Miksi hallitus haluaa leikata vanhusten hoitajista?

Keskiviikko 7.10.2015 klo 13:42 - maria

Juha Sipilän hallitus aikoo pienentää hoitajien määrää vanhusta kohti.

Minimiksi suunnitellaan 0,4:n tasoa, vaikka jo nykyinen 0,5:n mitoitus riittää juuri ja juuri. Luvut ovat lukuja, mutta tässä tapauksessa luvut tarkoittavat inhimillisen hoivan tasoa.

 Vanhuspalvelulaki aikaansaatiin viime hallituskaudella kovan väännön jälkeen. Kokoomus ei halunnut henkilöstömitoituksia kirjattavaksi lakiin, mutta ne saatiin silti sisällytettyä kokonaisuuteen. Edellisen hallituksen aikana vanhusten palveluita myös valvottiin tehostetusti epäkohtien paljastamiseksi ja korjaamiseksi. Työ tuottikin tulosta. Henkilöstön määrää lisättiin alimitoitetuissa hoitopaikoissa ja asian tärkeys ymmärrettiin laajasti.

 Riittävässä henkilöstömitoituksessa on kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten oikeudesta saada esimerkiksi ruokaa ja vaippansa vaihdettua oikea-aikaisesti. Kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ihmisarvon kunnioittamisesta.

 Näkeekö hallitus päätöksissään ihmisiä laisinkaan? Onko mietitty myöskään, mitä henkilöstön vähentäminen tarkoittaa matalapalkkaisten ja jo nyt jaksamisen äärirajoilla vanhusten parissa työskentelevien jaksamiselle? Tämä hallitus on keisari ilman vaatteita. Ei ole mitään syytä paraatiin. Mielenosoituksiin kylläkin.

 Viime hallituskaudella silloinen oppositiopuolue perussuomalaiset haukkui vanhuspalvelulain huonoksi, koska kokonaisuuteen saatiin huomioitua henkilöstömitoitukset, mutta heidän mielestään riittämättömällä tavalla. Nyt on toinen ääni kellossa. Perussuomalaiset on hylännyt tässäkin vaalilupauksensa. Perussuomalaiset jököttää hallituksessa kuin sunnuntaiajelulla Audin pehmeällä takapenkillä, vanhusten oikeuksista viis.

 Ei ole ihme, että lähi- ja perushoitajien etujärjestö SuPer on jo ilmoittanut ottavansa yhteyttä EU-viranomaisiin ja pyytävänsä heitä tutkimaan Suomen vanhustenhoidon tilan.

 Kuka kantaa vastuun, kun murheelliset uutiset aliravituista ja sänkyihin vangituista vanhuksista alkavat taas yleistyä? Odotin Sipilän hallitukselta parempaa. Nyt kaikkein heikoimmassa asemassa oleville vanhuksille on luvassa huonompaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuspalvelulaki, Sipilä, hallitus

Runarien ja Irjojen pitää saada asua yhdessä

Perjantai 9.11.2012 klo 9:13 - maria

Iäkkäiden pariskuntien oikeus asua yhdessä elämänsä loppuun asti on noussut tällä viikolla jälleen keskusteluun. Tiistaina toimittaja Aino Kangaspuro kertoi Iltalehdessä ansiokkaasti Runarin ja Irjan tarinan. 

Lue lisää »

2 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, pakkoerottaminen

Vanhusten asia jäänyt epä-älyllisen argumentoinnin jalkoihin

Maanantai 20.8.2012 klo 11:03 - maria

Viikonlopun uutisointi hoitajamitoituksesta ja vanhuspalvelulaista on ollut paikoin varsin tragikoomista luettavaa. Kokoomus on saanut lyötyä läpi älyvapaan viestinsä, jonka mukaan SDP haluaa laitostaa kaikki vanhukset.
***
Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus, johon budjetoitu 144 miljoonaa euroa käytetään muun muassa ikääntyneiden kuntoutuksen, kotiin vietävien palveluiden, ja hammashuollon lisäämiseen. Tämä raha ei kuitenkaan turvaa kaikkein heikoimmassa asemassa, eli täysin autettavien vanhusten hoitoa. Kuntien itsemääräämisoikeus mahdollistaa sen, että ilman sitovia mitoituksia, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hoitoon ja hoivaan ei korjausta saataisi.
Nyt budjettineuvotteluihin tuotu lisärahan pyyntö hoitajamitoitukseen on tarkoitettu jo hallituksessa sovitun 144 miljoonan euron päälle pitämään huolta siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat (kuten muistisairaat) vanhukset saavat riitävän hoidon.
***
Joko kyse on kokoomuksen taholta täydellisestä tietämättömyydestä siitä todellisuudesta, jossa muistisairaat ja täysin autettavat vanhukset elävät tai räikeästä välinpitämättömyydestä näitä yhteiskuntamme heikoimpia kohtaan. Joku raja politikoinnillakin pitäisi olla. Sitovia mitoituksia vastustetaan myös kuntien virkamiesten taholta. He katsovat asiaa aivan eri näkökulmasta kuin hoitohenkilökunta, omaiset ja hoidettavat. Heidän taholtaan kuulee paljon puhetta strategioista ja muista ylätason näkemyksistä, joita on kuultu jo vuositolkulla. Jos halutaan puuttua epäkohtiin, eivät puheet riitä.
Vielä äskettäin media oli täynnä surullisia tarinoita vanhuksista, joiden hoito ja hoiva on laiminlyöty liian vähäisen hoitohenkilökunnan takia. Nyt kun epäkohtaan voisi saada korjauksen, se onkin yllättäen huono asia.
***
Täysin autettavien vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuvien vanhusten hoitoa on ohjattu tähän mennessä vain suosituksilla, suositukset eivät ole toimineet. Siksi sitovia mitoituksia tarvitaan. Se ei ole pois muilta kotiin vietävistä palveluista. Vastakkainasettelu tässä on sama kuin väitettäisiin Mikael Jungnerin viikonlopun sydänoperaatioon osallistuneen hoitohenkilökunna olevan pois kouluterveydenhuollosta.
***
Maailma ei ole mustavalkoinen vaikka kokoomus haluaakin näin kärjistää. Siis vielä kerran: Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia. Tämä lukee itse laissa erittäin selkeästi. 144 miljoonaa euroa on paljon rahaa jolla saada kotiin vietäviä ja muita palveluita parannettua. Tästä rahasta on jo sovittu. On surullista, että kokoomus vastustaa nyt niiden vanhusten tilanteen parantamista, jotka eivät pysty enää kotonaan asumaan ja masinoi tämän vastustuksensa tueksi mittavan propagandakampanjan, jossa väitetään täysin epä-älyllisesti, että tämä tarkoittaisi kaikkien vanhusten laitostamista.

14 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitus

Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan

Lauantai 11.8.2012 klo 8:23 - maria

Vanhustenhoitoa ei ole onnistuttu parantamaan suosituksilla. Henkilöstömitoitukset tulee kirjata sitovasti, jotta puutteellisesta hoidosta seuraisi rangaistus.

Vaikka keskustelu vanhuspalvelulaista onkin juuri nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Tulevassa vanhuspalvelulaissa edellytetään muun muassa, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia ja laitokseen mennään vasta kun muu ei enää riitä.

Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt vanhuspalvelulaki ei ole uusi poliittinen avaus. Vanhustenhoitoa tutkinut professori Sirkka-Liisa Kivelä teki aiheesta ehdotuksen jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana silloiselle peruspalveluministerille Liisa Hyssälälle. Asia ei silloin kuitenkaan edennyt.

Edeltäjäni, ministeri Paula Risikko laittoi oman valmistelunsa alulle vasta viime hallituskauden lopussa, juuri ennen 2011 vaaleja. Hallitus vaihtui, ja hänen lakiesityksensä lausuntokierroksen palaute päätyi työpöydälleni.

Risikon työryhmän esitystä kritisoitiin muun muassa siitä, että vanhuspalvelulain piiriin olisi päässyt vasta 75 vuotta täytettyään, suppeudesta ja sitovien henkilöstömitoitusten puuttumisesta. Oikeusministeriö katsoi, että esitys oli myös joiltain osin ristiriidassa perustuslain kanssa.

Työn oli siis jatkuttava. Asetin uuden työryhmän, joka antoi esityksensä vanhuspalvelulaista huhtikuussa. Työ kannatti: esitys sisältää aivan uudenlaisia näkökulmia iäkkäiden aseman parantamiseen.

 Työryhmän esityksen mukaan ikääntyneiden oma tahto tulee huomioida palveluita määriteltäessä. Hoidon laadusta saatava palaute on kerättävä säännöllisesti ja sen on ohjattava päätöksentekoa. Kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Palveluiden saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta vaan suullinen pyyntökin olisi sitova. Laitoshoidon sijaan on painotettava kotiin vietäviä palveluita.

Erityisesti moniammatillisuuteen on kunnissa satsattava. Iäkkäiden palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta ja iäkkäiden suun terveydenhuollosta.

Lakiehdotuksessa huomioidaan niin ennaltaehkäisy, kuntoutus kuin kotiin vietävien palveluiden monitahoisuuden tarve.

Sitovien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi kuitenkin omasta kannastani poikkeavaan esitykseen.

 Työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriön syksyllä väistyvä kansliapäällikkö Kari Välimäki halusi saada työryhmältä yksimielisen esityksen. Muun muassa Kuntaliitto ja Elinkeinoelämän Keskusliitto vastustivat sitovaa henkilöstömitoitusta. Siksi työryhmä päätyi kompromissiin, jossa henkilöstömitoituksiin puututtaisiin asetuksella vasta, jos epäkohtia ei saataisi muuten korjattua.

Kun vastaanotin Välimäen työryhmän esityksen viime keväänä, totesin, että se on tarpeen lähettää lausuntokierrokselle. Vasta sen jälkeen olisi poliittisen kannanottoni aika.

Kävin kesän aikana lausuntokierroksen palautteet läpi. Noin puolessa palautteista, joissa viitataan sitoviin mitoituksiin, vastustetaan niitä ja noin puolessa kannatetaan. Olen kevään aikana myös kiertänyt ympäri Suomea ja kuunnellut hoidettavia, omaisia ja hoitajia.

Kuntia on pyritty ohjamaan viime vuosina suosituksilla ympärivuorokautisen vanhustenhuollon riittävän henkilöstömäärän turvaamiseksi. Suositukset eivät ole purreet riittävästi, mikä on Suomelle ja Suomen kunnille häpeäksi.

Asiasta ei pääse yli eikä ympäri: epäkohtien korjaamiseksi henkilöstömääriin tarvitaan sitovat mitoitukset.

Huomioitavaa on myös, että noin 30 000 suomalaista lähi- tai sairaanhoitajaa on tällä hetkellä töissä muilla aloilla pitkälti hoitotyön raskaudesta johtuen. Kuormitus johtuu liian vähästä henkilökunnasta ja työn huonosta organisoinnista.

Vaikka keskustelu julkisuudessa onkin nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Olen esimerkiksi itse halunnut lakiin lisättäväksi kohdan, joka antaa iäkkäille pariskunnille oikeuden pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, mikäli he niin haluavat.

Laki tulee edellyttämään kunnilta paljon, mutta niin sen kuuluukin. Vanhustenhoidon epäkohdat on korjattava ja tämä vaatii kunnilta uudenlaista lähestymistä ikääntyneiden ihmisten palveluihin. Tähän tuleva laki pureutuu hyvin.

Tämän kuun lopussa käytävissä budjettineuvotteluissa ratkeaa saadaanko Suomeen myös sitovat henkilöstömitoitukset, joita tarvitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten ihmisoikeuksien toteutumiseksi. MInä en ainakaan pysty katsomaan itseäni peiliin, jos en tee kaikkeani heidän tilanteensa parantamiseksi. Yksikään vanhus ei saa jäädä syöttämättä tai hänen vaippansa vaihtamatta liian vähäisen henkilökunnan takia.

10 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitukset

Vanhuspalvelulaki ja henkilöstömitoitus

Sunnuntai 20.5.2012 klo 15:12 - maria

Vanhuspalvelulain työryhmäluonnos on lähtenyt lausuntokierrokselle. Jo nyt on julkisuudessa esitetty paljon arvokasta palautetta työryhmän tekemän lakiehdotuksen sisältöön. Varsinaiseen lausuntokierrokseen osallistuvien tahojen palaute saadaan käyttöön muutaman viikon kuluttua. Sen jälkeen on poliittisen päätöksenteon aika. Kauan kaivattu laki on siis pian eduskunnan käsittelyssä.

Vanhustenhuollon räikeät epäkohdat on korjattava ja tämän lain pitää velvoittaa siihen kaikissa Suomen kunnissa. Lain toinen puoli liittyy ikääntyneiden palveluiden muokkaamiseen. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja ihmistä ymmärtävää lähestymistä.

Omituinen väite, joka on toistunut muun muassa usean lehden pääkirjoituksessa, koskee kantaani vanhustenhoidon henkilöstömitoituksesta. Väite kuuluu, että olisin luopunut ajatuksesta säätää henkilöstömitoituksesta suosituksia järeämmin. Tämä ei pidä paikkansa.

Laista on tehtävä sellainen, että vanhustenhuollon epäkohdat saadaan korjattua.

Valmistelutyö

Vanhuspalvelulain valmistelu on kulkenut pitkän tien. Vanhuusasioihin erikoistunut emeriittaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä teki asiasta ehdotuksen aikoinaan ministeri Hyssälälle. Viime hallituskauden lopussa edeltäjäni ministeri Risikko aloitti vihdoin kauan kaivatun lain valmistelutyön. Tuon työn tulos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle juuri ennen viime kevään hallitusneuvotteluja. Palautetta tuli peräti 330 sivua. Risikon seuraajana, tuo palaute tuli minun työpöydälleni. Kuten hyvään lainvalmisteluun kuuluu, pidin tärkeänä, että saatu palaute huomioidaan lain jatkovalmistelussa.

Kun viime syksynä nimesin työryhmän tekemään jatkovalmistelua, halusin siihen mukaan todellisia vanhusten huollon asiantuntijoita. Olin hyvin tyytyväinen, kun vanhuspalveluiden puolesta elämäntyönään taisteleva Sirkka-Liisa Kivelä otti haasteen vastaan. Sain mukaan myös eduskunnan entisen oikeusasiamiehen Ritta-Leena Paunion sekä Eläkkeensaajien keskusliiton Arja Ojalan ja Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton Vappu Taipaleen. Työntekijöitä työryhmässä edusti STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen. Mukana olivat myös Kuntaliiton, valtiovarainministeriön ja EK:n edustajat.

Ilman poliittista ohjausta

Pidin tärkeänä, että työryhmä teki oman esityksensä ilman poliittista ohjausta.

Työryhmä on muokannut edellistä lakiluonnosta tuoden siihen aivan uutta ja laajasti iäkkäiden aseman parantamiseen liittyvää näkökulmaa. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Eksaktien suhdelukuun perustuvien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi omasta kannastani poikkeavaan esitykseen. Tähän asiaan on vielä palattava. Pahoin pelkään, että ilman riittävän henkilöstömitoituksen määrittelyä velvoittavana, kunnissa ei hoideta asiaa kuntoon.

Työryhmän esityksessä henkilöstömitoitus on pykälään kirjoitettuna

Henkilöstömitoitukseen työryhmä viittaa pykälässä joka kuuluu näin: Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, asiantuntemus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Tarkemman numeerisen henkilöstömitoituksen säätämiseksi työryhmä esittää asetuksen antamisen mahdollisuutta, joka on lakiin kirjattuna. Asetus on aivan yhtä velvoittava kuin itse lakikin. Työryhmä ei kuitenkaan ehdota asetuksen antamista samaan aikaan lain voimaan tulon kanssa, vaan myöhemmin mikäli tarvetta.

Työryhmän esitykseen sisältyy myös sanktioiden käytön mahdollisuus.

Edellisessä lakiluonnoksessa palveluiden saannin ikärajaksi oli laitettu 75 vuotta. Henkilöstömitoituksesta siinä ei puhuttu lainkaan, eikä siihen sisältynyt sanktiomahdollisuutta.

Uudessa esityksessä ikärajaa ei ole, vaan vanhuspalvelulaki koskettaa kaikkia vanhuuseläkkeeseen oikeutettuja. Siihen sisältyy aivan uutena velvoitteena muun muassa gerontologien, geriatrien, turvallisen lääkehoidon, monialaisen kuntoutuksen sekä iäkkäiden suun terveydenhuollon riittävän asiantuntemuksen sisällyttäminen kunnan palveluihin.

Jotta riittävä moniammatillisuus toteutuisi, rahaa on tähän varattuna 45,4 miljoonaa. Riittävän henkilöstön palkkaamiseen ympärivuorokautiseen hoivaan on lain puitteissa varattuna 27 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saa palkattua noin 700 lisähenkilöä. Vajeeksi on arvioitu jotakuinkin tuo sama määrä.

Työryhmän ehdotuksessa vanhuksia on kuultava palvelusuunnitelmia tehtäessä ja heiltä sekä omaisilta ja työntekijöiltä on kerättävä säännöllisesti palaute palveluiden laadun ja riittävyyden toteutumisesta. Tämä palaute on laitettava julkisesti nähtäväksi ja sen on ohjattava kuntien päätöksentekoa.

Esityksen mukaan kiireelliseen hoitoon pitäisi päästä välittömästi ja kiireettömään viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Esityksen mukaan palveluiden saamiseksi ei tarvitsisi tehdä kirjallista hakemusta, vaan suullinen pyyntö olisi yhtä sitova. Vanhusneuvostoista olisi tulossa lakisääteisiä.

Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä ja sen on tarkoitus astua voimaan 2013 aikana.

11 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitus

Tulevasta vanhuspalvelulaista

Perjantai 30.3.2012 klo 11:26 - maria

Ikääntyneiden hoidon ja hoivan puutteet ovat puhuttaneet jo pitkään. Huoltaan ikäihmisten palveluiden nykytilasta ovat ilmaisseet laajasti heidän parissaan työtään tekevät ammattilaiset, itse palveluiden piirissä olevat ihmiset ja heidän omaisensa, sekä iäkkäiden oikeuksien puolesta toimivat järjestöt.

 

Suomi on elänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden murroksessa jo pitkään.  Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yksityiset toimijat ovat vallanneet alaa ja kaventaneet osaltaan julkisesti tuotettujen palveluiden määrää. Vaikka tarjonta on monipuolistunut, haasteeksi on toisaalta noussut järjestelmän eriarvoistuminen. Palvelun tarvitsijan asuinpaikka ja jopa lompakon paksuus ovat alkaneet määritellä saatavia palveluita. Tästä kehityskulusta Suomelle on huomauttanut myös OECD.

Oma haasteensa on ollut myös siinä, että kunnissa palveluita kilpailutettaessa raha on mennyt liian usein laadun ja vaikuttavuuden edelle. Myös kuntien omana tuotantona järjestettyihin palveluihin on jäänyt kehittämisen tarvetta. Palveluiden painopistettä on päästetty siirtymään ns. tulipalojen sammuttamiseen terveyden edistämisen ja ylläpidon sijaan. Liian monesti ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen hoitoon ei ole panostettu juhlapuheista huolimatta. Tämä on osaltaan johtanut myös ikääntyneiden kasvavaan laitoshoidon tarpeeseen.

 

Tietoa siitä, miten ennaltaehkäisyllä, varhaisella puuttumisella ja kuntoutuksella pystytään estämään ennenaikainen toimintakyvyn heikkeneminen, löytyy niin suomalaisesta kuin kansainvälisestäkin tutkimuksesta. Jokaisella iäkkäällä pitäisikin olla oikeus toimiviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Tämä on paitsi ihmisoikeuskysymys myös taloudellisesti järkevää.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty arvioita ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen kehityksestä vuoteen 2060 saakka. Nykyisellään ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon kustannukset ovat noin reilu prosentti bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi ei ala panostaa toimintakyvyn ylläpitoon ja näin vähennä raskaimman hoidon tarvetta, ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen bkt-osuus nousee lähelle 3,9 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Ikääntyneiden hoidossa ja hoivassa on siis saatava aikaiseksi painopisteen muutos myös talouden kestävyyden näkökulmasta.

 

Vuonna 2013 voimaan astuva vanhuspalvelulaki on kauan odotettu uudistus ja sille on asetettu syystäkin korkeat toiveet. Lain ensimmäinen luonnos kiersi kunnat ja asiantuntijatahot viime keväänä palautelausuntoja keräten. Lausuntokierroksen jälkeen kävi selväksi, että lakiluonnos vaatii vielä lisätyöstämistä. Nimesin viime syksynä lain jatkotyötä varten työryhmän, joka luovuttaa ehdotuksensa uudeksi laiksi huhtikuun puolessa välissä. Viime keväänä järjestetyn lausuntokierroksen palaute on otettu ansiokkaasti lain jatkotyöstämisessä huomioon. Suomeen on tulossa laaja hyvinvointia edesauttava tulevaisuuteen näkevä ikälaki. Työryhmä on tehnyt erinomaista ja uraauurtavaa työtä.

 

Tulevan vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Se vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palveluidensa kehittämiseen. Lailla turvataan, että ikääntynyt henkilö saa heikentyneen toimintakykynsä edellyttämiä laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti sekä ohjausta ja tukea muiden tarjolla olevien palveluiden käyttöön. Laki vahvistaa myös ikääntyneen henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön.

 

Iäkkäiden ihmisten eliniän kasvu on upea asia, mutta myös selkeä yhteiskuntamme suunnan muutoksen ja kehittämisen paikka. Jos haluamme rakentaa hyvinvointia vauvasta vaariin, vaatii se erityistä herkkyyttä tunnistaa hyvinvoinnin juuret. Tähän tarvitaan enemmän kuin vain sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä.  Yhteisöt kehittyvät vain yhteisellä tekemisellä. Erilaiset keinotekoiset raja-aidat sietävät roviolle. Yhteiskunnan jakaminen lasten, nuorten, aikuisten, erityisryhmien ja vanhusten siiloihin on auttamattoman takapajuista. Niin ikään eri hallinnonalojen on ruvettava näkemään kokonaisuuksien kautta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ohella ikääntyvien näkökulmasta merkittäviä ratkaisuja tehdään asumis-, kulttuuri-, liikenne- ja sivistyspalveluiden sekä yhdyskuntasuunnittelun alueella. Järjestösektorilla ja elinkeinoelämän ratkaisuilla on myös erityisen tärkeä osa kokonaisuuden toimivuudessa, kuten myös sillä miten itse kukin meistä asenteellisesti suhtautuu iäkkäisiin kanssaihmisiimme. Yhteiskunta on meidän kaikkien yhteinen asia.

20 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden palvelut

Vanhuspalvelut

Perjantai 2.9.2011 klo 11:38 - maria

Professori Sirkka-Liisa Kivelän kirjaan kootut arkipäivän kokemukset vanhustenhoidon tilasta nykysuomessa ovat karmaisevia. Ikääntyneiden ihmisoikeuksia poljetaan paikoin törkeällä tavalla maassa, jota jotkut vielä toiveikkaasti kutsuvat hyvinvointivaltioksi. Vaikka maassa on paljon hyvää vanhusten hoivaa, tapahtuu aivan liian paljon myös sellaista mitä ei pitäisi.

Mitä ihmettä täällä Suomessa oikein tapahtuu?

Kuntien päättäjät, jotka viime kädessä kollektiivina hyväksyvät oman alueensa vanhustenhoidon linjaukset, suojaavat omaatuntoaan syyttämällä milloin mitäkin huonon tilanteen jatkumisesta. Toisaalta, kun nyt ollaan vihdoinkin toteuttamassa kauan kaivattua vanhuspalvelulakia, johon iäkkäiden oikeudet kirjataan, samat porukat vastustavat lain toteuttamista. Heidän mielestään kunnille ei pidä sälyttää uusia velvollisuuksia. Tilanne on kääntymässä erikoisen nurinkuriseksi. Siis ei saisi vaatia kuntia hoitamaan vanhuksiaan kunnolla? Tottakai saa ja pitää.

Katsotaan mitä viime hallituskaudella tapahtui. Silloinen peruspalveluministeri Paula Risikko aloitti vanhuspalvelulain valmistelun. Tätä oli jo ennen vaaleja vaadittu laajalla puoluerintamalla. Ministeri Risikko saikin työlleen varauksettoman tuen heti alkumetreiltä saakka myös oppositiolta. Silloin elettiin taloudellisesti hyvässä tilanteessa, valtion kassa oli ylijäämäinen. Silloinen oppositio (sd, vas, krist ja pers.) patistikin hallitusta ripeään toimintaan lain voimaansaamiseksi. Lakia ei tullut, mutta kahdeksan miljardin veronkevennykset kylläkin. Vanhuspalvelulain valmistelu jäi kesken. Risikko ehti lähettää lakiluonnoksen lausuntokierrokselle. Tuli vaalien aika. Käytiin hallitusneuvottelut. Hallitusneuvotteluissa sovittiin vanhuspalvelulain saattamisesta maaliin. Myös aikataulusta sovittiin. Lakiesitys tulee eduskunnan käsiteltäväksi ensi vuonna ja voimaan 2013 aikana.

Julkisuudessa esitettyjen epäilyjen vastaisesti hallitusneuvotteluissa sovitusta aikataulusta ei olla sosiaali- ja terveysministeriössä laistamassa. Minulle on kunnia-asia saattaa edeltäjäni aloittama lainsäädäntötyö voimaan.

Viime hallituskaudella lausuntokierrokselle lähetettyyn lakiluonnokseen tullut palaute saatiin läpikäytäväksi kesäkuun lopulla. Palautteen huomioiminen lain jatkovalmistelussa tuli minun tehtäväkseni. Lakia jatkojalostetaan saatujen palautteiden mukaisesti nyt mahdollisimman sitovaksi ja mahdollisimman hyvin ikääntyneiden ihmisoikeuksia turvaavaksi. Ainoa, mistä nyt poiketaan hallitusohjelmassa sovitusta, on lakiluonnoksen joidenkin osien ottaminen käyttöön etupainotteisesti jo ensi vuonna muuttamilla paikkakunnilla. Näistä syntyneistä kokemuksista on hyötyä, kun koko maa alkaa toteuttaa vanhuspalvelulain velvoitteita vuoden 2013 aikana. Toisin kuin edeltäjäni on julkisissa lausunnoissaan antanut ymmärtää, tämä ei muuta hallitusohjelmassa sovittua aikataulua, vaan onnistuessaan vahvistaa lain toteuttamista.

Yksi tärkeimpiä lain onnistumisen takaajia on ikääntyneiden hoitoon ja hoivaan osallistuvien työntekijöiden riittävyys. Vanhuspalvelulain tavoitteena on vähentää laitoshoivan tarvetta. Tämä tarkoittaa kotiin tuotavien palveluiden vahvistamista, kuntouttavan toiminnan lisäämistä ja ennaltaehkäisevään toimintaan painottamista. Jotta tämä kaikki onnistuisi, on näihin satsattava myös resursseja eli työntekijöitä. Lain valmistelussa ei tähän ole puututtu, minun mielestäni pitäisi.

Jo nykyisellään ympärivuorokautisen hoivan kohdalla on sosiaali- ja terveysministeriöstä laadittu henkilöstömitoitussuositukset. Kotiin vietävän hoidon kohdalla suosituksia ei ole.

Jotkin tahot ovat epäilleet suositusten vaikuttavuutta riittävän henkilökunnan turvaajina. Kyse ei ole uskon asioista. Tuoreen selvityksen mukaan suositukset ovat saaneet kunnat vahvistamaan ympärivuorokautisen hoidon henkilökuntaa valvonnan lisäämisen myötä. Mutta ei riittävästi, kuten Sirkka-Liisa Kivelän kirjan karmivat kertomukset todistavat.

Vanhuspalvelulaki on tämän hallituskauden yksi tärkeimmistä lainsäätämistöistä. Siksi se on tehtävä erityisellä huolella. Lain voimaansaattaminen ei saa myöskään vaarantua milloin mistäkin kumpuavaan vastustukseen. Ikääntyneiden hoidon ja hoivan pitää olla riittävää ja tämän aikaansaamiseksi on tehtävä työtä yhdessä rintamassa kaikilla päätöksenteon tasoilla. Huomioitavaa on myös, että yhdenkään kunnan ei tarvitse jäädä odottamaan vanhuspalvelulain voimaan astumista. Jo nykyinen lainsäädäntö edellyttää vanhusten ihmisarvoista kohtelua. Niissä kunnissa, joissa vanhustenpalveluita on lähdetty kehittämään oma-aloitteisesti jo kauan sitten, tilanne on hyvä. Nyt pitää saada koko Suomi hyvinvointivaltion edellyttämälle tasolle.

33 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden hoiva