05.08.2008
Valtiovarainministeri
Jyrki Katainen julkisti viikko sitten budjettiesityksensä
vuodelle 2009. Esitys on herättänyt kritiikkiä
paitsi oppositiossa myös hallituksen sisällä.
Eikä ihme.
Tuloverotusta
ollaan Kataisen esityksessä keventämässä
peräti 800 miljoonalla eurolla. Se on kunnioitusta
herättävä rahamäärä.
Tuollaisen
summan todellinen arvo hämärtyy helposti.
Miten se vaikuttaa arjessa? Viisaasti kohdennettuna,
voisi vaikuttaa paljonkin. Mutta viisaasti ja vähemmän
viisaasti on tässäkin tapauksessa riippuvainen
katsojasta. Muulla ei voi selittää sitä,
että valtiovarainministeri Katainen ei halua
vahvistaa keskituloisten ja alle keskitulon ansaitsevien
asemaa eli painottaa veronkevennyksiä heille,
jotka niitä eniten tarvitsevat.
***
Siitä
ei ole pitkä aika, kun ministeri Katainen teilasi
Ruotsissa laajasti yli puoluerajojen hyväksi
katsotun (ja porvareiden läpiviemän) päivähoidon
maksuttomuuden toteamalla, että hänen hyvätuloisessa
perheessään ei moista helpotusta tarvita.
Hän maksaa kyllä mielellään korkeinta
päivähoitomaksua, joka nyt siis nousi 233
euroon kuussa (ja unohti mainita, että korkeimpaan
maksuluokkaan joutuu myös alle keskitulon tienaavia
perheitä).
Verohelpotuksen
hän kuitenkin näkee tarpeelliseksi myös
hyvätuloisille. Esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa
tienaava saa valtiolta nyt 780 euron lahjan. 20 000
euroa ansaitsevalla tuo summa on vain 219 euroa eli
18 euroa kuukaudessa.
Hyvätuloinen
on jo ennestään ”hyvä kuluttaja”,
jolla on jo ollut varaa käyttää rahaansa
kulutushyödykkeisiin ja näin omalta osaltaan
osallistua aktiivisesti talouden rattaiden pyörittämiseen.
Voisi kuvitella vain kohtuulliseksi, että nyt
myös huonommin tienaavat saisivat paremman mahdollisuuden
samaan. Mutta parilla kympillä kuussa ei saa
uutta pesukonetta kuin osamaksulla, jonka koron tuo
summa kattaa. Talouden piristämiseen tuo raha
siis ei pääse osallistumaan.
***
Kepun
kuin käärmettä pyssyn suuhun ajaman
ruoan arvonlisäveron alentamisen todelliset vaikutukset
vähävaraisten talouteen on ammuttu alas
jo usean talouden asiantuntijan taholta. Nähtävästi
myös niiden asiantuntijoiden, joita valtiovarainministeri
on kuunnellut. Katainen on ollut asian puolesta metsällä
jo vuonna 2006.
Hän
totesi muun muassa, että ”kaikkien aiheesta
tehtyjen tutkimusten mukaan on selvää, että
osa veronkevennyksistä ei välity kuluttajahintoihin”
ja että ”pienituloisille veroalen hyödyn
voisi kohdentaa verotuksesta tehtävällä
vähennyksellä”.
Ruoan
arvonlisäveron alennus maksaa meille 500 miljoona
euroa. Mutta tuolla rahalla tuskin lyhennetään
leipäjonoja.
Miksi
kokoomus nyt näyttää suostuvan kalliiseen
ratkaisuun, jonka vaikutukset ihmisten arkeen ovat
kyseenalaiset?
***
Kun
kokoomus ja keskusta tekevät budjettisopimuksia,
ei tavallisen kansan tahto näytä painavan
vaa’assa.
Terveyskeskuspalvelut
rapautuvat. Hammaslääkärille ei pääse.
Nuorten mielenterveysjonot ovat ihmisoikeuksia loukkaavat.
Laitoksissa ja palveluasunnoissa elävät
vanhukset eivät pääse ulkoilemaan säännöllisesti.
Arjen kustannukset ovat karkaamassa käsistä.
Unohtamatta
sitä, että samassa sopassa yritykset julkistavat
tulosvaroituksiaan ja halujaan supistaa tuotantoaan.
Näistä
kansa kantaa huolta.
Suomalainen
on valmis maksamaan veronsa, jotta peruspalvelut ja
perusturva toimisivat. Huonossa tilanteessa olevien
auttaminen on yhteiskuntarauhan perusedellytys.
Tämän
valtiovarainministeri nyt näyttää unohtavan.
Tai
sitten tämän budjettiehdotuksen kauneus
on valtiovarainministeriön silmässä.
***
Meillä
kaikilla on oikeus odottaa tulevalta budjetilta paljon.
Rahaa
on nyt valtiovarainministeriönkin näkemyksen
mukaan riittävästi jaettavaksi.
Kysymys
kuuluuki, mitä halutaan priorisoida?
Esimerkkinä.
Tein eduskunnassa viime vuonna 7 miljoonan euron määräraha-aloitteen,
jonka toivoin kohdistettavan lasten ja nuorten psykiatriseen
hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Aloite otettiin
myös eduskuntaryhmäni yhteiseen budjettiesitykseen.
Hallitus ei kuitenkaan nähnyt rahan kohdistamista
nykyisellään riittämättömien
nuorten psykiatrian palveluiden parantamiseen tarpeelliseksi.
Kuinka
monta Keravaa ja Jokelaa tarvitaan, jotta apua tarvitsevien
huutoon vastataan konkretialla kauniiden puheiden
sijaan?
08.07.2008
Hiljainen
hyväksyntä?
Financial
Times -lehti raportoi äskettäin (19.5.08)
kasvavien tuloerojen synnyttämästä
laajasta huolesta Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa.
Lehden mukaan alimman tuloluokan viidenneksen palkka
on laskenut kaksi ja puoli prosenttia, kun taas eniten
tienaavan viidenneksen kohdalla nousu on ollut yhdeksän
prosenttia.
Selvitys tehtiin kahdeksassa maassa,
joista selkeässä enemmistössä
nähtiin tarpeellisena kiristää eniten
ansaitsevien ja laskea vähiten tienaavien verotusta.
Tuloerojen odotettiin kuitenkin vajaan yhdeksän
tuhannen kyselyyn osallistuneen mukaan kasvavan entisestään.
Kun
samaan yhtälöön otetaan mukaan vaikkapa
terveydenhuollon palveluiden tai koulutuksen saatavuuden
eriarvoistuminen sosioekonomisen taustan perusteella,
on syytä olla enemmän kuin huolissaan. Maailmaa
ei saa vääntää sellaiseen asentoon,
jossa köyhimpien on vain tyydyttävä
osaansa.
***
Vaurastumisessahan ei ole mitään pahaa.
Jokaisella pitää olla mahdollisuus siihen,
mutta ei toisten ihmisoikeuksia polkemalla.
Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja todellinen
demokratia ovat edellytyksiä laajemman hyvinvoinnin
saavuttamiseksi.
Sosialidemokrattiseen
ajatteluun ei kuulu sota rikkaita vastaan vaan taistelu
köyhyyden poistamiseksi niin kotimaan kamaralla
kuin kansainvälisestikin. Globaalissa maailmassa
tämä on mahdollista muun muassa vastuullisen
yritystoiminnan kautta.
Tästäkin puhutaan paljon
maailmalla. Onko oikein, että jotkut yritykset
tekevät johdolleen miljoonien potteja samaan
aikaan kun irtisanomiset ja muut vaikeudet lyövät
pyramidin alapäässä puurtavia avokämmenellä
kasvoille?
***
Tieto-Finlandialla palkittu Esko Valtaoja kertoo Kotona
maailmankaikkeudessa kirjassaan tarinan paratiisista,
jossa kansalaisten vaurauden ja yltäkylläisyyden
hintana on syyttömän ja avuttoman lapsen
lukitseminen kellariin.'
Jos taapero päästettäisiin
vankilastaan, kansa joutuisi luopumaan runsauden täyttämästä
elämäntyylistään. Siihen ei olla
valmiita, joten lapsen itku vaiennetaan entistä
rivommalla mässäilyllä. Kaikki tietävät
vangitun olemassa olosta, mutta joukon etu menee yhden
kärsijän kauhujen ohi.
Epäoikeudenmukaisuuden hiljainen
hyväksyntä on irvokkuutta pahimmillaan.
Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa
kuin jatkaa taistelua. Maailma ei parane kauhistelemalla
vaan johdonmukaisesti heikoimpien asemaa parantamalla.
Ei se ole sen mahdottomampaa kuin vaikkapa lapsityövoiman
käytön lopettaminen meillä Suomessa
viime vuosisadan alussa.
Ja tämä päämäärä
meidän pitää pitää mielessä
kaiken muun poliittisen vellonnan keskelläkin.
19.5.2008
Lämmin
kiitos kaikille minua tukeneille Sosialidemokraattisten
Naisten liittokokousedustajille.
Ohessa
24d verkkolehden kirjoitus tilaisuudesta.
SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson
on valittu Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtajaksi.
Valinta tapahtui sunnuntaina Helsingissä pidetyssä
Demarinaisten liittokokouksessa.
– Vaikka maamme hallituksessa on määrällisesti
vahva naisedustus, on erikoista, että naisten
arkea koskettavat asiat eivät nouse heidän
toimestaan vahvemmin esille, tuore puheenjohtaja totesi.
–
Päivähoitomaksujen korotukset koskettavat
tavallisia alle keskitulon omaavia perheitä,
jotka joutuvat muutenkin tiukille asumiskustannusten,
ruoan hinnan ja liikkumisen kallistumisen vuoksi.
Hän
muistutti myös terveydenhuollon palvelumaksujen
vaikuttavan juuri palveluita eniten tarvitsevien pitkäaikaissairaiden,
työttömien ja eläkeläisten asemaan.
– Se, että eläkeläisellä
tai työttömällä ei ole korotusten
jälkeen varaa vaikkapa hammashuoltoon sotii kaikkia
inhimillisyyden periaatteita vastaan.
Guzenina-Richardson kannusti demarinaisia vaatimaan
oikeudenmukaisuutta ja tekemään sinnikkäästi
työtä kaikilla vaikuttamisen foorumeilla.
– Kun myrsky nousee, toiset etsivät hädissään
seinää, jonka taakse suojautua, meidän
naisten on syytä kulkea rohkeasti kohti tuulta
ja rakentaa tuulimyllyjä, hän päätti
kiitospuheensa kaksisataapäiselle liittokokousyleisölle.
Vastaehdokkaat
kansanedustajat Tuula Peltonen ja Krista Kiuru saivat
yhteensä 87 ääntä. Guzenina-Richardsonin
äänimäärä oli 101.Aiempina
puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa kansanedustajat
Tarja Filatov ja Liisa Jaakonsaari.
Varapuheenjohtajiksi
valittiin kansanedustaja Tuula Peltonen sekä
Palvelualojen Ammattiliiton kansainvälisten asioiden
sihteeri Tarja Kantola. Merja-Hannele Vuohelainen
valittiin yksimielisesti jatkamaan Demarinaisten pääsihteerinä.
16.4.2008
Pääministerin
pravdaa
On
pakko harpata hetkeksi menneisyyteen.
Muistattehan vielä ajan, jolloin suuri naapurimme
kantoi nimeä Neuvostoliitto?
Yksi
sikäläisen politiikan ominaispiirteistä
oli saada asiat näyttämään siltä,
mikä sopi parhaiten valtaapitäville.
Toisinajattelijoiden
ja vapaan lehdistön ääni peitettiin
Kremlin viralliseen todellisuuteen, jonka torvensoittajana
toimi katutauluihin luettavaksi liimattu Pravda-lehti.
Muistan,
maassa silloin vierailleena, väen kerääntyneen
tuoreen lehden sivuja ihmettelemään, vähän
huvittuneenakin sen "totuudesta". Mutta
kovaan ääneen ei oikein uskallettu jupista.
Pelko
paitsioon joutumisesta piti kansan kurissa.
Mikä
oivallus olikaan nimetä maan ainoan virallisen
puolueen äänenkannattaja tuolla nimellä.
Ja miten tuolloinen tapa hallita tulikin mieleen juuri
nyt.
Ehkä
siinä kaikuu sama epämiellyttävä
rintaääni kuin nykysuomen pääministerin
ylpeillessä kakkoshallituksensa sosiaalisella
oikeudenmukaisuudella, ja vaatiessa samassa hengenvedossa
mediaa keskittymään kansamme hyvinvointiin
huono-osaisuuden sijaan.
***
Mediaa
ei nimitetä turhaan neljänneksi valtiomahdiksi.
Neuvostovenäjällä
tiedottamisella pidettiin yllä tietämättömyyttä
maailman menosta, meillä media saa onneksi nostaa
keskusteluun valtaapitävien kannalta vaikeitakin
aiheita.
Lempijournalistini
Marjut Lindberg kirjoittaa Helsingin Sanomiin. Yksi
hänen mieleenpainuvimmista jutuistaan sai vuoden
2004 journalistipalkinnon.
Kirjoituksessa
kuvattiin koskettavasti vanhusten kotihoidon arkea,
ja se sai aikaan laajaa keskustelua, joka patisti
osaltaan myös päättäjiä toimeen.
Lindberg on tuonut esille myös lastensuojelun
epäkohtia, sosiaalityön kehittämistarpeita,
terveydenhuollon ongelmia, päivähoidon tilaa,
ja hän on kertonut mielipiteensä kuvia kumartamatta.
2.
päivä huhtikuuta julkaistussa HS:n pääkirjoituksessa
Lindberg sanoo ääneen juuri sen, mitä
pääministeri Vanhanen ei halua kuulla:
"Päihde-
ja mielenterveyskuntoutujien, pienen eläkkeen
varassa elävien avohoitovanhusten ja pienituloisten
yksinhuoltajien asemassa riittäisi hallituksella
todella töitä, jotta heidän tilanteensa
ei enää kurjistuisi. On turhaa retostella
yksinhuoltajien lapsilisän korottamisella kymmenellä
eurolla, kun hallitus vain käyttää
sitä toimeentulotukea saavan tilillä kääntymässä."
Samassa
kirjoituksessa Lindberg toteaa myös:
"Vanhasen
kannattaisi joskus pyytää autonkuljettajaansa
ajamaan muutaman lähiön läpi ja jopa
pysähtyä hetkeksi jonkin rähjäisen
ostoskeskuksen seinustalle. Ties vaikka silmiin osuisi
joku huono-osainen."
***
Meillä
medialla on mahdollisuus valita haluaako se olla osa
ongelmaa vai osa ratkaisua.
Sama
valinnan vapaus koskee poliittisia päättäjiä
- myös pääministeriä ja koko hallitusta.
15.04.2007
Edukunnassa
käytiin tänään kiivas keskustelu
hallituksen halusta nostaa asiakasmaksuja. Käytin
keskustelussa kaksi puheenvuoroa. Toinen niistä
on luettavissa tässä:
TIISTAINA 15. HUHTIKUUTA 2008 kello 14
3) Hallituksen esitys laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annetun lain sekä sosiaalihuoltolain
29 b ja 29 d §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 37/2008 vp
Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Totta
kai on paikallaan, että oppositio antaa tunnustusta
hallitukselle silloin, kun se tunnustus kuuluu antaa,
ja yksinhuoltajien päivähoitomaksun kohtuullistaminen
on tunnustuksen ansaitseva paikka, ehdottomasti.
Mutta samaan aikaan voidaan tuoda myös esille
niitä asioita, jotka vaativat vielä terävämpää
tarkastelua. Esimerkiksi Lastentarhanopettajaliiton
Soile Oleander on kantanut huolta siitä, että
nyt kaavaillut tulorajat ja maksujen korotukset johtaisivat
siihen, että kaksilapsinen kahden huoltajan perhe
maksaa ylintä päivähoitomaksua jo tilanteessa,
kun vanhempien tulot jäävät selvästi
alle suomalaisen palkansaajan keskiansion. Hän
toteaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa,
että hänen mielestään esitys ei
ole sosiaalisesti oikeudenmukainen. Soile Oleander
on siis puheenjohtajana Lastentarhanopettajaliitossa
ja OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja. Uskon silloin,
kun hän sanoo omalla asiantuntemuksellaan, että
tässä on terästämisen paikka.
Täällä on puhuttu tänään
paljon päivähoitomaksuista. On tarpeen kuitenkin
puhua ehkä vielä enemmän näistä
asiakasmaksujen korotuksista, jotka koskettavat maamme
heikko-osaisimpia nimenomaan terveydenhuollon puolella.
Jo aiemmin tänään päivällä
nostin esille eri potilasjärjestöjen huolen.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa todetaan,
että Suomessa palvelunkäyttäjien rahoitusvastuu
asiakasmaksujen kautta on muita Euroopan maita suurempi.
Se on todettu täällä myöskin muiden
edustajien suusta tänään, ja myöskin
hallituspuolueen jäsenet tietävät tämän
tosiasian. Tosiasioita ei kannata kieltää,
ja vain tosiasioilla rakennetaan parempaa Suomea.
Otetaan asiat asioina ja mietitään, miten
me voimme siitä edetä ja tehdä tästä
maasta sosiaalisesti ihan oikeasti oikeudenmukaisen
paikan meille kaikille asua.
Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa Elli Aaltonen
toteaa myöskin, että asiakasmaksujen korotus
heikentää erityisesti paljon palveluja tarvitsevien
vammaisten eli yhteiskunnan erittäin heikko-osaisten
ryhmän asemaa, pitkäaikaissairaiden asemaa
- erittäin heikko-osaisten ryhmä - ja tähän
ei kannata huutaa, että niin, niin, siellähän
on se maksukatto, kun on käyty jo tätä
keskustelua läpi, että on tiettyjä
asioita, joihin tämä maksukatto ei päde.
Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä on hyvin
huolestunut tästä hallituksen esityksestä,
toteaa suoraan, että maksujen korotuksilla voi
olla vakaviakin köyhyys- ja tulonjakovaikutuksia,
ja tähän pyytäisin vastausta ministeri
Risikoltakin, jonka uskon olevan erittäin hyvä
ihminen, joka ei varmasti sydämeltään
halua, että Suomen kansassa tulee sellaista ilmi,
että meillä on jätetty todellakin ne
kaikkein heikko-osaisimmat heitteille: eihän
se voi olla tämän hyvän porvarihallituksen
tarkoitus, eihän?
Ylijohtaja Matti Heikkilä kantaa huolta myöskin
siitä, millä tavalla meillä palveluja
tullaan tulevaisuudessa käyttämään.
Hän toteaa, että myös vähävaraisten
vanhusten riski palvelujen alikäyttöön
kasvaa eli jätetään palveluja käyttämättä,
kun ei ole varaa. Tämä puolestaan voi johtaa
siihen, että riittävän aikainen hakeutuminen
palvelujen piiriin vaarantuu ja johtaa viime kädessä
raskaampien palvelujen tarpeeseen. Nyt kysyisin, onko
meidän hyvällä hallituksella olemassa
jonkin näköinen laskuohjelma siitä,
kuinka paljon kustannuksia syntyy siitä, että
esimerkiksi vanhus ei mene oikea-aikaisesti hoitoon
vaan sairastuu niin, että häneen joudutaan
kohdistamaan sitten järeämpiä toimia.
Onko tämä sitä ennalta ehkäisevää
vanhustenhuoltoa, jota hallitusohjelmassakin peräänkuulutetaan?
Ja vielä lopuksi muistuttaisin, herra puhemies,
hyvää hallitusta siitä, että meillä
on todellakin hyvin erikoinen tilanne yhteiskunnassa
meneillään. Elintarvikkeiden hinta on nousemassa,
energian hinta, asumiskustannukset. Tässä
on puhuttu jopa 40 prosentin vuokrankorotuksista,
ja kun kysytään, ketkä vuokralla asuvat
meillä Suomessa, niin kyllä se niin on,
että vuokralla asuvat yleensä ne, joilla
ei ole varaa omistusasuntoon, jotka ovat kaikkein
eniten näiden palveluiden tarpeessa, eli on täysin
perusteltua vaatia, että hallitus terästäisi
omaa politiikkaansa. Varsinkin kun mainostaa itseään
kovin ylpeästi sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi.
27.2.2008
Maanantaisessa
valtuuston kokouksessa käytiin mielenkiintoista
keskustelua Espoon kaupungin sijoitustoiminnasta.
Etenkin keskustelua kirvoitti ikiaikainen Espoon Sähkön
myynti saksalaiselle energiajätille E.ONille,
ja sitä tällä valtuustokaudella seurannut
Espoon E.ONissa omistaman osakekannan myyminen Fortumille.
Espoo siis luopui aikoinaan omasta sähköyhtiöstään,
jäi seuraavaan yhtiöön vähemmistöosakkaaksi,
kunnes möi lopulta nämäkin osakkeensa,
kun Fortum osti E.ONin.
Kaupan piti olla Espoon kannalta varsinainen kultakaivos.
Näin espoolaiset virkamiehet poliittisille päättäjille
vakuuttivat.
Kaupasta saadut varat rahastoitiin ja niille asetettiin
kuuden prosentin tuotto-odotus. Tarkoitus oli käyttää
tuota tuottoa muun muassa maahankintoihin.
Toisin on kuitenkin käynyt. Vajaan 400 miljoonan
sitominen rahastoihin ei ole tuottanut kaupungille
mitään. Kun 0,13% näennäiseen
tuottoon lisätään inflaation vaikutus,
on tulos itse asiassa miinusmerkkinen.
Jos
Espoon taloudella ei menisi yleisesti niin hyvin kuin
menee, käytäisiin keskustelua E.ON kaupasta
saatujen varojen kohtalosta varmasti kiivaampana.
Verotulot ovat tuoneet kaupungin kassaan enemmän
kuin ennakoitiin. Ja siitä pitää tietysti
iloita. Mutta on kummallista, että ei välitetä
siitä, että toisaalla rahasäkistä
on valunut useampi miljoona tielle tietymättömille
huonon varainhoidon seurauksena. Odotetut korkotuotot
ovat jääneet samatta. Eikä tähän
näytä riittävän maanantaina valtuustosalissa
joidenkin toimesta hokema: rahastosijoittaminen on
pitkän aikavälin touhua. Varmasti niin,
mutta, jos vertaa kaupungin sijoitustoimintaa työeläkeyhtiöiden
vastaavaan, voidaan kysyä, miten Espoolla on
mennyt näin huonosti ja työeläkeyhtiöillä
niin hyvin.
Aiheesta
käytiin maanantaisessa valtuuston kokouksessa
vilkasta keskustelua demareiden, vihreiden, rkp:läisten
sekä sitoutumattomien taholta. Kokoomuksen joukoista
pyrittiin lähinnä vaimentamaan tullutta
kritiikkiä siilitaktiikalla. Mikä ei ole
ihme, sillä tapahtunut on kiusallista juuri kokoomuslaisten
kannalta. Espoon Sähkön taannoinen myynti
oli heidän masinoima hanke.
19.2.2008
Tämä
alkuvuosi on ollut varsinaista jännitysnäytelmää
Espoon Puolarmetsän sairaalan päivystystoiminnan
jatkumisen ja Jorvin sairaalassa sijaitsevan päivystyksen
kuntoon saamisen suhteen.
Tulin hetki sitten kotiin illan sosiaali- ja terveyslautakunnan
kokouksesta. Voi sanoa, että järki voitti
tänään teknokratian ja saimme aikaan
realismiin perustuvan päätöksen, joka
palvelee niin päivystyksen käyttäjiä
kuin siellä työskenteleviäkin.
Kirjoitin
aiheesta jo alempaa löytyvässä vuoden
ensimmäisessä merkinnässäni, mutta
tässä tapahtumien kulku kertaalleen pähkinänkuoressa.
Kaupungissamme on meneillään päivystystoiminnan
kehittämishanke. Sen tarkoituksena on parantaa
päivystyspalvelun laatua, järkeistää
työtapoja ja näin parantaa myös henkilöstön
jaksamista.
Toisin oli kuitenkin käymässä.
Osana päivystystoiminnan kehittämistä
Espoon virkamiehet halusivat lakkauttaa Puolarmetsän
sairaalan päivystyksen ja siirtää sen
noin 10.000 asiakasta Jorviin jo 1.3. alkaen. Tämän
esityksen lautakunta kaatoi ennen vuodenvaihdetta
todeten, että päivystyksen keskittäminen
voidaan tehdä aikaisintaan 1.6. alkaen, edellyttäen,
että homma toimii Jorvissa asianmukaisella tavalla,
ja että sinne palkataan lisää henkilökuntaa
lisääntyvää asiakasmäärää
hoitamaan.
Tammikuun lopussa selvisi, että kaupunki ei ollut
tehnyt mitään Jorvin päivystyksen kuntoon
saamiseksi. Kävin itse Jorvissa keskustelemassa
muun muassa uuden ylilääkärin Tolosen
kanssa ja sain tuolloin täyden selvityksen tilanteen
todellisesta tolasta. Kutsuin koolle ylimääräisen
lautakunnan kokouksen, johon pyysin asiasta vastaavaa
virkamiestä tuomaan kaiken sen tiedon, jota hyvän
päätöksenteon pohjaksi tarvitaan.
Kokous pidettiin 4.2., mutta asiasta vastaava virkamies
ei edelleenkään tuonut pyydettyjä tietoja,
mutta piti lujasti kiinni kannastaan, että aiemmin
päätetty aikataulu on realistinen.
Ja tässä tulee ensimmäinen työvoitto:
lautakunta jätti asian tuolloin pöydälle
eli kieltäytyi päättämästä
virkamiesesityksen mukaisesti. Vaadimme tarkkaa lisäselvitystä
päätöksentekomme pohjaksi seuraavaan
kokoukseen.
Tuo kokous pidettiin tänään tiistaina.
Ja ihme oli tapahtunut.
Virkamiehet olivat muuttaneet omaa esitystään.
Puolarmetsän sairaalan päivystys jatkuu
nyt niin pitkään kuin on tarvetta. Jorvin
päivystys saatetaan kuntoon ripeässä
aikataulussa.
Tosin yksi erikoinen piirre tämänpäiväisessä
kokouksessa oli. Lautakunnan pyytämää
selvitystä Jorvin päivystyksen kokonaistilanteesta,
muutostarpeista ja muutosten toteuttamisen aikataulusta
ei tuotu edelleenkään lautakunnalle virkamiesten
toimesta. Olin saanut itselleni suoraan Jorvista jorvilaisten
oman työryhmän raportin, jossa on kaikki
se tieto, jota lautakunta on pyytänyt. Jostain
syystä tätä raporttia ei haluttu antaa
lautakuntalaisten käyttöön. Ja vasta,
kun kerroin omaavaani siitä kopion, se luvattiin
lähettää kaikille muillekin.
Koko soppa on ollut kuin Kafkan romaanista, mutta
toivottavasti nyt päästään vihdoinkin
todellisuuteen.
17.2.2008
Viikko 7 on ollut poliittiselta tapahtumarikkaudeltaan
melkein kympin tasoa.
Oman puolueeni puheenjohtajapeli on ollut esillä
mediassa viikon jokaisena päivänä.
Näyttää siltä, että kaikki
ne henkilöt, joilla on todellisia mahdollisuuksia
tulla valituksi SDP:n johtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa,
ovat nyt ilmoittautuneet kisaan.
Välikysymyskeskustelu on niin ikään
käynyt kuumana. Tosin mediassa sitä ei ole
erityisemmin noteerattu muun uutistarjonnan viedessä
voiton.
Pääministeri Matti Vanhasen ja yksinhuoltajaäiti
Susan Ruususen oikeussalidraama tuntuu kiinnostavan
enemmän kuin maailman talousmurroksessa elantonsa
eteen kamppailevien duunarien asia. Mikä saattaa
passata hyvin joillekin. Muun muassa arvofilosofi
Maija-Riitta Ollila on puhunut ”sumuverhoista”,
joilla peitetään merkityksellisempiä,
mutta joidenkin kannalta hankalampia asioita.
Loppuviikon ”pikku-uutisista” voi myös
vetää omia johtopäätöksiään.
Kokoomuksen ja keskustan välit eivät ole
niin auvoisat, kuin hallituskumppaneilta voisi odottaa.
Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti
Salolainen (kok) ripitti lauantaina keskustan ministereitä
Pekkarista ja Väyrystä hyökkäyksestä
koskiensuojelulakia vastaan.
Toisaalla keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen
on todennut, että kokoomuksen toiminta hallituksessa
on vaarantamassa hallitusyhteistyön. Eritystä
tyytymättömyyttä keskustalaisilla on
hänen mukaansa ministeri Häkämieheen
ja ministeri Sarkomaahan.
Helsingin Sanomien mukaan Korhonen syyttää
Häkämiestä ja kokoomusta vastuunkannon
välttelemisestä Stora Enson Kemijärven
ja Summan tehtaisiin liittyvien kysymysten hoidossa.
Keskusta ei myöskään hyväksy Sarkomaan
esittämää listaa yliopistojen ja korkeakoulujen
yhdistämisestä.
Korhosen viesti kokoomukselle oli myös harvinaisen
uhkaavasävyinen. Hän totesi lauantaina ykskantaan:
”Jos tämä kokoomuksen broileripolitiikka
vielä jatkuu, on selvää, ettei hallitusyhteistyö
jatku koko vaalikautta.”
Omassa välikysymyspuheenvuorossani peräänkuulutin
hallitukselta aktiivisempaa otetta valtion omistajaohjaukseen.
Viittasin puheenvuorossani toisen pörssiyhtiön
UPM:n hyvään tapaan hoitaa irtisanomisten
jälkiseuraamuksia muun muassa Voikkaalla. Siellä
nimittäin UPM:n aktiivisuuden ansiosta työllistyi
80% työnsä menettäneistä vuoden
sisällä irtisanomisestaan.
Jos tähän kykenee tavallinen pörssiyhtiö,
niin miksi ei valtion osaomisteinen pörssiyhtiö?
Puheeni on kokonaisuudessaan alla.
8. TORSTAINA 14. HELMIKUUTA 2008 kello 16
3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion
omistajapolitiikka
Välikysymys VK 1/2008 vp
Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Minusta
on tärkeää aina löytää
mieluummin ratkaisuja kuin syytellä ympäriinsä.
(Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin!)
Ja tätäkin keskustelua pitäisi käydä
ratkaisuhakuisesti.
Ennen Kemijärven tragediaa maailman elinkeinomurros
runteli Voikkaan seutukuntaa. Monelle saattaa tulla
yllätyksenä, että siellä UPM,
eli pörssiyritys, kantoi vastuuta hyvin esimerkilliselläkin
tavalla. Siellä nimittäin irtisanomisten
jälkiseuraamuksia, niitä hoidettiin.
Irtisanomisten vaikutusten lievittämiseksi UPM
käynnisti välittömästi päätösten
valmistuttua, siis välittömästi päätösten
valmistuttua, ei sen jälkeen, kun päätökset
olivat maailmalla, vaan kun päätökset
valmistuivat, Työstä työhön -ohjelman,
joka suunnattiin 672 irtisanotulle. Tämän
ohjelman tavoitteena oli helpottaa työllistymistä,
uudelleenkouluttautumista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Kaikissa UPM:n Suomen yksiköissä kannustettiin
sisäisiin hakuihin ja muuttoon. Irtisanottavat
olivat etusijalla UPM:ssä avoimiin tehtäviin,
mikäli heidät voitiin kohtuullisella koulutuksella
pätevöittää tehtävään.
Yhtiö kattoi muuntokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset
ja maksoi muuttokustannukset sekä kuukauden palkkaa
vastaavan asettautumisrahan, jos uusi työ edellytti
muuttoa toiselle paikkakunnalle. Siis näin teki
pörssiyhtiö vapaaehtoisesti.
UPM tuki irtisanottavien uudelleen työllistymiseen
tähtäävää koulutusta ja tähän
tarkoitukseen varattiin 600 000 euroa, joilla korvattiin
uudelleenkoulutuksen osallistumis- ja materiaalimaksuja
jopa 2 000 euroa per henkilö. Lisäksi UPM
sopi Aker Yardsin kanssa uudelleenkoulutusyhteistyöstä
Suomessa. Tarjoutui tukemaan uudelleenkoulutusta maksamalla
irtisanomisajan palkan, vaikka henkilö aloittaisi
Aker Yardsin täydennyskoulutuksen jo ennen irtisanomisajan
päättymistä. Lisäksi UPM tarjoutui
maksamaan muuttokustannukset ja kuukauden palkkaa
vastaavan asettautumisrahan.
Työterveyshuollon palvelujen ulottamista työpaikkansa
menettäville pidettiin Voikkaalla erityisen tärkeänä,
ja työttömät irtisanotut saivatkin
käyttää UPM:n työterveyshuollon
palveluja takaisinottovelvollisuuden ajan eli kaksi
vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen.
Tätä listaa voi itse asiassa jatkaa aika
pitkälle.
Eli kysymys kuuluu: Jos tähän pystyy, suomalainen
pörssiyhtiö, niin miksi tähän
ei pystyisi myös valtion osaomistama suomalainen
pörssiyhtiö?
Kyse on poliittisesta tahdosta ja inhimillisestä
velvoitteesta uhrautua hädänalaisten eduksi.
Ja kun tavallinen pörssiyhtiö on näin
tehnyt, niin miksi nyt ei ole kyetty niin tekemään
Kemijärvellä?
Kyllä varmasti valtion omistajaohjauksen kannustamana
entinen valtionyhtiö tällaiseen jälkihoitoon
kykenisi. Voisiko siis kenties hallitus tältä
osin jäntevöittää, omistajaohjaustaan?
Tosiasiat nimittäin puhuvat sen puolesta, että
näin voitaisiin tehdä.
12.02.08
Eero Heinäluoman ilmoitus sunnuntaina aloitti hektisen uudelleen asemoitumisen Sdp:n kesäkuussa pidettävään puoluekokoukseen. Istuin kuuntelemassa Eeron puhetta Turussa salin eturivissä ja näin sen vakavuuden, joka hänen kasvoiltaan paistoi. Hänen tahtonsa oli saada puolueelle uusi johtaja, joka pystyy viemään meidät uskottavasti ja vahvasti kohti syksyn kunnallisvaaleja ja muita tulevia haasteita.
Itsetuntemus on hyvän johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Toinen tärkeä ominaisuus on kyky vedota joukkoihin ja koota heistä muutosta toteuttava voima. Kolmantena tarvitaan kykyä hahmottaa tilanteet. Ilmoituksellaan Heinäluoma osoitti, että häneltä näitä ominaisuuksia löytyy, ja ironista kyllä, ne toteutuvat hänen väistymisensä kautta.
Tarja Filatov, Mia-Petra Kumpula-Natri ja Jutta Urpilainen ovat hyviä ja uudistustahtoisia naisia, joilta varmasti löytyy myös kykyä puolueen johtamiseen. Sdp:n uudistuminen ei ole henkilökysymys vaan tiimikysymys.
Myös oma nimeni on noussut alkuviikosta esille demarien tulevasta puheenjohtajasta puhuttaessa.
Uskon malttiin ja oikea-aikaisuuden kunnioitukseen. Rakastan nykyistä työtäni sosiaali- ja terveyspolitiikan parissa, ja siihen haluaisin keskittyä myös SDP:n varapuheenjohtajan ominaisuudessa, osana hyvää tiimiä, joka toivottavasti tulee syntymään puolueeni tulevan puheenjohtajan johdolla.
SDP:n tulevaisuus on hyvä, kun sen johtoon saadaan henkilö, joka osaa kasata ympärilleen taitavan ja yhteistyökykyisen tiimin. Nyt esille nousseista puheenjohtajanimistä uskon löytyvän tällaista taitoa.
10.02.08
Eero Heinäluoma ilmoitti tänään iltapäivällä Turussa, että ei aio lähteä hakemaan jatkokautta SDP:n puheenjohtajuudelleen. Hämmennys on hyvä sana kuvaamaan Messu- ja kongressikeskuksen saliin laskeutunutta tunnelmaa.
Paikalla oli puolueemme kermaa: vieressäni istui vakavanoloinen Maarit Feldt-Ranta, joka oli yksi niitä harvoja, jotka tiesivät asiasta etukäteen, Eeron vaimon Sadun vieressä oli Matti Ahde, toisella puolellani Miapetra Kumpula, Johannes Koskinen, Kimmo Kiljunen, ja etäämpänä istuivat muun muassa Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Sirpa Paatero.
Varmaa on, että ainakin kolme edellä mainituista asettuu ehdolle puolueemme seuraavaksi puheenjohtajaksi. Mahdollisesti neljä. Myös Tarja Filatov ilmoitti harkitsevansa ehdolle asettumista. Aiemmin kisaan ilmoittautunut Erkki Tuomioja ei ollut paikalla, mutta STT:n tekstiviesti kertoi miltei heti Eeron ilmoituksen jälkeen myös Erkin pysyvän radalla.
Tulevista viikosta tulee mielenkiintoinen. Ja niin tulee myös ensi kesän puoluekokouksesta. Puheenjohtajuudesta saattaa hyvinkin olla kisaamassa melkein kymmenen nimeä.
Ensimmäistä kertaa demarihistoriassa naisilla on joukolla mahdollisuus nousta puolueemme johtoon. Meillä on todella päteviä, vahvoja politiikantekijä- ja uudistajanaisia.
Meidän rohkeutemme ratkaisee.
05.02.08
Kansanedustajien talvitauko on päättynyt.
Kun seisoi maanantaina Suomen kuuluisimmilla rappusilla kuuntelemassa Kemijärven karvalakkilähetystön jäsenten mietteitä ja hallituspuolueiden edustajien puolustelupuheenvuoroja, ei voinut olla muistamatta viime syksyn Tehy-kiistaa.
Kuvio oli sama tuttu: kyllähän me tuemme teitä, mutta kun asia ei ole meidän käsissämme.
Varsin vallatonta touhua siis, kun on kyse kansalaisten puolustamisesta muuttuvassa maailmassa.
***
Mistä oikein on kyse, kun Stora Enso lakkauttaa kannattavan, hyväkuntoisen ja vieläpä hyvässä paikassa, keskellä metsää sijaitsevan Kemijärven sellutehtaan? Siitä, että yhtiö tuottaa näin paremmin osakkeenomistajilleen.
Ilmiö on jo tuttu. Yritys siirtää tuotantolaitoksensa sinne, missä kannattavuus on parempi. Osakkeiden arvo nousee. Sijoittajat ovat tyytyväisiä. Kunnes pitää taas saada uutta potkua pörssikäyriin, ja kuvio aloitetaan alusta.
Pitääkin kysyä, miten pitkään tällainen touhu voi jatkua? Ahneus ei ole koskaan hyvä isäntä. Sen ikeessä eivät ihmiset voi hyvin vaan heistä tulee orjan kaltaisia kasvottomia kansalaisia, joiden tarkoituksena on vain täyttää velvollisuutensa tuotantotalouden pyörässä.
Ei kovin ylevöittävä päämäärä ihmiselämälle.
***
Kansan ja kovimpien markkinavoimien käsitykset oikeudenmukaisesta toiminnasta eivät kohtaa, koska ne näyttävät asuvan eri planeetoilla.
Sääntelemättömän kapitalismin puolustuksena hoetaan, että kyllä markkinat korjaavat itse itsensä. Suomeksi tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kun yksi yritys menee konkurssiin, niin toiselle tarjoutuu mahdollisuus saada lisää elintilaa. Tai sitä, että harjoitetaan karavaanikapitalismia, jossa putsataan yhdestä paikasta kaikki, mitä putsattavissa on ja siirrytään viemään "vaurautta" seuraavaan kohteeseen.
Eräänlainen viidakonlaki siis, jossa unohdetaan sen seurannaisvaikutukset tavalliseen arkeen.
Siksi tarvitaan valtiovaltaa pehmentämään globaalin markkinatalouden pahimpia moukarin iskuja. Ja siksi on kysyttävä, miksi meillä hallitus ei ole halunnut toimia vastuunsa mukaisesti.
***
Kepulle Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttaminen on poliittisesti erityisen hankala paikka. Sellutehtaan toiminta on työllistänyt melkein kahtatuhatta itä-lappilaista, joista suuri osa on antanut äänensä Vanhasen luotsaamalle joukolle.
E i ole ihme, että kepulaiset poliitikot yrittävät pestä kätensä koko sopasta. Kokoomusministerin selitellessä tapahtumien kulkua mediassa, hallituksen suurin puolue tyytyy laittamaan nimiä kirjelmiin, joilla ei ole mitään vaikutusta.
Todellisia keinoja ei ole edes yritetty käyttää. Valtio on yksi Stora Enson omistajista ja omistajalla on aina valtaa, jos valtaa haluaa käyttää.
23.1.08
Kapinahenkistä alkanutta vuotta!
Vuoden ensimmäinen kunnallispoliittinen kokous osui viime maanantaille. Rauhalliseksi sitä ei voi luonnehtia parhaalla tahdollakaan. Esillä oli Jorvin päivystyksen huono tilanne. Ja syystä.
Kävin itse Jorvissa keskiviikkona tapaamassa muun muassa talon uutta ylilääkäriä Jukka Tolosta. Saamani viesti oli selkeä: Tilat on muutettava remontilla vastaamaan hoidollisia tarpeita, muuten ei hommaa saada toimimaan. Ei voi olla niin, että potilaat makaavat käytävillä kun huoneisiin ei mahdu uusia tulokkaita. Sairastuminen on tarpeeksi rankka kokemus ilman sivullisten pällistelyäkin. Tolosen kokoama työryhmä on jo tehnyt suunnitelmat lisätilan saamiseksi. Nyt pitää vaan saada myös maksaja eli HUS ymmärtämään tilanteen kiireellisyys.
Ymmärrys on muuten suhteellinen asia.
Espoon suunnitelma Puolarmetsän päivystyksen lakkauttamisesta ja noin 10.000 asiakkaan siirtäminen Jorviin ei tunnu kovin ymmärrettävältä nykyisessä tilanteessa.
Tästä on käyty kiivaita keskusteluja myös sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kaupungin alkuperäisen vision (suom.harhanäky) mukaan Puolarmetsän päivystys haluttiin lakkauttaa jo maaliskuussa. Lautakunta siirsi lakkauttamisen kesäkuuhun ja asetti ehdoksi Jorvin tilojen kuntoon saamisen.
Tilojen muutostöiden eteen ei kuitenkaan ole tehty vielä mitään. Välillä näyttää siltä, että joidenkin espoolaisten virkamiesten maailmankuva perustuu heidän itsensä paperille rustaamien näkemysten varaan. Mutta jos katsoisi ikkunasta ulos, voisi todellisuus muotoutua toisenlaiseksi.
Olen tänään kutsunut koolle ylimääräisen lautakunnan kokouksen 4.2. järjestettäväksi. Sen ainoina aiheina ovat Puolarmetsän ja Jorvin päivystykset sekä niiden tulevaisuus.
Ja yksi asia on selvä, Puolarmetsän päivystyksen sulauttamista Jorviin ei voi toteuttaa vielä pitkiin aikoihin.