05.08.2008

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen julkisti viikko sitten budjettiesityksensä vuodelle 2009. Esitys on herättänyt kritiikkiä paitsi oppositiossa myös hallituksen sisällä. Eikä ihme.

Tuloverotusta ollaan Kataisen esityksessä keventämässä peräti 800 miljoonalla eurolla. Se on kunnioitusta herättävä rahamäärä.

Tuollaisen summan todellinen arvo hämärtyy helposti. Miten se vaikuttaa arjessa? Viisaasti kohdennettuna, voisi vaikuttaa paljonkin. Mutta viisaasti ja vähemmän viisaasti on tässäkin tapauksessa riippuvainen katsojasta. Muulla ei voi selittää sitä, että valtiovarainministeri Katainen ei halua vahvistaa keskituloisten ja alle keskitulon ansaitsevien asemaa eli painottaa veronkevennyksiä heille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

***

Siitä ei ole pitkä aika, kun ministeri Katainen teilasi Ruotsissa laajasti yli puoluerajojen hyväksi katsotun (ja porvareiden läpiviemän) päivähoidon maksuttomuuden toteamalla, että hänen hyvätuloisessa perheessään ei moista helpotusta tarvita. Hän maksaa kyllä mielellään korkeinta päivähoitomaksua, joka nyt siis nousi 233 euroon kuussa (ja unohti mainita, että korkeimpaan maksuluokkaan joutuu myös alle keskitulon tienaavia perheitä).

Verohelpotuksen hän kuitenkin näkee tarpeelliseksi myös hyvätuloisille. Esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa tienaava saa valtiolta nyt 780 euron lahjan. 20 000 euroa ansaitsevalla tuo summa on vain 219 euroa eli 18 euroa kuukaudessa.

Hyvätuloinen on jo ennestään ”hyvä kuluttaja”, jolla on jo ollut varaa käyttää rahaansa kulutushyödykkeisiin ja näin omalta osaltaan osallistua aktiivisesti talouden rattaiden pyörittämiseen. Voisi kuvitella vain kohtuulliseksi, että nyt myös huonommin tienaavat saisivat paremman mahdollisuuden samaan. Mutta parilla kympillä kuussa ei saa uutta pesukonetta kuin osamaksulla, jonka koron tuo summa kattaa. Talouden piristämiseen tuo raha siis ei pääse osallistumaan.

***

Kepun kuin käärmettä pyssyn suuhun ajaman ruoan arvonlisäveron alentamisen todelliset vaikutukset vähävaraisten talouteen on ammuttu alas jo usean talouden asiantuntijan taholta. Nähtävästi myös niiden asiantuntijoiden, joita valtiovarainministeri on kuunnellut. Katainen on ollut asian puolesta metsällä jo vuonna 2006.

Hän totesi muun muassa, että ”kaikkien aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan on selvää, että osa veronkevennyksistä ei välity kuluttajahintoihin” ja että ”pienituloisille veroalen hyödyn voisi kohdentaa verotuksesta tehtävällä vähennyksellä”.

Ruoan arvonlisäveron alennus maksaa meille 500 miljoona euroa. Mutta tuolla rahalla tuskin lyhennetään leipäjonoja.

Miksi kokoomus nyt näyttää suostuvan kalliiseen ratkaisuun, jonka vaikutukset ihmisten arkeen ovat kyseenalaiset?

***

Kun kokoomus ja keskusta tekevät budjettisopimuksia, ei tavallisen kansan tahto näytä painavan vaa’assa.

Terveyskeskuspalvelut rapautuvat. Hammaslääkärille ei pääse. Nuorten mielenterveysjonot ovat ihmisoikeuksia loukkaavat. Laitoksissa ja palveluasunnoissa elävät vanhukset eivät pääse ulkoilemaan säännöllisesti. Arjen kustannukset ovat karkaamassa käsistä.

Unohtamatta sitä, että samassa sopassa yritykset julkistavat tulosvaroituksiaan ja halujaan supistaa tuotantoaan.

Näistä kansa kantaa huolta.

Suomalainen on valmis maksamaan veronsa, jotta peruspalvelut ja perusturva toimisivat. Huonossa tilanteessa olevien auttaminen on yhteiskuntarauhan perusedellytys.

Tämän valtiovarainministeri nyt näyttää unohtavan.

Tai sitten tämän budjettiehdotuksen kauneus on valtiovarainministeriön silmässä.

***

Meillä kaikilla on oikeus odottaa tulevalta budjetilta paljon.

Rahaa on nyt valtiovarainministeriönkin näkemyksen mukaan riittävästi jaettavaksi.

Kysymys kuuluuki, mitä halutaan priorisoida?

Esimerkkinä. Tein eduskunnassa viime vuonna 7 miljoonan euron määräraha-aloitteen, jonka toivoin kohdistettavan lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Aloite otettiin myös eduskuntaryhmäni yhteiseen budjettiesitykseen. Hallitus ei kuitenkaan nähnyt rahan kohdistamista nykyisellään riittämättömien nuorten psykiatrian palveluiden parantamiseen tarpeelliseksi.

Kuinka monta Keravaa ja Jokelaa tarvitaan, jotta apua tarvitsevien huutoon vastataan konkretialla kauniiden puheiden sijaan?

08.07.2008

Hiljainen hyväksyntä?

Financial Times -lehti raportoi äskettäin (19.5.08) kasvavien tuloerojen synnyttämästä laajasta huolesta Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa.
Lehden mukaan alimman tuloluokan viidenneksen palkka on laskenut kaksi ja puoli prosenttia, kun taas eniten tienaavan viidenneksen kohdalla nousu on ollut yhdeksän prosenttia.

Selvitys tehtiin kahdeksassa maassa, joista selkeässä enemmistössä nähtiin tarpeellisena kiristää eniten ansaitsevien ja laskea vähiten tienaavien verotusta. Tuloerojen odotettiin kuitenkin vajaan yhdeksän tuhannen kyselyyn osallistuneen mukaan kasvavan entisestään.

Kun samaan yhtälöön otetaan mukaan vaikkapa terveydenhuollon palveluiden tai koulutuksen saatavuuden eriarvoistuminen sosioekonomisen taustan perusteella, on syytä olla enemmän kuin huolissaan. Maailmaa ei saa vääntää sellaiseen asentoon, jossa köyhimpien on vain tyydyttävä osaansa.
***
Vaurastumisessahan ei ole mitään pahaa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus siihen, mutta ei toisten ihmisoikeuksia polkemalla.

Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja todellinen demokratia ovat edellytyksiä laajemman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Sosialidemokrattiseen ajatteluun ei kuulu sota rikkaita vastaan vaan taistelu köyhyyden poistamiseksi niin kotimaan kamaralla kuin kansainvälisestikin. Globaalissa maailmassa tämä on mahdollista muun muassa vastuullisen yritystoiminnan kautta.

Tästäkin puhutaan paljon maailmalla. Onko oikein, että jotkut yritykset tekevät johdolleen miljoonien potteja samaan aikaan kun irtisanomiset ja muut vaikeudet lyövät pyramidin alapäässä puurtavia avokämmenellä kasvoille?
***
Tieto-Finlandialla palkittu Esko Valtaoja kertoo Kotona maailmankaikkeudessa kirjassaan tarinan paratiisista, jossa kansalaisten vaurauden ja yltäkylläisyyden hintana on syyttömän ja avuttoman lapsen lukitseminen kellariin.'

Jos taapero päästettäisiin vankilastaan, kansa joutuisi luopumaan runsauden täyttämästä elämäntyylistään. Siihen ei olla valmiita, joten lapsen itku vaiennetaan entistä rivommalla mässäilyllä. Kaikki tietävät vangitun olemassa olosta, mutta joukon etu menee yhden kärsijän kauhujen ohi.

Epäoikeudenmukaisuuden hiljainen hyväksyntä on irvokkuutta pahimmillaan.

Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa taistelua. Maailma ei parane kauhistelemalla vaan johdonmukaisesti heikoimpien asemaa parantamalla. Ei se ole sen mahdottomampaa kuin vaikkapa lapsityövoiman käytön lopettaminen meillä Suomessa viime vuosisadan alussa.

Ja tämä päämäärä meidän pitää pitää mielessä kaiken muun poliittisen vellonnan keskelläkin.

19.5.2008

Lämmin kiitos kaikille minua tukeneille Sosialidemokraattisten Naisten liittokokousedustajille.

Ohessa 24d verkkolehden kirjoitus tilaisuudesta.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson on valittu Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtajaksi. Valinta tapahtui sunnuntaina Helsingissä pidetyssä Demarinaisten liittokokouksessa.
– Vaikka maamme hallituksessa on määrällisesti vahva naisedustus, on erikoista, että naisten arkea koskettavat asiat eivät nouse heidän toimestaan vahvemmin esille, tuore puheenjohtaja totesi.

– Päivähoitomaksujen korotukset koskettavat tavallisia alle keskitulon omaavia perheitä, jotka joutuvat muutenkin tiukille asumiskustannusten, ruoan hinnan ja liikkumisen kallistumisen vuoksi.

Hän muistutti myös terveydenhuollon palvelumaksujen vaikuttavan juuri palveluita eniten tarvitsevien pitkäaikaissairaiden, työttömien ja eläkeläisten asemaan.
– Se, että eläkeläisellä tai työttömällä ei ole korotusten jälkeen varaa vaikkapa hammashuoltoon sotii kaikkia inhimillisyyden periaatteita vastaan.
Guzenina-Richardson kannusti demarinaisia vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja tekemään sinnikkäästi työtä kaikilla vaikuttamisen foorumeilla.
– Kun myrsky nousee, toiset etsivät hädissään seinää, jonka taakse suojautua, meidän naisten on syytä kulkea rohkeasti kohti tuulta ja rakentaa tuulimyllyjä, hän päätti kiitospuheensa kaksisataapäiselle liittokokousyleisölle.

Vastaehdokkaat kansanedustajat Tuula Peltonen ja Krista Kiuru saivat yhteensä 87 ääntä. Guzenina-Richardsonin äänimäärä oli 101.Aiempina puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa kansanedustajat Tarja Filatov ja Liisa Jaakonsaari.

Varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustaja Tuula Peltonen sekä Palvelualojen Ammattiliiton kansainvälisten asioiden sihteeri Tarja Kantola. Merja-Hannele Vuohelainen valittiin yksimielisesti jatkamaan Demarinaisten pääsihteerinä.

16.4.2008

Pääministerin pravdaa

On pakko harpata hetkeksi menneisyyteen.
Muistattehan vielä ajan, jolloin suuri naapurimme kantoi nimeä Neuvostoliitto?

Yksi sikäläisen politiikan ominaispiirteistä oli saada asiat näyttämään siltä, mikä sopi parhaiten valtaapitäville.

Toisinajattelijoiden ja vapaan lehdistön ääni peitettiin Kremlin viralliseen todellisuuteen, jonka torvensoittajana toimi katutauluihin luettavaksi liimattu Pravda-lehti.

Muistan, maassa silloin vierailleena, väen kerääntyneen tuoreen lehden sivuja ihmettelemään, vähän huvittuneenakin sen "totuudesta". Mutta kovaan ääneen ei oikein uskallettu jupista.

Pelko paitsioon joutumisesta piti kansan kurissa.

Mikä oivallus olikaan nimetä maan ainoan virallisen puolueen äänenkannattaja tuolla nimellä. Ja miten tuolloinen tapa hallita tulikin mieleen juuri nyt.

Ehkä siinä kaikuu sama epämiellyttävä rintaääni kuin nykysuomen pääministerin ylpeillessä kakkoshallituksensa sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, ja vaatiessa samassa hengenvedossa mediaa keskittymään kansamme hyvinvointiin huono-osaisuuden sijaan.

***

Mediaa ei nimitetä turhaan neljänneksi valtiomahdiksi.

Neuvostovenäjällä tiedottamisella pidettiin yllä tietämättömyyttä maailman menosta, meillä media saa onneksi nostaa keskusteluun valtaapitävien kannalta vaikeitakin aiheita.

Lempijournalistini Marjut Lindberg kirjoittaa Helsingin Sanomiin. Yksi hänen mieleenpainuvimmista jutuistaan sai vuoden 2004 journalistipalkinnon.

Kirjoituksessa kuvattiin koskettavasti vanhusten kotihoidon arkea, ja se sai aikaan laajaa keskustelua, joka patisti osaltaan myös päättäjiä toimeen. Lindberg on tuonut esille myös lastensuojelun epäkohtia, sosiaalityön kehittämistarpeita, terveydenhuollon ongelmia, päivähoidon tilaa, ja hän on kertonut mielipiteensä kuvia kumartamatta.

2. päivä huhtikuuta julkaistussa HS:n pääkirjoituksessa Lindberg sanoo ääneen juuri sen, mitä pääministeri Vanhanen ei halua kuulla:

"Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, pienen eläkkeen varassa elävien avohoitovanhusten ja pienituloisten yksinhuoltajien asemassa riittäisi hallituksella todella töitä, jotta heidän tilanteensa ei enää kurjistuisi. On turhaa retostella yksinhuoltajien lapsilisän korottamisella kymmenellä eurolla, kun hallitus vain käyttää sitä toimeentulotukea saavan tilillä kääntymässä."

Samassa kirjoituksessa Lindberg toteaa myös:

"Vanhasen kannattaisi joskus pyytää autonkuljettajaansa ajamaan muutaman lähiön läpi ja jopa pysähtyä hetkeksi jonkin rähjäisen ostoskeskuksen seinustalle. Ties vaikka silmiin osuisi joku huono-osainen."

***

Meillä medialla on mahdollisuus valita haluaako se olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua.

Sama valinnan vapaus koskee poliittisia päättäjiä - myös pääministeriä ja koko hallitusta.

 

 

15.04.2007

Edukunnassa käytiin tänään kiivas keskustelu hallituksen halusta nostaa asiakasmaksuja. Käytin keskustelussa kaksi puheenvuoroa. Toinen niistä on luettavissa tässä:

TIISTAINA 15. HUHTIKUUTA 2008 kello 14
3) Hallituksen esitys laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain sekä sosiaalihuoltolain 29 b ja 29 d §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 37/2008 vp

Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Totta kai on paikallaan, että oppositio antaa tunnustusta hallitukselle silloin, kun se tunnustus kuuluu antaa, ja yksinhuoltajien päivähoitomaksun kohtuullistaminen on tunnustuksen ansaitseva paikka, ehdottomasti.
Mutta samaan aikaan voidaan tuoda myös esille niitä asioita, jotka vaativat vielä terävämpää tarkastelua. Esimerkiksi Lastentarhanopettajaliiton Soile Oleander on kantanut huolta siitä, että nyt kaavaillut tulorajat ja maksujen korotukset johtaisivat siihen, että kaksilapsinen kahden huoltajan perhe maksaa ylintä päivähoitomaksua jo tilanteessa, kun vanhempien tulot jäävät selvästi alle suomalaisen palkansaajan keskiansion. Hän toteaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa, että hänen mielestään esitys ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen. Soile Oleander on siis puheenjohtajana Lastentarhanopettajaliitossa ja OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja. Uskon silloin, kun hän sanoo omalla asiantuntemuksellaan, että tässä on terästämisen paikka.

Täällä on puhuttu tänään paljon päivähoitomaksuista. On tarpeen kuitenkin puhua ehkä vielä enemmän näistä asiakasmaksujen korotuksista, jotka koskettavat maamme heikko-osaisimpia nimenomaan terveydenhuollon puolella.

Jo aiemmin tänään päivällä nostin esille eri potilasjärjestöjen huolen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa todetaan, että Suomessa palvelunkäyttäjien rahoitusvastuu asiakasmaksujen kautta on muita Euroopan maita suurempi. Se on todettu täällä myöskin muiden edustajien suusta tänään, ja myöskin hallituspuolueen jäsenet tietävät tämän tosiasian. Tosiasioita ei kannata kieltää, ja vain tosiasioilla rakennetaan parempaa Suomea. Otetaan asiat asioina ja mietitään, miten me voimme siitä edetä ja tehdä tästä maasta sosiaalisesti ihan oikeasti oikeudenmukaisen paikan meille kaikille asua.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa Elli Aaltonen toteaa myöskin, että asiakasmaksujen korotus heikentää erityisesti paljon palveluja tarvitsevien vammaisten eli yhteiskunnan erittäin heikko-osaisten ryhmän asemaa, pitkäaikaissairaiden asemaa - erittäin heikko-osaisten ryhmä - ja tähän ei kannata huutaa, että niin, niin, siellähän on se maksukatto, kun on käyty jo tätä keskustelua läpi, että on tiettyjä asioita, joihin tämä maksukatto ei päde.

Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä on hyvin huolestunut tästä hallituksen esityksestä, toteaa suoraan, että maksujen korotuksilla voi olla vakaviakin köyhyys- ja tulonjakovaikutuksia, ja tähän pyytäisin vastausta ministeri Risikoltakin, jonka uskon olevan erittäin hyvä ihminen, joka ei varmasti sydämeltään halua, että Suomen kansassa tulee sellaista ilmi, että meillä on jätetty todellakin ne kaikkein heikko-osaisimmat heitteille: eihän se voi olla tämän hyvän porvarihallituksen tarkoitus, eihän?

Ylijohtaja Matti Heikkilä kantaa huolta myöskin siitä, millä tavalla meillä palveluja tullaan tulevaisuudessa käyttämään. Hän toteaa, että myös vähävaraisten vanhusten riski palvelujen alikäyttöön kasvaa eli jätetään palveluja käyttämättä, kun ei ole varaa. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että riittävän aikainen hakeutuminen palvelujen piiriin vaarantuu ja johtaa viime kädessä raskaampien palvelujen tarpeeseen. Nyt kysyisin, onko meidän hyvällä hallituksella olemassa jonkin näköinen laskuohjelma siitä, kuinka paljon kustannuksia syntyy siitä, että esimerkiksi vanhus ei mene oikea-aikaisesti hoitoon vaan sairastuu niin, että häneen joudutaan kohdistamaan sitten järeämpiä toimia. Onko tämä sitä ennalta ehkäisevää vanhustenhuoltoa, jota hallitusohjelmassakin peräänkuulutetaan?

Ja vielä lopuksi muistuttaisin, herra puhemies, hyvää hallitusta siitä, että meillä on todellakin hyvin erikoinen tilanne yhteiskunnassa meneillään. Elintarvikkeiden hinta on nousemassa, energian hinta, asumiskustannukset. Tässä on puhuttu jopa 40 prosentin vuokrankorotuksista, ja kun kysytään, ketkä vuokralla asuvat meillä Suomessa, niin kyllä se niin on, että vuokralla asuvat yleensä ne, joilla ei ole varaa omistusasuntoon, jotka ovat kaikkein eniten näiden palveluiden tarpeessa, eli on täysin perusteltua vaatia, että hallitus terästäisi omaa politiikkaansa. Varsinkin kun mainostaa itseään kovin ylpeästi sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi.

 

27.2.2008

Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käytiin mielenkiintoista keskustelua Espoon kaupungin sijoitustoiminnasta. Etenkin keskustelua kirvoitti ikiaikainen Espoon Sähkön myynti saksalaiselle energiajätille E.ONille, ja sitä tällä valtuustokaudella seurannut Espoon E.ONissa omistaman osakekannan myyminen Fortumille.
Espoo siis luopui aikoinaan omasta sähköyhtiöstään, jäi seuraavaan yhtiöön vähemmistöosakkaaksi, kunnes möi lopulta nämäkin osakkeensa, kun Fortum osti E.ONin.
Kaupan piti olla Espoon kannalta varsinainen kultakaivos.
Näin espoolaiset virkamiehet poliittisille päättäjille vakuuttivat.
Kaupasta saadut varat rahastoitiin ja niille asetettiin kuuden prosentin tuotto-odotus. Tarkoitus oli käyttää tuota tuottoa muun muassa maahankintoihin.
Toisin on kuitenkin käynyt. Vajaan 400 miljoonan sitominen rahastoihin ei ole tuottanut kaupungille mitään. Kun 0,13% näennäiseen tuottoon lisätään inflaation vaikutus, on tulos itse asiassa miinusmerkkinen.

Jos Espoon taloudella ei menisi yleisesti niin hyvin kuin menee, käytäisiin keskustelua E.ON kaupasta saatujen varojen kohtalosta varmasti kiivaampana.
Verotulot ovat tuoneet kaupungin kassaan enemmän kuin ennakoitiin. Ja siitä pitää tietysti iloita. Mutta on kummallista, että ei välitetä siitä, että toisaalla rahasäkistä on valunut useampi miljoona tielle tietymättömille huonon varainhoidon seurauksena. Odotetut korkotuotot ovat jääneet samatta. Eikä tähän näytä riittävän maanantaina valtuustosalissa joidenkin toimesta hokema: rahastosijoittaminen on pitkän aikavälin touhua. Varmasti niin, mutta, jos vertaa kaupungin sijoitustoimintaa työeläkeyhtiöiden vastaavaan, voidaan kysyä, miten Espoolla on mennyt näin huonosti ja työeläkeyhtiöillä niin hyvin.

Aiheesta käytiin maanantaisessa valtuuston kokouksessa vilkasta keskustelua demareiden, vihreiden, rkp:läisten sekä sitoutumattomien taholta. Kokoomuksen joukoista pyrittiin lähinnä vaimentamaan tullutta kritiikkiä siilitaktiikalla. Mikä ei ole ihme, sillä tapahtunut on kiusallista juuri kokoomuslaisten kannalta. Espoon Sähkön taannoinen myynti oli heidän masinoima hanke.

19.2.2008

Tämä alkuvuosi on ollut varsinaista jännitysnäytelmää Espoon Puolarmetsän sairaalan päivystystoiminnan jatkumisen ja Jorvin sairaalassa sijaitsevan päivystyksen kuntoon saamisen suhteen.
Tulin hetki sitten kotiin illan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta. Voi sanoa, että järki voitti tänään teknokratian ja saimme aikaan realismiin perustuvan päätöksen, joka palvelee niin päivystyksen käyttäjiä kuin siellä työskenteleviäkin.

Kirjoitin aiheesta jo alempaa löytyvässä vuoden ensimmäisessä merkinnässäni, mutta tässä tapahtumien kulku kertaalleen pähkinänkuoressa.
Kaupungissamme on meneillään päivystystoiminnan kehittämishanke. Sen tarkoituksena on parantaa päivystyspalvelun laatua, järkeistää työtapoja ja näin parantaa myös henkilöstön jaksamista.
Toisin oli kuitenkin käymässä.
Osana päivystystoiminnan kehittämistä Espoon virkamiehet halusivat lakkauttaa Puolarmetsän sairaalan päivystyksen ja siirtää sen noin 10.000 asiakasta Jorviin jo 1.3. alkaen. Tämän esityksen lautakunta kaatoi ennen vuodenvaihdetta todeten, että päivystyksen keskittäminen voidaan tehdä aikaisintaan 1.6. alkaen, edellyttäen, että homma toimii Jorvissa asianmukaisella tavalla, ja että sinne palkataan lisää henkilökuntaa lisääntyvää asiakasmäärää hoitamaan.
Tammikuun lopussa selvisi, että kaupunki ei ollut tehnyt mitään Jorvin päivystyksen kuntoon saamiseksi. Kävin itse Jorvissa keskustelemassa muun muassa uuden ylilääkärin Tolosen kanssa ja sain tuolloin täyden selvityksen tilanteen todellisesta tolasta. Kutsuin koolle ylimääräisen lautakunnan kokouksen, johon pyysin asiasta vastaavaa virkamiestä tuomaan kaiken sen tiedon, jota hyvän päätöksenteon pohjaksi tarvitaan.
Kokous pidettiin 4.2., mutta asiasta vastaava virkamies ei edelleenkään tuonut pyydettyjä tietoja, mutta piti lujasti kiinni kannastaan, että aiemmin päätetty aikataulu on realistinen.
Ja tässä tulee ensimmäinen työvoitto: lautakunta jätti asian tuolloin pöydälle eli kieltäytyi päättämästä virkamiesesityksen mukaisesti. Vaadimme tarkkaa lisäselvitystä päätöksentekomme pohjaksi seuraavaan kokoukseen.
Tuo kokous pidettiin tänään tiistaina.
Ja ihme oli tapahtunut.
Virkamiehet olivat muuttaneet omaa esitystään.
Puolarmetsän sairaalan päivystys jatkuu nyt niin pitkään kuin on tarvetta. Jorvin päivystys saatetaan kuntoon ripeässä aikataulussa.
Tosin yksi erikoinen piirre tämänpäiväisessä kokouksessa oli. Lautakunnan pyytämää selvitystä Jorvin päivystyksen kokonaistilanteesta, muutostarpeista ja muutosten toteuttamisen aikataulusta ei tuotu edelleenkään lautakunnalle virkamiesten toimesta. Olin saanut itselleni suoraan Jorvista jorvilaisten oman työryhmän raportin, jossa on kaikki se tieto, jota lautakunta on pyytänyt. Jostain syystä tätä raporttia ei haluttu antaa lautakuntalaisten käyttöön. Ja vasta, kun kerroin omaavaani siitä kopion, se luvattiin lähettää kaikille muillekin.
Koko soppa on ollut kuin Kafkan romaanista, mutta toivottavasti nyt päästään vihdoinkin todellisuuteen.

17.2.2008

Viikko 7 on ollut poliittiselta tapahtumarikkaudeltaan melkein kympin tasoa.
Oman puolueeni puheenjohtajapeli on ollut esillä mediassa viikon jokaisena päivänä. Näyttää siltä, että kaikki ne henkilöt, joilla on todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi SDP:n johtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa, ovat nyt ilmoittautuneet kisaan.

Välikysymyskeskustelu on niin ikään käynyt kuumana. Tosin mediassa sitä ei ole erityisemmin noteerattu muun uutistarjonnan viedessä voiton.

Pääministeri Matti Vanhasen ja yksinhuoltajaäiti Susan Ruususen oikeussalidraama tuntuu kiinnostavan enemmän kuin maailman talousmurroksessa elantonsa eteen kamppailevien duunarien asia. Mikä saattaa passata hyvin joillekin. Muun muassa arvofilosofi Maija-Riitta Ollila on puhunut ”sumuverhoista”, joilla peitetään merkityksellisempiä, mutta joidenkin kannalta hankalampia asioita.

Loppuviikon ”pikku-uutisista” voi myös vetää omia johtopäätöksiään. Kokoomuksen ja keskustan välit eivät ole niin auvoisat, kuin hallituskumppaneilta voisi odottaa.
 
Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ripitti lauantaina keskustan ministereitä Pekkarista ja Väyrystä hyökkäyksestä koskiensuojelulakia vastaan.

Toisaalla keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on todennut, että kokoomuksen toiminta hallituksessa on vaarantamassa hallitusyhteistyön. Eritystä tyytymättömyyttä keskustalaisilla on hänen mukaansa ministeri Häkämieheen ja ministeri Sarkomaahan.

Helsingin Sanomien mukaan Korhonen syyttää Häkämiestä ja kokoomusta vastuunkannon välttelemisestä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaisiin liittyvien kysymysten hoidossa. Keskusta ei myöskään hyväksy Sarkomaan esittämää listaa yliopistojen ja korkeakoulujen yhdistämisestä.

Korhosen viesti kokoomukselle oli myös harvinaisen uhkaavasävyinen. Hän totesi lauantaina ykskantaan: ”Jos tämä kokoomuksen broileripolitiikka vielä jatkuu, on selvää, ettei hallitusyhteistyö jatku koko vaalikautta.”

Omassa välikysymyspuheenvuorossani peräänkuulutin hallitukselta aktiivisempaa otetta valtion omistajaohjaukseen. Viittasin puheenvuorossani toisen pörssiyhtiön UPM:n hyvään tapaan hoitaa irtisanomisten jälkiseuraamuksia muun muassa Voikkaalla. Siellä nimittäin UPM:n aktiivisuuden ansiosta työllistyi 80% työnsä menettäneistä vuoden sisällä irtisanomisestaan.

Jos tähän kykenee tavallinen pörssiyhtiö, niin miksi ei valtion osaomisteinen pörssiyhtiö?
Puheeni on kokonaisuudessaan alla.

8. TORSTAINA 14. HELMIKUUTA 2008 kello 16
3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion omistajapolitiikka
Välikysymys VK 1/2008 vp

Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää aina löytää mieluummin ratkaisuja kuin syytellä ympäriinsä. (Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin!) Ja tätäkin keskustelua pitäisi käydä ratkaisuhakuisesti.
Ennen Kemijärven tragediaa maailman elinkeinomurros runteli Voikkaan seutukuntaa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että siellä UPM, eli pörssiyritys, kantoi vastuuta hyvin esimerkilliselläkin tavalla. Siellä nimittäin irtisanomisten jälkiseuraamuksia, niitä hoidettiin.
Irtisanomisten vaikutusten lievittämiseksi UPM käynnisti välittömästi päätösten valmistuttua, siis välittömästi päätösten valmistuttua, ei sen jälkeen, kun päätökset olivat maailmalla, vaan kun päätökset valmistuivat, Työstä työhön -ohjelman, joka suunnattiin 672 irtisanotulle. Tämän ohjelman tavoitteena oli helpottaa työllistymistä, uudelleenkouluttautumista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Kaikissa UPM:n Suomen yksiköissä kannustettiin sisäisiin hakuihin ja muuttoon. Irtisanottavat olivat etusijalla UPM:ssä avoimiin tehtäviin, mikäli heidät voitiin kohtuullisella koulutuksella pätevöittää tehtävään. Yhtiö kattoi muuntokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ja maksoi muuttokustannukset sekä kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan, jos uusi työ edellytti muuttoa toiselle paikkakunnalle. Siis näin teki pörssiyhtiö vapaaehtoisesti.
UPM tuki irtisanottavien uudelleen työllistymiseen tähtäävää koulutusta ja tähän tarkoitukseen varattiin 600 000 euroa, joilla korvattiin uudelleenkoulutuksen osallistumis- ja materiaalimaksuja jopa 2 000 euroa per henkilö. Lisäksi UPM sopi Aker Yardsin kanssa uudelleenkoulutusyhteistyöstä Suomessa. Tarjoutui tukemaan uudelleenkoulutusta maksamalla irtisanomisajan palkan, vaikka henkilö aloittaisi Aker Yardsin täydennyskoulutuksen jo ennen irtisanomisajan päättymistä. Lisäksi UPM tarjoutui maksamaan muuttokustannukset ja kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan.
Työterveyshuollon palvelujen ulottamista työpaikkansa menettäville pidettiin Voikkaalla erityisen tärkeänä, ja työttömät irtisanotut saivatkin käyttää UPM:n työterveyshuollon palveluja takaisinottovelvollisuuden ajan eli kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tätä listaa voi itse asiassa jatkaa aika pitkälle.
Eli kysymys kuuluu: Jos tähän pystyy, suomalainen pörssiyhtiö, niin miksi tähän ei pystyisi myös valtion osaomistama suomalainen pörssiyhtiö?
Kyse on poliittisesta tahdosta ja inhimillisestä velvoitteesta uhrautua hädänalaisten eduksi. Ja kun tavallinen pörssiyhtiö on näin tehnyt, niin miksi nyt ei ole kyetty niin tekemään Kemijärvellä?
Kyllä varmasti valtion omistajaohjauksen kannustamana entinen valtionyhtiö tällaiseen jälkihoitoon kykenisi. Voisiko siis kenties hallitus tältä osin jäntevöittää, omistajaohjaustaan? Tosiasiat nimittäin puhuvat sen puolesta, että näin voitaisiin tehdä.

12.02.08

Eero Heinäluoman ilmoitus sunnuntaina aloitti hektisen uudelleen asemoitumisen Sdp:n kesäkuussa pidettävään puoluekokoukseen. Istuin kuuntelemassa Eeron puhetta Turussa salin eturivissä ja näin sen vakavuuden, joka hänen kasvoiltaan paistoi. Hänen tahtonsa oli saada puolueelle uusi johtaja, joka pystyy viemään meidät uskottavasti ja vahvasti kohti syksyn kunnallisvaaleja ja muita tulevia haasteita.

Itsetuntemus on hyvän johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Toinen tärkeä ominaisuus on kyky vedota joukkoihin ja koota heistä muutosta toteuttava voima. Kolmantena tarvitaan kykyä hahmottaa tilanteet. Ilmoituksellaan Heinäluoma osoitti, että häneltä näitä ominaisuuksia löytyy, ja ironista kyllä, ne toteutuvat hänen väistymisensä kautta.

Tarja Filatov, Mia-Petra Kumpula-Natri ja Jutta Urpilainen ovat hyviä ja uudistustahtoisia naisia, joilta varmasti löytyy myös kykyä puolueen johtamiseen. Sdp:n uudistuminen ei ole henkilökysymys vaan tiimikysymys.

Myös oma nimeni on noussut alkuviikosta esille demarien tulevasta puheenjohtajasta puhuttaessa.
Uskon malttiin ja oikea-aikaisuuden kunnioitukseen. Rakastan nykyistä työtäni sosiaali- ja terveyspolitiikan parissa, ja siihen haluaisin keskittyä myös SDP:n varapuheenjohtajan ominaisuudessa, osana hyvää tiimiä, joka toivottavasti tulee syntymään puolueeni tulevan puheenjohtajan johdolla.

SDP:n tulevaisuus on hyvä, kun sen johtoon saadaan henkilö, joka osaa kasata ympärilleen taitavan ja yhteistyökykyisen tiimin. Nyt esille nousseista puheenjohtajanimistä uskon löytyvän tällaista taitoa.

10.02.08

Eero Heinäluoma ilmoitti tänään iltapäivällä Turussa, että ei aio lähteä hakemaan jatkokautta SDP:n puheenjohtajuudelleen. Hämmennys on hyvä sana kuvaamaan Messu- ja kongressikeskuksen saliin laskeutunutta tunnelmaa.
Paikalla oli puolueemme kermaa: vieressäni istui vakavanoloinen Maarit Feldt-Ranta, joka oli yksi niitä harvoja, jotka tiesivät asiasta etukäteen, Eeron vaimon Sadun vieressä oli Matti Ahde, toisella puolellani Miapetra Kumpula, Johannes Koskinen, Kimmo Kiljunen, ja etäämpänä istuivat muun muassa Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Sirpa Paatero.

Varmaa on, että ainakin kolme edellä mainituista asettuu ehdolle puolueemme seuraavaksi puheenjohtajaksi. Mahdollisesti neljä. Myös Tarja Filatov ilmoitti harkitsevansa ehdolle asettumista. Aiemmin kisaan ilmoittautunut Erkki Tuomioja ei ollut paikalla, mutta STT:n tekstiviesti kertoi miltei heti Eeron ilmoituksen jälkeen myös Erkin pysyvän radalla.

Tulevista viikosta tulee mielenkiintoinen. Ja niin tulee myös ensi kesän puoluekokouksesta. Puheenjohtajuudesta saattaa hyvinkin olla kisaamassa melkein kymmenen nimeä.

Ensimmäistä kertaa demarihistoriassa naisilla on joukolla mahdollisuus nousta puolueemme johtoon. Meillä on todella päteviä, vahvoja politiikantekijä- ja uudistajanaisia.
Meidän rohkeutemme ratkaisee.

05.02.08

Kansanedustajien talvitauko on päättynyt.
Kun seisoi maanantaina Suomen kuuluisimmilla rappusilla kuuntelemassa Kemijärven karvalakkilähetystön jäsenten mietteitä ja hallituspuolueiden edustajien puolustelupuheenvuoroja, ei voinut olla muistamatta viime syksyn Tehy-kiistaa.
Kuvio oli sama tuttu: kyllähän me tuemme teitä, mutta kun asia ei ole meidän käsissämme.
Varsin vallatonta touhua siis, kun on kyse kansalaisten puolustamisesta muuttuvassa maailmassa.
***
Mistä oikein on kyse, kun Stora Enso lakkauttaa kannattavan, hyväkuntoisen ja vieläpä hyvässä paikassa, keskellä metsää sijaitsevan Kemijärven sellutehtaan? Siitä, että yhtiö tuottaa näin paremmin osakkeenomistajilleen.
Ilmiö on jo tuttu. Yritys siirtää tuotantolaitoksensa sinne, missä kannattavuus on parempi. Osakkeiden arvo nousee. Sijoittajat ovat tyytyväisiä. Kunnes pitää taas saada uutta potkua pörssikäyriin, ja kuvio aloitetaan alusta.
Pitääkin kysyä, miten pitkään tällainen touhu voi jatkua? Ahneus ei ole koskaan hyvä isäntä. Sen ikeessä eivät ihmiset voi hyvin vaan heistä tulee orjan kaltaisia kasvottomia kansalaisia, joiden tarkoituksena on vain täyttää velvollisuutensa tuotantotalouden pyörässä.
Ei kovin ylevöittävä päämäärä ihmiselämälle.
***
Kansan ja kovimpien markkinavoimien käsitykset oikeudenmukaisesta toiminnasta eivät kohtaa, koska ne näyttävät asuvan eri planeetoilla.
Sääntelemättömän kapitalismin puolustuksena hoetaan, että kyllä markkinat korjaavat itse itsensä. Suomeksi tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kun yksi yritys menee konkurssiin, niin toiselle tarjoutuu mahdollisuus saada lisää elintilaa. Tai sitä, että harjoitetaan karavaanikapitalismia, jossa putsataan yhdestä paikasta kaikki, mitä putsattavissa on ja siirrytään viemään "vaurautta" seuraavaan kohteeseen.
Eräänlainen viidakonlaki siis, jossa unohdetaan sen seurannaisvaikutukset tavalliseen arkeen.
Siksi tarvitaan valtiovaltaa pehmentämään globaalin markkinatalouden pahimpia moukarin iskuja. Ja siksi on kysyttävä, miksi meillä hallitus ei ole halunnut toimia vastuunsa mukaisesti.
***
Kepulle Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttaminen on poliittisesti erityisen hankala paikka. Sellutehtaan toiminta on työllistänyt melkein kahtatuhatta itä-lappilaista, joista suuri osa on antanut äänensä Vanhasen luotsaamalle joukolle.
E i ole ihme, että kepulaiset poliitikot yrittävät pestä kätensä koko sopasta. Kokoomusministerin selitellessä tapahtumien kulkua mediassa, hallituksen suurin puolue tyytyy laittamaan nimiä kirjelmiin, joilla ei ole mitään vaikutusta.
Todellisia keinoja ei ole edes yritetty käyttää. Valtio on yksi Stora Enson omistajista ja omistajalla on aina valtaa, jos valtaa haluaa käyttää.

 

23.1.08

Kapinahenkistä alkanutta vuotta!

Vuoden ensimmäinen kunnallispoliittinen kokous osui viime maanantaille. Rauhalliseksi sitä ei voi luonnehtia parhaalla tahdollakaan. Esillä oli Jorvin päivystyksen huono tilanne. Ja syystä.

Kävin itse Jorvissa keskiviikkona tapaamassa muun muassa talon uutta ylilääkäriä Jukka Tolosta. Saamani viesti oli selkeä: Tilat on muutettava remontilla vastaamaan hoidollisia tarpeita, muuten ei hommaa saada toimimaan. Ei voi olla niin, että potilaat makaavat käytävillä kun huoneisiin ei mahdu uusia tulokkaita. Sairastuminen on tarpeeksi rankka kokemus ilman sivullisten pällistelyäkin. Tolosen kokoama työryhmä on jo tehnyt suunnitelmat lisätilan saamiseksi. Nyt pitää vaan saada myös maksaja eli HUS ymmärtämään tilanteen kiireellisyys.

Ymmärrys on muuten suhteellinen asia.
Espoon suunnitelma Puolarmetsän päivystyksen lakkauttamisesta ja noin 10.000 asiakkaan siirtäminen Jorviin ei tunnu kovin ymmärrettävältä nykyisessä tilanteessa.

Tästä on käyty kiivaita keskusteluja myös sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kaupungin alkuperäisen vision (suom.harhanäky) mukaan Puolarmetsän päivystys haluttiin lakkauttaa jo maaliskuussa. Lautakunta siirsi lakkauttamisen kesäkuuhun ja asetti ehdoksi Jorvin tilojen kuntoon saamisen.

Tilojen muutostöiden eteen ei kuitenkaan ole tehty vielä mitään. Välillä näyttää siltä, että joidenkin espoolaisten virkamiesten maailmankuva perustuu heidän itsensä paperille rustaamien näkemysten varaan. Mutta jos katsoisi ikkunasta ulos, voisi todellisuus muotoutua toisenlaiseksi.

Olen tänään kutsunut koolle ylimääräisen lautakunnan kokouksen 4.2. järjestettäväksi. Sen ainoina aiheina ovat Puolarmetsän ja Jorvin päivystykset sekä niiden tulevaisuus.
Ja yksi asia on selvä, Puolarmetsän päivystyksen sulauttamista Jorviin ei voi toteuttaa vielä pitkiin aikoihin.