kampanjapäiväkirja 2007

Q&A vaalit 2007

Huomenna illalla selviää näiden vaalien tulos.

Seuraavan päiväkirjamerkintäni teen maanantaina.
Oli tulos mikä tahansa, kiitos jo tässä vaiheessa koko ihanalle tukijoukolleni. Sekä teille kaikille hienoille ihmisille, joiden kanssa olen saanut keskustella ja viettää aikaa turuilla ja toreilla.
Kampanjatyötä on ollut ilo tehdä!

15.3.

Uutispäivä Demari otsikoi tämän päivän kansijuttunsa dramaattisesti.
Mutta onhan tilanne kieltämättä jännittävä
Helsingin Sanomien tuore gallup viestii kolmen pääpuolueemme tasaväkisyydestä. Keskustan gallupkannatus on nyt 23,3, Sdp:n 22,6 ja kokoomuksen 22,1.
Lopputulos voi oikeastaan olla mitä vaan.

Tapasin tänään Eero Heinäluoman MTV3:n aamuohjelmassa.
Eero kestää painetta hyvin.

Tällä viikolla MTV3:n aamuissa on puolueiden puheenjohtajahaastatteluiden ohessa ollut pätkä, jossa puheenjohtajat ovat päässeet leikkimään toimittajaa – eli haastattelemaan jotakuta itselleen mieluisaa henkilöä.

Eero totesi, että olen laittanut itseni rohkeasti likoon oikeaksi pitämieni asioiden puolesta. Hän nosti esimerkiksi voimakkaasti ajamani lapsiperheiden asiat ja myönsi heti haastattelun aluksi, että nämä ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle vaalikeskusteluissa.

Peräänkuulutinkin aktiivisempia toimia lapsiperheiden hyväksi. Maassamme ei ole vieläkään palauduttu laman jälkeisistä leikkauksista, jotka osuivat kovimmin juuri lapsiperheiden ennaltaehkäisevään työhön ja tukiin.

Ehdotin Eerolle, että ottaisimme käyttöön lapsivähennyksen, jolla voidaan helpottaa lapsiperheiden verotusta.
Eero näki asian hyvänä.

Toinen mitä ehdotin, on osa-aikatyön ja kotihoidontuen yhdistäminen niin, että perhe selviää arjestaan ihan oikeasti.
Tämänkin Eero näki hyvänä asiana.

Puhuin myös kotiavun tarjoamisen tärkeydestä. Ostopalvelusetelien tarjoaminen vaikeassa elämäntilanteessa oleville perheille on osoittautunut Espoossa oivaksi tueksi ja niiden kysyntä on yllättänyt monet. Tällainen palvelu pitäisi laajentaa koko maahan.

Sitten meiltä loppuikin aika. Jos se ei olisi loppunut, olisin puhunut myös yksityiskohtaisemmin yksinhuoltajien aseman parantamisesta. Yksinhuoltajien asumistuki ja toimeentulotuki ovat liian pieniä. Verotukseen pitää palauttaa yksinhuoltajavähennys, elatustukea nostaa ja lapsilisä korottaa 17-vuotiaisiin.

Työtä eduskunnassa siis riittää, ja on hyvä, että myös puolueeni johtaja näkee näiden toimien tärkeyden.

Jos henkilö tietää totuuden, mutta vääristelee sitä tarkoituksellisesti omien etujensa ajamiseksi, on hän kiero.

Eilisessä MTV3:n Joonas Showssa oli vieraana Tanja Saarela. Satuin kanavalle ohjelman viimeisten viiden minuutin aikana.
Joonas alkoi juuri maalata kuvaa minusta ja Saarelasta taisteluparina. Hän totesi jännittävänsä kavereidensa kanssa, kumpi meistä saa enemmän ääniä, ja lisäsi voivansa aistia vihamielisyyden meidän välillämme.
Sitten hän kysyi Saarelalta, mitä ministeri tuumaa siitä, että jatkuvasti yritän mustamaalata Saarelaa vaalikampanjassani.

Meinasin pudota sohvalta!

Hytösen väite perustui vanhaan väärinymmärrykseen, joka on julkisestikin korjattu omalta taholtani.
Puolueeni SDP:n äänenkannattajan Uutispäivä Demarin päätoimittaja Juha Peltonen kirjoitti lehtensä pääkirjoituksessa viime kesän lopussa, että Saarela oli poliittisen uransa alussa pyrkinyt SDP:n listoille. Saarela ei tuon pääkirjoituksen ilmestymisen jälkeen reagoinut asiaan.
Annoin itse muutama viikko tuon tiedon julkistamisen jälkeen haastattelun toiseen lehteen, jossa minulta kysyttiin, miksi valitsin SDP:n. Totesin, että se on kaiken kaikkiaan kokonaisuudeltaan arvomaailmaani sopiva puolue – ja että on puolueeseen ollut muitakin tunnettuja pyrkijöitä: muun muassa Tanja Saarela.
Tähän Saarela reagoi. Hän kumosi väitteen hyvin aggressiivisesti syyttäen minua valehtelijaksi. Annoin vastahaastattelun, jossa pahoittelin, jos olin aiheuttanut hänelle pahaa mieltä asialla. Totesin myös, että lausuntoni perustui Uutispäivä Demarin päätoimittajan väitteeseen – minä en sitä ollut keksinyt.

Asia piti siis olla sovittuna. Olin pahoitellut virhettäni.

Kun Joonas Hytönen nosti asian esille eilisessä ohjelmassaan väittäen, että mustamaalaan Saarelaa jatkuvasti näin vaalien alla, Saarela tyytyi hymistelemään, eikä korjannut Hytösen syytöstä.

Jos toimittaja Hytönen ei ollut tehnyt kotiläksyjään riittävän hyvin, voi sen sivuuttaa työtapaturmana.
Saarela on ministeri, jolta odotetaan rehellisyyttä.
Saarela on tietoinen aikoinaan tekemästäni oikaisusta ja pahoittelusta. Tein silloin hyvin selväksi, että tarkoituksenani ei ollut loukata häntä. SDP on hyvä puolue, jolla on arvot kohdallaan. En olisi mitenkään voinut arvata, että Saarela kokisi jotenkin häpeällisenä sen, että olisi aikoinaan pyrkinyt demareihin. Päinvastoin. Sehän osoittaisi mielestäni vain hyvää järjen ja sydämen kuuntelemista.

Tuon episodin jälkeen en ole Saarelan tekemisiä kommentoinut. Minulta on kyllä useasti kysytty niin toimittajien kuin tavallistenkin kansalaisten taholta mielipidettä häneen.
En ole kokenut tarpeellisena käydä sellaisia keskusteluja.

En siis myöskään koe millään muotoa olevani hänen taisteluparinsa. Uudenmaan vaalipiirissä on joukko todella päteviä naisehdokkaita. Toivon pääseväni tekemään heidän kanssaan hedelmällistä yhteistyötä tulevan vaalikauden aikana. Näitä naisia ovat muun muassa Leena Harkimo, Heidi Hautala ja Susanna Rahkonen.

Mielestäni pitää kyetä tekemään töitä yhdessä ilman kieroilua. Miten maamme asiat saadaan hoidettua hyvin, jos lietsotaan selkeää vihamielisyyttä, ja vieläpä tarkoitushakuisesti totuutta vääristellen?

Keskustelin Porvoon Gammelbackassa eilen usean sellaisen ihmisen kanssa, jotka kokevat äänestämisen turhaksi. Tässä on poliitikkojen katsottava itseään peiliin.
Monet ihmiset ovat turhautuneita vallitseviin olosuhteisiin. Pettymyksen ymmärtää, kun joutuu jonottamaan tuntitolkulla sairaalan päivystyksessä tai taistelemaan virkakoneistoa vastaan saadakseen itselleen lain mukaisen avun. Systeemimme ei toimi paikoin niin kuin sen kuuluu.

Suuri syy huonoon jamaan löytyy riittämättömästä työntekijämäärästä. Työntekijöitä on vaikea saada, koska työ ei houkuttele. Se taas johtuu pitkälti siitä arvostuksesta, jota kuntien työntekijöitä kohtaan osoitetaan – tai ei osoiteta.
Räikeä, tuore esimerkki tulee Espoosta.

Kotikaupungissani virkamiehet haluavat pidentää kaupungin työntekijöiden työpäivää ottamalla heiltä palkallinen ruokatauko pois.

Käytännössä tämä tarkoittaa työpäivän pitenemistä puolella tunnilla. Virkamiesten saivartelu siitä, että työaika ei pitene on linssiin viilaamista. Vuositasolla tuosta puolen tunnin lisäpätkästä kertyy kolme viikkoa. Se on paljon aikaa pois perheeltä.

Nyt esitetty heikennys koskisi vain pientä joukkoa (noin 30 henkeä), mutta ele on kuin Pandoran lippaan avaaminen.

Olen kutsunut Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan koolle huomiseksi.

Tällaisessa asiassa on lautakunnan saatava ilmaista tahtonsa, ja tuota tahtoa on virkakoneiston noudatettava. On mielenkiintoista nähdä, ovatko muiden puolueiden edustajat valmiita pistämään itsensä peliin henkilöstön hyvinvoinnin puolesta. Vaalipuheissa näin esitetään – torstaina heillä on mahdollisuus osoittaa se käytännössä.

Puolueiden käytännön toimissa on selkeitä eroja. Se näkyy selvimmin kunnallispoliittisella tasolla.

SAK:n hyllytetty tv-mainoskampanja maalasi kuvaa röyhkeästä yrittäjästä. Taitaa olla niin, että röyhkeys löytyykin julkiselta sektorilta, jossa palkat ovat matalia ja käskytyskulttuuri voimissaan. Kuntasektori on saatava kuntoon, ja tähän liittyy olennaisena osana työntekijöiden arvostuksen osoittaminen kohtuullisella rahallisella korvauksella sekä heidän työolojensa parantamisella.

SAK:n televisiokampanja, jonka tarkoitukseksi on esitetty äänestysaktiivisuuden lisääminen, valuu jo pahasti tilaajiensa reisille. Se ei ole ihme, eikä kumma. Mainos, jossa horrormaailmasta repäisty puolipiru heittelee ruokaa ja halveksii kaikkia hyviä tapoja, ei kuvaa mitään todellista. Ja vaikka SAK ja SDP ovat kaksi eri asiaa, valitettavaa on, että se roiskuu myös meidän tavallisten demariehdokkaiden päälle.

Vaikka Oiva Lohtanderin tähdittämää mainosta ei vielä ole virallisesti edes esitetty, puhuttaa se turuilla ja toreilla. Monet ovat lähestyneet asiassa myös sähköpostitse.

SAK:n mainoskampanja ei minulle tietenkään kuulu, mutta haluan ilmaista inhoni moista ajattelua kohtaa. Maailma ei ole mustavalkoinen. Politiikkaa pitää tehdä siltoja rakentamalla, ei juoksuhautoja kaivamalla.

Vietin tänään päiväni Espoonlahden markkinoilla. Usea ihminen tuli luokseni huolestuneena – syynä juuri tuo edellä mainittu mainos. Eräs kysyi suoraan, ajattelenko minäkin, että yrittäjät ovat ihmisvihaajia ja itsekkäitä öykkäreitä. Hyvä, että kysyi. Pääsin vastaamaan suoraan: Ei, itsekin yrittäjänä toimineena en näe maailmaa tuollaisena.
Suomen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, miten meillä jaksetaan yrittää. Jo nyt pk-yritykset työllistävät enemmän ihmisiä kuin teolliset yrityksemme.
Puhuin aiheesta Espoonlahden markkinoilla myös oman puolueeni valtuustokollegoideni kanssa. Yksikään ei pitänyt mainosta hyvänä.

Muuten päivä oli mukava. Ilma oli leuto ja Espoonlahdessa paljon innokkaita ehdokkaita ja uteliaita kansalaisia.

Päämääränä ihminen

Matka ihmisen luo ei ole fyysinen vaan henkinen. Se näkyi maanantaina Helsingin Paasitornissa järjestetyssä sinipunaisessa seminaarissa.
Pääosissa nähtiin puheenjohtajat Eero Heinäluoma ja Jyrki Katainen. Kysymys kuului: Mikä demareita ja kokoomuslaisia yhdistää, mikä erottaa?
Puheenjohtaja Heinäluoma löysi yhteistä työn kunnioittamisesta, eurooppalaisuudesta, ja tärkeimpänä siitä, että molemmissa puolueissa korostetaan vastuunottoa. Puheenjohtaja Katainen pani vielä paremmaksi ja iski pöytään myös työelämän kehittämisen.

Eroavaisuutta löytyi myös tavasta käsittää yhteisöllisyys. Katainen esitti demareiden haluavan ulkoistaa kansalaisvastuun yhteiskunnalle. Heinäluoma joutuikin vääntämään rautalangasta ties monettako kertaa, että demareiden käsitys yhteisöllisyydestä sisältää ja on aina sisältänyt huolenpidon heikommista – myös yksilöinä. Mutta huolenpitoa ei voi jättää vain kansalaisten velvollisuudeksi, kyllä yhteiskunnankin on oltava osa yhteisöllisyyttä palveluineen ja tukitoimineen.

Kaiken kaikkiaan seminaarissa vallitsi mielestäni hyvä henki.
Vastaavia seminaareja pitäisi järjestää useammin. Siltojen rakentaminen on juoksuhautojen kaivamista parempi keino toimia.

Kävimme mielenkiintoisen keskustelun kokonaisvaltaisen politiikan harjoittamisen tärkeydestä.
Omassa puheessani totesin, että liian usein vaalien alla poliittisessa keskustelussa tartutaan johonkin yksittäiseen muotiaiheeseen, ja suurempaa kuvaa ymmärtämättä mustavalkoistetaan se – vähän kuin äänestäjien kosimistarkoituksessa.

Otin esimerkiksi Paavon itsensä. Jos Paavo pukisi yllättäen päälleen napapaidan ja lanteella lököttävät farkut ollakseen mieliksi lapsilleen, saattaisi kokonaisuus näyttää erikoiselta, eikä Paavon oma olokaan olisi kovin toimiva. Paavoa vertaus nauratti.

Muoti-ilmiöiden seuraaminen ei sovi pitkäjänteiseen politiikkaan

Paavo jatkoi samasta aiheesta ja muistutti, että myös energiapolitiikassa on nähtävä suurempi kuva. Ydinvoimasta hän totesi sen olevan olennainen osa lähitulevaisuutemme energiantuotantoa, mutta uusia energiantuotantomuotoja pitää saadaan kehitettyä.
- Jos lääkäri tietää, että potilaan vaivaan auttaa aspiriini, niin silloin sitä aspiriinia on määrättävä, eikä ilmoitettava, että potilaan pitää odottaa, kunnes jotain vielä tehokkaampaa lääkettä saadaan keksittyä, hän kuvaili energiapoliittista nykytilannettamme, viitaten presidentti Halosen äskettäiseen ydinvoimapuheeseen.

Paavolla oli historiallinen päivä. Pian aktiivipolitiikan jättävä valtiomies istui eilen viimeistä kertaa puhemiehenä täysistuntoa vetämässä.

Ennen kiirehtimistään Arkadianmäelle hän ehti opettaa kuinka kätellään valtiomiestyyliin.

Itse kiirehdin seminaaristani soppatykkitapahtumaan Espoon Viherlaaksoon. Matkan teko oli hidasta, mutta viihdyttävää. Vastaantulevien penkkariautojen lavoilla keikkuvien nuorten into tarttui. Vaikka omasta ylioppilaaksi kirjoittamisen ajasta on melkein kaksi vuosikymmentä, muistan hyvin, miten hienolta tuntui ”tulla aikuiseksi”.
Maailma avautui eteen valtaisana mahdollisuutena.

Olimme palauttaneet edellisessä kokouksessamme alkuperäisen esityksen uudelleen valmisteluun. Lautakuntani ei ollut tyytyväinen liian ympäripyöreisiin laadun vaatimuksiin. Uudelleen valmistellussa esityksessä laatu oli saanut vihdoin riittävän painoarvon. Espoossa ollaankin nyt selkeästi edelläkävijöitä ihan Suomenkin mittakaavassa laatupisteytyksen suhteen. Palveluntarjoajat tulevat kilpailutustilanteessa saamaan nyt lisäpisteitä muun muassa suositukset ylittävästä henkilökunnan määrästä.
Riittävä hoitavien käsien määrä on juuri se, mikä tekee hoitotyöstä inhimillisempää. Kilpailutuksessa tulee saamaan lisäpisteitä myös hoitokodin kodinomaisuudesta.

Lähdin lautakunnan kokouksesta poikkeuksellisesti kesken ehtiäkseni illan MTV3:n Vallanjakajat vaaliohjelmaan. Paikalla oli myös Ystävänpäivänä kanssani Keravalla, Järvenpäässä ja Myyrmäessä kiertänyt Antti Lindtman. (kuvassa vasemmalla) MTV3:n Tomi Einonen kulki ohitsemme juuri kuvan ottamisen hetkellä.

10.2

Helsingin Sanomien mukaan lauantai 10.2. oli vaalikenttien kiireisin tähän asti.
Itse osallistuin Järvenpään lukion tiloissa järjestettyyn paneelikeskusteluun vanhustenhuollon ja kolmannen sektorin yhteistyöstä.

Paneelissa olivat lisäkseni: Sirkku Hanhela (kok), Leena Riikonen (kesk), Raine Jakka (vas), Pirkko Karjalainen Vanhustyön keskusliitosta ja Keravan Palvelutalosäätiön toiminnanjohtaja Soili Stolt-Suomalainen.

Totesin, että ikäihmisistä ei saa puhua kuin karjasta, joka häädetään milloin laitumelle, milloin navettaan.
Tästä ei syntynyt erimielisyyttä.

Kaikki olimme samaa mieltä myös siitä, että vanhusten asemaa on parannettava ja että kolmannella sektorilla on paljon annettavaa myös vanhustenpalveluiden saralla.
Keinoista oltiinkin sitten erimieltä.

Sirkku Hanhela (kok) kysyi minulta, mistä saamme rahat tilanteen korjaamiseen.

Vastasin tämän olevan priorisointikysymys. Massiiviset veronalennukset eivät takaa peruspalveluiden toimivuutta. Hyvä työllisyyspolitiikka puolestaan parantaa valtiontaloutta huomattavasti. Laskelmien mukaan prosentin kasvu työllisyydessä merkitsee miljardin euron lisäystä valtion kassaan. Nykyisen tason valtion osinkotulot ovat myös tärkeä lisä peruspalveluihin, jos ne niihin käytettäisiin.

Tänä vuonna valtion osinkotulot kasvavat arviolta 1,5 miljardiin euroon. Viime vuonna ne olivat 1,3 miljardia euroa.
On tulevan hallituksen asia ohjata ne sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan.

Paneelin jälkeen ehdin kahvitella Espoon Reumayhdistyksen varapuheenjohtajan Eila Turusen ja hänen omaishoitajana toimivan miehensä Kauko Turusen kanssa. Paikalle osui myös Espoon valtuuston entinen puheenjohtaja ja kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä.

Puhuimme omaishoitajien vaikesta asemasta. Läheskään kaikki, jotka todellisuudessa toimivat omaishoitajina, eivät tukea työhönsä saa. Samoin on ongelmia kuukausittaisen kolmen lakisääteisen vapaapäivän järjestämisessä omaishoitajille.

Tähän seikkaan Espoossa onkin alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Sosiaali- ja terveyslautakunta käsittelee torstaina kokouksessaan ympärivuorokautisen asumispalvelun kilpailuttamisen periaatteita. Tarkoituksena on saada kaupunkiin lisää palveluasumista tarjoavia paikkoja. Näiden palveluita voidaan hyödyntää myös omaishoitajien vapaapäivien järjestämisessä.

Vastaavan käytännön soisi leviävän koko maahan. Omaishoitajat tekevät raskasta työtä ja jos heidän jaksamisensa on vaakalaudalla, jää vaihtoehdoksi laitoshoito - joka on paitsi kallista, myös inhimillisesti katsoen huonompi vaihtoehto kotihoitoon verrattuna.

3.2.

Viime lauantaina puolueeni järjesti suuren vaalivaltiopäivän Vantaalla tiedekeskus Heurekassa. Paikalle oli kutsuttu ehdokkaat vaalipäällikköineen. Ja mediaa.

Vielä 43 päivää eduskuntavaalien tuloksen selviämiseen. Jännittää. Onneksi ei tarvitse istua vain odottamassa. Vaalityö antaa laajan mahdollisuuden käydä keskustelua kentän kanssa.

Totuus löytyy ihmisistä.

***

Toreilla aika moni kokee kokoomuksen korvat huvitusta herättävinä. Tyyliin: Kokoomus löysi korvansa. No, vautsi vau vau. Ihanko itse löysivät, vai opettiko äiti?

Mutta eihän se ole reilua kiusata toisia. Hyvä, että löysivät korvansa. Parempi keskittyä niiden käyttämiseen kuin oman napansa kaivamiseen.

Myös keskustalaisten ilosanoma hauskuuttaa kansaa. Ihan kuin itseäsi äänestäisit -iskulause on vääntynyt ilkkuvaan muotoon: Ihan kuin itseäsi pettäisit.

Eräs kansalainen kertoi kepulaisten vaalienaluspuheiden luotettavuuden asteen alittavan hänen omat uudenvuodenlupauksetkin. Aaton jälkeisessä krapulassa herätessään mies vannoo, että ei enää ikinä ota, kunnes pääsee keittiöön ja hujauttaa kurkustaan krapularyypyn.

***

Vaalien suurin voittaja on mainostoimistomaailma. Kun Niinistöstä tehtiin suurella rahalla työväen presidenttiehdokas, kuvitellaan nytkin kansaan uppoavan ihan minkä vaan, kunhan se on vetävässä kääreessä.

Rahaa kampanjoihin käytetään ennätysmääriä. Käynnissä on varsinainen kilpavarustelu.

Mutta kyllähän mainostoimistoissa osataankin.

Otetaan esimerkiksi Domestos-vessanpuhdistusaine. Sen pullon kyljessä lukee isoilla kirjaimilla kaksi toisensa poissulkevaa asiaa: "Uusi paksumpi koostumus" ja "Original" eli alkuperäinen.

Siis jotain niille, jotka pitävät perinteistä, eivätkä halua kokeilla uutta, ja jotain rohkeille kokeilijoille.

Mutta vessanpuhdistusaine on vessanpuhdistusainetta ja politiikka jotain ihan muuta.

Vai onko niissä sittenkään suurta eroa -noin markkinointimielessä?

***

Kuvitellaan tilanne mainostoimisto ÖÖÖ:ssä:

- Hei Calle, täällä on joku puolue, joka haluaa, että me suunnitellaan niiden kampanja.

- Ai mikä puolue?

- Emmä huomannut kysyä.

- Ai, no tehdään pois.

Myöhemmin tiimi kokoontuu pohtiman iskulausetta:

- Miten olisi: Meilläkin on napa? Ihan kuin omaan napaan tuijottaisit. Eikö kuulosta hyvältä?

- Joo, ja sitten siihen perään: Navasta nyhtäistyä - ja se lupaus pitää!

***

Tekisi mieli lohkaista, että kyllä kansa tietää. Se taisikin olla se ensimmäinen ihmisiin kunnolla uponnut iskulause.

Ja ehkä se rehellisin. Kansa nimittäin tietää. Ja haluaa, että heidän asioitaan hoitaa eduskunta - ei mainostoimisto.