sisältävä pakkoyhtiöittäminen oli poistettu. Valiokunnan kuulemat sote- ja perustuslakiasiantuntijat totesivat kuitenkin, että esitys vaaransi edelleen ihmisten riittävien ja yhdenvertaisten palveluiden toteutumisen. Etenkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten palveluiden todettiin heikentyvän uudistuksen seurauksena, uudistuksen rahoituksen todettiin olevan kestämätön, säästövaatimusten kohtuuttomia ja integraation parantamisen muuttuneen entistäkin heikommaksi. Perustuslakivaliokunta antoi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle yksimielisen lausunnon, jossa edellytettiin sen korjaavan parisenkymmentä kohtaa, jotta esitys voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Nyt on kyseessä siis perustuslakivaliokunnan käsittelyurakka numero kolme. 

Onko sosiaali- ja terveysvaliokunta korjannut kaikki sille korjattavaksi annetut lainkohdat? Sitä on pohdittu ensin asiantuntijakuulemisissa yhteensä melkein 50 tuntia. Asiantuntijoiden mielestä ongelmia on edelleen runsaasti ja niistä syntyy perustuslaillinen ongelma.

Nyt valiokunnalla on vuorossa valiokuntaneuvosten lausuntoluonnoksen pohjalta käytävä valiokunnan jäsenten kesken käytävä yleiskeskustelu. Saadaanko keskustelu valmiiksi tällä viikolla? Vaikea sanoa. Kun yleiskeskustelu saadaan päätökseen alkaa lausuntoluonnoksen yksityiskohtainen käsittely. Tuossa työssä punnitaan valiokunnan jäsenten kyky hyväksyä asiantuntijoiden esille nostamat ongelmat. 

Mitä pidempään käsittely jatkuu, sitä enemmän erimielisyyttä valiokunnan sisällä on asiantuntijoiden näkemyksistä. Ja mitä enemmän asiantuntijoiden näkemyksiä sivuutetaan, sitä poliittisemaksi käy perustuslakivaliokunnan työ. Silloin perustuslakivaliokunta saattaa joutua siihen erikoiseen tilanteeseen, että valiokunta muodostaa kantansa äänestyksellä. Sellainen olisi hyvin poikkeuksellista. 

Perustuslaki on ihmisten suoja. Ja jos tuota suojaa murennetaan nyt sotessa päivänpoliittisista syistä, missä muissa asioissa valtaapitävät voivat äänten enemmistöllä tulevaisuudessa yrittää sen tehdä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perustuslaki, perustuslakivaliokunta, sote

Tapaus Esperi Caren pitää näkyä eduskuntavaaleissa

Maanantai 28.1.2019 klo 19:53 - Maria

Jos pääministeripuolue kokoomus olisi vuonna 2012 suostunut kirjaamaan SDP:n ehdottaman vanhusten hoiva-asumisen minimihoitajamäärän lakiin, olisivatko vanhustemme asiat nyt paremmin?

Ottaa sydänjuuria myöten lukea vanhusten ympärivuorokautisen hoivan piirissä tapahtuneista laiminlyönneistä hoivayhtiö Esperi Caressa. Tuntuu kuin palaisi 2010-luvun alkuun jolloin vastaavat uutiset olivat miltei viikoittaisia. Suomessa valmistauduttiin tuolloin vuoden 2011 eduskuntavaaleihin. Takana oli keskustajohtoisen porvarihallituksen vaalikausi ja se oli jättänyt murheellisen jälkensä suomalaiseen vanhusten hoitoon ja hoivaan. Ympärivuorokautisessa hoidossa ja hoivassa ei ollut riittävästi henkilökuntaa, vanhusten vaippoja ei vaihdettu tarpeeksi usein, aliravitsemus oli isona huolena, ulkoilemaan ei päässyt ja levottoman vanhuksen sänkyyn sitominen oli yleinen maan tapa. Oli selvää, että poliittisten päättäjien piti korjata tilanne. 

Hoitajat olivat raportoineet työssään kohtaamista epäkohdista silläkin uhalla, että heitä uhkailtiin sen johdosta jopa työpaikansa menettämisellä. SuPerin eli Suomen lähi- ja perushoitajaliiton näkemyksen mukaan tarvittiin henkilöstömitoituksen kirjaaminen lakiin silloisten suositusten sijaan. Suositukset eivät toimineet. Niiden rikkomisesta ei seurannut mitään vakavaa. Lain rikkomisesta puolestaan seuraisi sanktioita.

Kun vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen sain hoitaakseni peruspalveluministerin työn, pidin itsestään selvänä, että riittävä määrä hoitajia oli edellytys hyvälle ja inhimilliselle hoidolle ja hoivalle, ja että asia piti saada kuntoon. Vaadin mitoitusminimiksi 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohden. Se on taso, jonka myös SuPer katsoi riittäväksi. SDP:n hallituskumppani ja pääministeripuolue kokoomus ei tähän suostunut. Olisi ihanaa saada sanoa nyt vuoden 2019 alussa, että olin silloin väärässä. En valitettavasti ollut. 

Toinen huoleni vanhustenpalveluissa liittyi silloin muodikkaaseen vanhusten palveluiden yksityistämisintoon. Silloin moni oikeistopuolueissa uskoi ja vannoi yksityisten hoivapalveluiden nimiin. Niistä maalattiin kaunista kuvaa kodinomaisina ja virikkeellisinä vanhusten viimeisten vuosien onneloina. Jotkut niistä olivatkin, mutta niihin aikoihin alkoi myös trendi, että suuret hoivayritykset ostivat pienet tarkoituksenaan vallata markkinat ja tehdä omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa. Nykyään vanhusten hoiva-asuminen onkin lähinnä kolmen suuren käsissä eli Esperi Caren, Mehiläisen ja Attendon.

Aikoinaan sitovaa henkilöstömitoitusta vastustettiin erityisesti juuri suurten yksityisten palveluntuottajien ja heidän etuaan ajavien taholta poikkeuksellisen voimakkaasti. Argumentteina käytettiin muun muassa täysin perusteetonta pelkoa siitä, että mikäli ympärivuorokautisessa hoivassa olisi riittävästi henkilökuntaa, kotihoidossa olevat vanhukset jäisivät vaille hoitoa. Väitettiin jopa demareiden päämääräksi saada mahdollisimman moni hyväkuntoinen vanhus kunnalliseen laitoshoitoon pois omasta kodistaan, koska sillä saataisiin kuntiin lisää työntekijöitä. Todellisuudessa hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti vanhustenpalveluissa painotettiin nimenomaan kotihoidon ensisijaisuutta. Sen jopa ajateltiin tuovan säästöjä, kun kalliista ympärivuorokautista hoivaa voitaisiin vähentää.

Ihan älykkään oloisetkin ihmiset alkoivat hokea yksityisten palveluntuottajien mantraa siitä, että henkilöstömitoitus ei ratkaise hoivan laatua, kunhan hoivalaitosten johtaminen on kunnossa. Silloisen julkisuudessa ja hallituksen sisällä käydyn kiistelyn lopputulema ei ole suomalaisen politiikan parhaita hetkiä. 

Pääministeripuolueena kokoomus teki selväksi, että henkilöstömitoituksia ei lakiin kirjata. Kompromissina saatiin kuitenkin kirjaus, jonka mukaan kirjaukseen voitaisiin palata, mikäli yhdessäkään hoivayksikössä alitettaisi 0,5:n mitoitus. Hetkeksi tilanne vanhustenpalveluissa koheni tuon kirjauksen seurauksena. Sitovien henkilöstömitoitusten uhka oli kuin vaaniva leijona, joka uhkasi yksityisten palveluntuottajien voitontavoittelua. Mutta kauaa ei tuo uhka purrut. Viimeistään Stubbin hallitus lakaisi kirjauksen maton alle niin syvälle, että sitä seurannut Sipilän hallitus kirjasi hallitusohjelmaansa peräti 70 miljoonan euron säästöt vanhusten palveluista ja suunnitteli saavuttavansa ne alentamalla henkilöstömitoitusta vanhasta 0,5 suosituksesta 0,4:ään.

Esperi Caren tapaus osoittaa, että markkinavoimille pitää osoittaa selkeät rajat. Ahneus on valitettavasti moraalia vahvempi voima. Näyttää siltä, että vanhuspalveluiden korjaamisen osalta on edessä taas uusi taistelu. Tapaus Esperi Caren pitää näkyä eduskuntavaaleissa ja puolueiden pitää kertoa äänestäjille todelliset kantansa vanhusten palveluiden korjaamiseen. Minkälainen maa Suomi on, jos se alistuu voitontavoittelun kylmälle kädelle ja jättää vanhuksensa kerta toisensa jälkeen heitteille? Oikeistopuolueiden hellimä ajatus yritysten omavalvonnan ja suositusten riittävyydestä on osoittautunut vääräksi. Tämän ovat nyt aivan liian monet vanhukset joutuneet viimeisinä elinvuosinaan tuntemaan nahoissaan. 

8 kommenttia . Avainsanat: Vanhuspalvelut, vanhukset, ympärivuorokautinen hoiva

Muutama ruma sana ja yksi rakentava ehdotus

Lauantai 1.4.2017 klo 10:42 - Maria

Vauhtia ja vaarallisia paikkoja ei ole puuttunut sote-uudistuksen viime päivien käänteistä. Kun kuulin ensimmäiset huhut hallituksen aikeista yhtiöittää myös Suomen neuvolapalvelut, sanoin, että ei edes perusporvarihallitus sellaista järjettömyyttä yrittäisi. Olin väärässä. 
Kun demarit kysyivät asiasta ministeri Rehulalta eduskunnan kyselytunnilla, vastaus oli tavalliseen tapaansa niin ympäripyöreä, että vastauksen sisällöstä sai tuskin selvää itse ministerikään. Muutama päivä myöhemmin suorapuheisuudestaan tunnettu ministeri Risikko latasi kuitenkin asian maailmalle turhia kainostelematta: edes neuvolapalvelut eivät säästy hallituksen sotessa yksityistämiseltä.
Sote-uudistuksella ei pitänyt rikkoa sitä, mikä toimii. Neuvolajärjestelmäämme pidetään yhtenä maailman parhaista vauva- ja taaperoperheiden palveluista. Sen kautta jokainen perhe saa taustasta ja varallisuudesta riippumatta niin peruspalvelun kuin tarvittaessa apua perheen kriiseihin matalalla kynnyksellä. Suomessa neuvolat eivät vain punnitse ja mittaa päänympärystä. Suomessa neuvolat toimivat tärkeänä linkkinä varhaiskasvatukseen ja kouluun. Ennaltaehkäisevässä lastensuojelutyössä neuvoloiden työ on korvaamatonta. 
Mannerheimin Lastensuojeluliitto onkin jo esittänyt huolensa hallituksen yltiöyhtiöittömisintoa kohtaan. Lastensuojeluliiton mukaan: "Hallituksen esityksen toteuttaminen olisi riski lapsiperheiden varhaiselle tuelle ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle." 
Ministeri Risikko perusteli neuvolajärjestelmämme yksityistämistä näin: "Aika erikoista olisi, jos lääkäritoiminnat ja neuvolat olisivat eri paikassa, koska neuvoloissa tarvitaan lääkäreitä." Lääkäreitä tarvitaan myös kouluterveydenhuollossa, mutta sitä ei ole vielä tohdittu ehdottaa yksityistettäväksi. Risikon logiikalla ajateltuna, myös kouluterveydenhuolto pitänee yksityistää. Ja koska kouluterveydenhuolto toimii koulujen yhteydessä, on pian koulutkin muutettava yrityksiksi.
Perusporvarihallituksen ajattelussa loogisena jatkumona on myös lastensuojelun yksityistäminen ja siirtäminen valinnanvapauden piiriin. Kuka tulevaisuudessa tekee päätöksen lastensuojelun huostaanotosta ja sijoituksista? Onko tarkoituksenmukaista, että vanhempien mielenterveysongelmien tai päihteiden käytön takia huostaanotettu taapero pääsee valinnanvapauden piiriin? Jos lapsella on varakkaat päihdevanhemmat, pääseekö hän asumaan merenrannalle, muuten korpimaisemiin itä-Suomeen?
Ja tästä päästäänkin hallituksen huolella ennen vaaleja vaiettuun palvelulupaukseen. Sote-uudistuksen valinnanvapauteen on hallituksen taholta liitetty kauniilta kuulostava sana palvelulupaus. Kukaan ei hallituksen piiristä ole oikein halunnut avata sen merkitystä. Mutta Finannssialan keskusliitto halusi. "Sotesta puuttuu yhä hallitusohjelmassa luvattu palvelulupaus," kuului FK:n huuto vain reilu viikko ennen vaaleja. Yksityisten terveysvakuutusten myyjien edunvalvontajärjestö pelkää, että hallitus on unohtanut heille antamansa lupauksen. 
"Tuemme vahvasti ajatusta siitä, että asiakas voi tarvittaessa ostaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita myös omalla rahoituksellaan. Tämä edistää asiakkaalle toimivan ratkaisun löytymistä ja toimivien markkinoiden syntymistä. Vakuutuksella turvattu rahoitus samoin kuin oma rahoitus ovat tärkeä osa asiakkaan valinnanvapautta", toteaa FK:n varatoimitusjohtaja Esko Kivisaari perjantaina julkaistussa tiedotteessa.
Kivisaarta on syytä kiittää rehellisyydestä. Tosin ulostulo saattoi olla myös liian vikkelän enter-sormen aiheuttama lapsus. Kivisaari kun tuli todistaneeksi hallituksen valinnan vapauden todelliset kasvot.
Palvelulupaus on oikeasti ruma sana käärittynä kauniiseen paperiin, joka avataan vasta kuntavaalien jälkeen. Nykyisellään julkisena palveluna kaikille Suomessa yhdenvertaisesti tarjottavat palvelut tulevat supistumaan. Yhä suurempi osa palveluista tulee omalla rahalla tai vakuutuksilla kustannettavaksi.
Tämän kun tiedostaa, ymmärtää, miksi hallitukselle on tärkeää yhtiöittää myös neuvolat. Jonain päivänä lapsemme ja lapsenlapsemme voivat muistella aikaa, jolloin neuvolapalvelut olivat maksuttomia ja palvelivat yhdenvertaisesti koko kansaa. 
Siksi esitän tähän loppuun rakentavan ehdotuksen. Otetaan pieni aikalisä. Palataan viime hallituskauteen ja siihen, kun sotea valmisteltiin yhdessä kaikkien eduskunnan puolueiden voimin. Silloin aika loppui kesken, kun esityksen perustuslaillisia esteitä ei ehditty korjata ennen hallituskauden päättymistä. Nämä ongelmat olisi varmasti saatu yhdessä ratkaistua. 
Nyt vaarana on koko hyvinvointiyhteiskuntamme yhden kulmakiven romuttaminen. Kyllä yksityiset palveluntuottajat voivat olla jatkossakin mukana järjestelmämme kokonaisuudessa julkisesti tuotettujen rinnalla. Valinnanvapaus sen todellisessa merkityksessä on erinomainen asia. Mutta tämä hallituksen linja on sulaa hulluutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: neuvolat, yhtiöittäminen, valinnanvapaus, sote, palvelulupaus

Korjataan homekoulut vuoteen 2021 mennessä

Torstai 9.3.2017 klo 9:37 - Maria

Koulujen ja päiväkotien home- ja sisäilmaongelmat rasittavat lähes joka neljättä suomalaislasta. Työterveyslaitoksen arvion mukaan julkisten kiinteistöjemme homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen kulut ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa.

Huhtikuun kuntavaaleissa läpi pääsevillä valtuutetuilla on edessään valintoja, joista riippuu, jäävätkö he historiaan osana ongelmaa vai osana ongelman ratkaisua. Suomen koulujen ja päiväkotien home- ja sisäilmaongelmat on hoidettava kuntoon viivyttelemättä seuraavien neljän vuoden aikana. Lasten, opettajien ja muiden heidän parissaan työskentelevien terveys ei kestä 2020-luvulle jatkuvaa homekorjausvastuiden pakoilua. Suomen maine päivähoidon ja opetuksen kärkimaana on vain kiiltokuvaa, jos koulut ja päiväkodit sairastuttavat sisäilmaongelmillaan.

Yksi homeen ja sisäilmaongelmien kanssa kolkkoa kamppailua käyvä kaupunki on oma kotikaupunkini Espoo.

Suomen vauraimpiin kuuluvassa kaupungissa on korjausseurannassa 39 koulua ja päiväkotia. Yhdeksässä koulussa korjaukset alkavat seuraavan kahden vuoden aikana. Kahdeksan koulun oppilaat ovat tällä hetkellä väistötiloissa. Tämä tarkoittaa 2500 oppilasta. Peräti kahdeksan prosenttia espoolaisista koululapsista on joutunut jättämään tutun luokkansa homeen ja sisäilmaongelmien takia.

Espoon hätää kuvaa hyvin puutarhakaupunkina ihaillun ja Suomen kansallismaisemien joukkoon valitun Tapiolan kaupunginosan tilanne.

Tapiolan rohkeaa arkkitehtuuria ja lapsille turvallista vehreätä miljöötä tultiin aikoinaan ihailemaan Japanista ja Yhdysvalloista saakka. Nyt Viljo Revellin, Aarne Ervin, Otto-Iivari Meurmanin ja Heikki von Hertzenin suunnittelemien rakennusten ja puistojen seassa nököttää homeen runtelemia kouluja ja päiväkoti. 

Espoon ja koko Suomen koulujen ja päiväkotien ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa. Siitä on todisteena homeesta ja vakavista sisäilmaongelmista kärsineen Tapiolan koulun yläasteen ja lukion remontti. Rakennushistoriallisesti arvokkaan koulun rakenteet ja tekniikka uusittiin täysin ja koulua laajennettiin kaksi vuotta kestäneen remontin aikana. Aikataulussa ja budjetissa pysynyt lähes 11 000 neliön korjausprojekti maksoi Espoolle 32 miljoonaa euroa. 

Ennen menestyksekkään remontin aloittamista Tapiolan homekoulua kuitenkin seisotettiin tyhjillään peräti kolme vuotta. Lähes 1000 koulun oppilasta ja opettajat odottivat kaupungin toimia väistötilojen parakeissa. Osa oppilasta ja opettajista sai terveysoireita myös väistötiloissa. Ja veroja maksavat vanhemmat olivat vuosikausia kiukkuisia ja huolissaan täysin aiheesta.

Homeongemien korjaaminen on tietysti kallista. Mutta kuinka paljon rahaa ja henkistä pääomaa maksaa kyvyttömyys ja haluttomuus priorisoida lapsiemme tulevaisuuteen vaikuttavia asioita? 

Seuraava valtuustokausi päättyy Espoossa ja muuallakin Suomessa keväällä 2021. Uusilla valtuustoilla on neljä vuotta aikaa tehdä konkreettisia investointivalintoja ympäri Suomen ja korjata akuuteimmat koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat. 

Tätä tavoitetta auttaisi se, että Suomella olisi voimassa oleva valtakunnallinen homekorjausohjelma. Valtioneuvoston vuonna 2009 käynnistämä ja ympäristöministeriön johdolla toteutettu ”Kosteus- ja hometalkoot” –niminen toimenpideohjelma päättyi jo toissa vuonna. Tästä huolimatta pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa kosteus- ja homeongelmien ratkaisemiseen ja rakennusterveyden edistämiseen ei ole kiinnitetty mitään huomiota. Samalla kun olemassa olevat sairaat rakennukset on saatava kuntoon, on myös varmistettava, että homeongelmaan johtaneita rakennusvirheitä ei tehdä enää koskaan.

SDP ehdotti vuoden 2017 vaihtoehtobudjetissaan miljardin euron korjausohjelmaa homeongelmien ratkaisuun. Miljardin euron panostus lastemme ja heidän kanssaan työtään tekevien terveyteen sekä suomalaiseen työhön olisi sekä merkittävä inhimillinen investointi että työllisyystoimi. SDP:n mallissa valtio tarjoutuu maksamaan kunnille 10 prosenttia korjausinvestointien kuluista. Valtion 100 miljoonan euron siemenraha helpottaisi kuntatason päätöksenteon tuskaa ja auttaisi käynnistämään korjausrakentamisen tasa-arvoisesti ympäri Suomen. Idea on edelleen hallituksen käytettävissä.

Olennaista kuitenkin on se, että koulujen ja päiväkotien homekorjauksista päättävät uudet kunnan- ja kaupunginvaltuutetut näkevät ja löytävät toisensa yli puoluerajojen ja investointikattojen. Ilman yhteistyötä ja yhteistä tahtotilaa ei tätäkään ongelmaa saada korjattua. Niin kauan kuin homeongelma pysyy, tuhoaa se Suomen tulevaisuuden pääomaa. Vaikka homeongelman korjaaminen vaatii rahaa, tulee sen hoitamatta jättäminen paljon kalliimmaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Sisäilmaongelmat, homekoulut

Perusporvarihallituksen sote tulee, oletko valmis?

Tiistai 7.3.2017 klo 14:37 - Maria

Sipilän hallituksen esitys maakuntauudistukseksi ja sote-järjestämislaiksi on saatu tällä viikolla eduskuntakäsittelyyn. Työhuoneeni pöydällä jököttää tuhat sivua tekstiä ja pykäliä, joilla pitäisi saada suomalaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kestäville kantimille pitkälle tulevaisuuteen. Toinen vastaava nivaska jäi kotiini yöpöydälle, vaikka sitä lukiessa ei uni varsinaisesti silmään tulekaan. Tässä valtavan suuressa uudistuksessa on kyse ihmisen kallisarvoisesta terveydestä ja ainukaisesta hengestä. Ja siksi se millä tavalla sote-uudistus toteutetaan ei ole toisarvoinen asia. 

 

Uudistuksen alkuperäinen tavoite oli nopeuttaa ihmisten pääsyä lääkärille, sujuvoittaa hoitoketjuja ja parantaa ihmiset mahdollisimman nopeasti ja tasa-arvoisesti. Useiden asiantuntijoiden mukaan on käymässä kuitenkin toisin. Hallituksen valitsemassa sote-mallissa on kyse hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuvasta systeemimuutoksesta, jonka keskiössä on monikansallisten yritysten voitotekomahdollisuuksien lisääminen ja näiden voittojen maksatus suomalaisilla ihmisillä verojen ja kallistuvien asiakasmaksujen kautta.

 

Tätäkö suomalaiset ovat tilanneet äänestäessään keskustalaisia, kokoomusta ja perussuomalaisia? Eivät tietenkään. Ja juuri siksi hallitus yrittää nyt epätoivoisesti saada mustan näyttämään valkoiselta. Sotesta on tullut hallitukselle arvovaltakysymys, joka estää mukana olevia hakemasta keisarille nopeasti vaatteet päälle.

 

Seuraavien viikkojen aikana hallituspuolueiden edustajat tulevat syyttämään oppositiota pelottelusta. Hallitus tulee argumentoimaan, että uudistus on välttämätön, että sitä ei voi jättää tekemättakään. Ja siinä hallitus on tietysti oikeassa. Parhaat argumentit ovat aina sellaisia, joista ei voi olla eri mieltä. Hallitus valitsee älyllisen valehtelun puolustaessaan sote-malliaan, mikä on surkuhupaisaa. Tietysti uudistus on välttämätön.

 

Muutama vuosi sitten tehdyssä OECD:n 15 maan vertailussa vain Virossa ja Yhdysvalloissa oli suurempaa eriarvoisuutta lääkäripalveluihin pääsyssä. Eihän sellaista voi hyväksyä hyvinvointi-Suomessa. Mutta malli, joka useiden asiantuntijoiden mukaan lisää ajan kuluessa eriarvoisuutta ja romuttaa myös sosiaali- ja terveyspalveluiden tällä hetkellä toimivat osat, on käsittämätön ratkaisu.

 

Terveys on hyvin henkilökohtainen ja kallisarvoinen asia. Hyvinvointiyhteiskunnassa sen vaalimisen ei pitäisi olla kiinni pankkitilin saldosta. Sote-valmistelun keskeinen hahmo professori Mats Brommels on varoittanut jo hyvän aikaa, että terveydenhuollon asiakasmaksut tulevat nousemaan. Samainen professori on myös ennustanut yksityisten terveysvakuutusten markkinoiden kasvavan. Eikä ihme.

 

Hallituksen sote-mallissa yhteiskunta laitetaan aluksi maksamaan niidenkin yksityiset terveyspalvelut, jotka ovat tähän mennessä maksaneet ne joko osittain itse tai kattaneet kustannukset yksityisillä vakuutuksilla. 

 

Kansaneläkelaitoksen mukaan hallituksen kaavaileman uudistuksen myötä julkisiin lääkäripalveluihin tulee vuosittain peräti viisi miljoonaa käyntiä lisää. Sen päälle kolme miljoonaa lisäkäyntiä julkiseen hammashoitoon. Näiden kustannus tulee olemaan miljardi euroa. Vaikka kolmen miljardin säästöjähän tällä uudistuksella parempien palvelujen lisäksi haettiin. Sanomattakin selvää, ettei suomalaisella yhteiskunnalla ole tähän varaa.

 

Joten ennen pitkää ne säästöt pitää saada toteutettua. Jo nyt hallitus on pelotellut vanhuksia ja heidän omaisiaan säästöillä, jotka eivät voi toteutua ilman vanhusten huollon nykytilanteen kurjistamista entisestään. Vanhuspalveluiden säästöpotentiaaliksi on laskettu miltei miljardi euroa vuodessa.

 

Ja kun vanhusten palveluista ei saada niistettyä enempää, on seuraavana askeleena koko sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelutarjonnan vähentäminen ja hoitoon pääsyn vaikeuttaminen. Ja juuri tämän vuoksi professori Brommelskin ennusti jo viime keväänä yksityisten terveysvakuutusten markkinoiden kasvavan ajan myötä. Vakuutuksilla kun saa korvattua ne palvelut, jotka eivät tulevaisuudessa kuulu yhteiskunnan palvelupalettiin.

 

Kuka on siis Sipilän hallituksen sote-uudistuksen voittaja? Arvioi sinä. Ehkä minun ei tarvitse sanoa enempää. Mutta siteeraan tähän loppuun professori Anneli Anttosta, jonka näkemys hallituksen sote-esityksestä on valtavalla huolella kyllästetty. Hän sanoi Yleisradion haastattelussa: "Tulella ei voi leikkiä, ja talon voi polttaa vain kerran."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, sote-uudistus

Tolkuttomat ajokoirat

Perjantai 12.2.2016 klo 12:20 - maria

Eduskunnan kevätkausi alkoi synkissä tunnelmissa. En muista kahdentoista vuoden politiikassa työskentelyni aikana olleen vastaavaa ohipuhumisen ja vastakkainasettelun ilmapiiriä.
***
Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät jatkaen uudenvuoden puheensa linjaa, jossa totesi, että Suomella ei ole mahdollisuutta auttaa kuin vainon vuoksi tänne tulevia. Presidentti totesi myös, että olemme oppineet haukkumaan toisiamme. 
Runolliseen kryptisyyteen taipuvainen presidenttimme jätti puheeseensa poikkeuksellisen paljon tulkinnan varaa. Ja tiesihän sen, mitä siitä seuraa.
***
Vaikka itse en tulkinnut presidentin kehottavan Suomea rikkomaan kansainvälisiä sitoumuksiaan, ymmärrän että sellaisellekin tulkinnalle syntyi sija. Ymmärsin myös niin, että presidentti halusi sanoa, että siirtolaisuus ja turvapaikan tarve pohjaavat eri hädästä. 
***
Jos Niinistön puheen tarkoitus oli koota kansakuntaamme kohtaamaan nykyiset ja tulevat vaikeudet liberaaliin arvopohjaamme nojaten tolkullisina ja rakentavina, vikaan meni. Juristina ja kansakunnan tunnetuimpana kamreerina Niinistö tietää sanojen ja välimerkkien merkityksen. Historiaa ymmärtävänä Niinistö tietää myös sen, että uhkakuvista uhonsa ammentavat ovat yhteiskunnan ruutitynnyreitä. Heti puheen jälkimainingeissa yksi Suomen toivo meni ja heitti kolme polttopulloa perheiden ja lasten vastaanottokeskukseen. 
***
Mutta mikä on Suomen ja suomalaisten arvojen tämän hetken pahin uhka?
Suomi on rankattu eri kansainvälisissä selvityksissä maailman kilpailukykyisimpien ja dynaamisimpien maiden joukkoon. Lähtökohtaisesti meillä jos kenellä on eväitä nousta koko Eurooppaa murjovasta vaikeaksi äityneestä taloustilanteesta. Menestyksemme resepti on ollut tähän asti selkeä: naisten ja miesten välinen tasa-arvo, lasten pääsy laadukkaaseen päivähoitoon ja koulutusjärjestelmään taustasta riippumatta, turvaverkko sitä tarvitseville ja yleinen luottamus yhteiskunnan toimivuuteen. 
***
Ei ihme, että kansalaisia ahdistaa. Sipilän ja kumppaneiden lääkkeillä ei Suomea olisi sotien jälkeen nostettu edes idänkaupan tuella. Sote-uudistuksesta on tehty keskustan kallis valtapolitiikan tarpeita palveleva maakuntahallintouudistus. Sivistyspuolue kokoomuksen valvovan silmän alla leikataan koulutuksesta nuorten ja koko Suomen tulevaisuuden kustannuksella. Päivähoitoratkaisuilla ajetaan äitejä kotiin ja väitetään tämän auttavan talouden rattaiden pyörimistä. Asiakasmaksuja korotetaan, vaikka ostovoimaa pitäisi lisätä. Keskustalainen siltarumpupolitiikka on taas voimissaan suurten kaupunkien kustannuksella. Suomeksi sanottuna: hallitus on päättänyt polttaa talon lämmikkeeksi ja väittää, että vaihtoehtoja ei ole. 
***
Alkuvuoden uutiskynnyksen ylitti kahden johtamisen professorin kirjoittama kirja, jossa selvitettiin työelämän vaatimuksia uuden ajan pomoille. Nyt johtajan pitää olla ajokoiramaisen atleettinen ja halukas lähtemään metsälle saaliinhakuun ihan kenen kanssa tahansa.
***
Vaikka vuosi on vasta alussa, olen jo valinnut oman suosikkini vuoden lehtikuvaksi. Helsingin Sanomien kuvaaja Rio Gandara ikuisti valtiopäivien juhlajumalanpalveluksessa pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Stubbin pälyilevät ilmeet Nobel-voittaja Ahtisaaren edessä. Jonkin sortin ajokoirat siinä istuivat häntä koipien välissä, kun maailmallakin arvostettu suomalainen sivistynyt johtajuus ja inhimillisyys kulki heidän ohitseen ansaitsemalleen eturivin paikalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta

Lisää kirjoituksia