Hyvinvointiyhteiskunta on museokamaa

Keskiviikko 3.9.2014 klo 14:03 - Maria

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila totesi äskettäin, että ”Suomi ja osittain koko Eurooppa alkaa muistuttaa ulkoilmamuseota, jota meillä ei ole varaa pitää yllä”.

Sana museo on tässä yhteydessä mielenkiintoinen valinta. Museo sana juontaa juurensa muinaisen kreikan sanaan mouseion. Sillä tarkoitettiin paikkaa, joka oli pyhitetty muusille. Museot ovat siis alun alkaen paikkoja, joista on haettu innostusta ja inspiraatiota. Sana inspiraatio sisältää puolestaan ajatuksen hyvällä hengellä täyttymisestä.

Vaikka EK:n Kokkila kutsui Suomea ulkoilmamuseoksi, hän tuskin tarkoitti lausunnollaan sitä, että Suomi muistuttaa paikkaa, josta vierailija ja paikallinen asukki voi hakea inspiraatiota. Vaikka ei tämäkään ole täysin perusteeton näkemys.

Hyvinvointivaltio on monelle maalle vain kaukainen visio siitä mihin pyrkiä. Mahdollisuuksien tasa-arvo on sisäänkirjattuna koulujärjestelmäämme. Päivähoitojärjestemämme on mahdollistanut äitien työssäkäynnin. Vielä toistaiseksi jokaisella suomalaisella on lakiin kirjattu oikeus saada tarpeen mukaiset sosiaali-ja terveyspalvelut, jotka perustuvat tasavertaisuuden ajatukselle. Katuvalomme palavat öisin, rikollisuus on vähäistä. Tiivistettynä, Suomi on aika hyvä maa.

Se, että suomalainen hyvinvointivaltio on pohjaltaan mureneva ei ole seurausta siitä, että meillä on haluttu kehittää yhteiskuntaa pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti. Se on seurausta siitä, että me olemme epäonnistuneet tässä tehtävässä. Veronkierto on jo pitkään rapauttanut yhteisesti omistettuja palveluitamme. Puhumattakaan rakenteittemme dynamiikan puutteesta. Kokkilan analogiaa mukaillen, jos museon muusapatsaista käydään napsimassa paloja, on ennen pitkää jälkellä kasa romua.

Päämääränä päivitetty hyvinvointiyhteiskunta on enemmän kuin hyvä. Hahmottelutyö siitä miten tuohon päämäärään päästään on kadonnut jonnekin globaalien ongelmien seurannaisvaikutuksien mereen. Ja rehellisyyden nimissä on todettava myös, että yhteiskunnan kehittämisen suunnan näkemyksetkään eivät aina kohtaa, kuten vaikkapa sote-uudistuksen kohdalla on käynyt. Jatkuva riitely siitä, kuinka suuren osan julkisista palveluista pitäisi antaa yksityisen sektorin hoidettavaksi on ollut julkisten palveluiden kehittämiselle lamauttavaa. Ja on samalla antanut syyn argumentoida julkisesti tuotettuja julkisia palveluita vastaan.

Kun joku sanoo hyvinvointivaltiota tai hyvinvointiyhteiskuntaa museokamaksi, mitä hän oikeasti tarkoittaa?

Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjassa Tyyris Tyllerö kertoo oman näkemyksensä sanojen merkityksestä:"Kun minä panen sanan tekemään ylitöitä, maksan sille aina vähän ylimääräistä siitä vaivasta." Keskutelussa Suomen tulevaisuudesta olisi hyvä alku, jos päästäisiin edes sellaiselle keskustelun tasolle, jossa kaikki tahot kertoisivat rehellisesti, mitä tarkoittavat hyvinvointiyhteiskunnalla. Joillekin se tuntuu olevan pahin kirosana, toisille täyttä museokamaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointivaltio

Jo oli aikakin

Tiistai 27.12.2011 klo 15:17 - maria

On aina riemastuttavaa, kun jokainen meistä - puoluekannasta ja hallituskokoonpanosta vapaana - voi sanoa: Hyvä homma, jo oli aikakin.

Yksinhuoltajaperheet saavat vuoden alusta vähintään 85 euron korotuksen kuukaudessa toimeentulotukeensa.  Se on merkittävä summa noin 30 000 perheen arkea helpottamaan. Jokainen meistä tietää, että päätös on oikea. Yksinhuoltajaperheelle tuhat euroa vuodessa on oikein käytettynä paljon. Korotus antaa toivoa kun se sijoitetaan näissä kaikkein pienituloisimmissa perheissä tulevaisuuteen, lapsiin ja nuoriin. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvon paremmasta toteutumisesta, mahdollisuudesta elää samaa sosiaalista elämää toisten perheiden lasten kanssa vaikkapa harrastusten kautta.

Harrastusten tulisi yhdistää lapsia ja nuoria, ei erottaa heitä.

***

Toinenkin kesän hallitusneuvottelujen ponnistus, vuoden vaihteessa tapahtuva perusturvan sadan euron korotus, pureutuu sekin juuri eriarvoisuuden taltuttamiseen.  Se merkitsee ihmisen näkemistä työttömyyden kohdatessa. Se merkitsee monelle suomalaiselle sitä, ettei heidän tarvitse enää juosta luukulta toiselle apua hakemassa. Toimeentulotukiriippuvuus vähenee huomattavasti. Toisaalta, myös toimeentulotukeen tehdään tasokorotus.

Siinä, millaisena valtio näyttäytyy apua tarvitsevalle, on paljon tekemistä tämänkin päätöksen jälkeen, mutta nyt ollaan oikealla kurssilla.

Politiikan mahdollisuutta parantaa kansalaisten arkea epäillään aika laajasti. Hallinto ja sen päätökset on nähty sokeana apparaattina, joka muokkaa maailmaa arkea näkemättä. Toisaalta ihmiset ovat passivoituneet liian usein järjestelmän koukeroissa. Suomen eriarvoistuminen viimeisten 20 vuoden aikana on huomattu ulkomaita myöten.

Mutta nyt voi syystäkin olla ylpeä. Tapahtuvat muutokset ovat selkeä merkki uudesta tuulesta. Suomi on mahdollista saattaa oikeille raiteille, kun niin yhdessä päätetään. Työn on oltava parasta sosiaaliturvaa niille, jotka työhön kykenevät, mutta hädän hetkellä ei ketään pidä päästää vajoamaan pimeyteen.

***

Hyvinvointivaltiossa heikoimmista pidetään huolta ja investoidaan ihmisen mahdollisuuteen olla mukana rakentamassa yhteiskuntaamme. Me kaikki muodostamme teoillamme ja asenteellamme uuden ajan hyvinvointivaltion.

Suomi on nostettu vuosikymmeniä sitten sosiaalisilla innovaatioilla ja sisukkuudella maailman edistyksellisimmäksi valtioksi. Meillä oli hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa kyky oivaltaa ja toteuttaa lukuisia hyviä hankkeita ja käytäntöjä. Sellaisia, joita muualla maailmassa ei vielä osattu ajatella. Kouluruokailu, äitiyspakkaus, lapsilisä ja neuvolaverkosto olivat aikansa superponnistuksia, joilla mahdollistettiin tasa-arvon kasvu. Olen monasti miettinyt, millainen henki eduskunnassa, ministeriöissä ja puolueissamme silloin vallitsi? Olisiko siinä hengessä jotain, joka meidän kannattaisi löytää uudelleen?

Ei kekseliäisyys ole Suomesta kadonnut minnekään. Päinvastoin, ja sille olisi ottajia maailmallakin.

Nuorison syrjäytyminen ja ikääntyneistä huolehtiminen ovat juuri sellaisia haasteita, joihin tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita mukaan: Sinua, minua ja naapurin Penaa. Me tarvitsemme uusia ideoita nykyisten ja tulevien haasteiden taltuttamiseen.  Viisaus ei asu vain ministeriöissä tai hallituksissa, eikä maailmaa rakenneta paremmaksi vain hallinnon toimin. Viisaus asuu viisaiden ihmisten yllättävässä yhteistyössä.

4 kommenttia . Avainsanat: yksinhuoltajaperhe, toimeentulotuki, mahdollisuuksien tasa-arvo, sosiaalinen innovaatio, hyvinvointivaltio

Markkinafundamentalistin uskontunnustus

Tiistai 28.12.2010 klo 16:00 - maria

Maanantain Helsingin Sanomia lukiessa tuli erityisen tarmokas olo. Vuorineuvos Gustav von Hertzen oli Vieraskynä-kirjoituksessaan vankkumattomasti sitä mieltä, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulisi saada kohta, joka avaa yksiselitteisesti kaikki hallinnonalat ulkoistamiselle.  Von Hertzeniä harmitti muun muassa, että suomalaista peruskoulua, vankiloita ja puolustusvoimia ei ole kilpailutettu yksityisille firmoille hoidettavaksi. Hänen mielestään kaikki verovaroilla kustannettavat palvelut pitäisi antaa yksityisten toimijoiden käsiin. Häntä suorastaan harmitti äskettäin julkistetun Eva-raportin kohta, jossa suositellaan julkisyhteisöille velvollisuutta ulkoistaa osa palveluistaan. Sana ”osa” on hänestä vaarallinen ”poliittinen pommi”. Vuorineuvoksen mukaan kaiken pitää olla myytävänä.
Halleluja! Lisää tällaisia markkinafundamentalistien uskontunnustuksia!
***
Ideologioilla on eroa ja siksi myös puolueilla on eroa.  Tämä unohtuu nykyään liian usein. Esimerkiksi sillä on suuri merkitys mitä eri puhujat tarkoittavat hyvinvointiyhteiskunnalla tai hyvinvointivaltiolla.
 Jotkut puhuvat hyvinvointiyhteiskunnasta, vaikka oikeasti he tarkoittavat vahvemman selviytymistä ja kyynärpäätaktiikkaa ihannoivaa järjestelmää, jossa heikompi ihminen on sivuseikka. Yleensä nämä samat ihmiset pitävät hyvinvointivaltiota miltei kirosanana.
Markkinafundamentalistin mielestä hyvinvointivaltio häiritsee markkinoiden toimintaa. Julkisesti tuotettujen palveluiden takia joku jossain ei pääse tekemään voittoa ja se on näiden ihmisten mielestä väärin.
En halua yleistää, mutta usein edes historiasta tai lähempääkin löytyvät huonot esimerkit kapitalistisen järjestelmän toimimattomuudesta eivät saa markkinafundamentalistia muuttamaan mieltään.
Eikä siinä mitään. Pitäkööt mielipiteensä sillä mielipide ei vielä tee vahinkoa. Vahinkoa syntyy vasta jos näiden mielipiteiden haltijat pääsevät toteuttamaan uskoaan käytännön politiikan kautta.
***
Tulevissa eduskuntavaaleissa soisi kaikkien Arkadianmäelle pyrkivien kertovan, mitä he hyvinvointiyhteiskunnalla tarkoittavat ja miten aikovat tarkoittamaansa päästä.
 Voiko hyvinvointiyhteiskuntaa olla ilman hyvinvointivaltiota? Jos minulta kysytään, vastaan ei.
Yhteiskunta, jossa turvaverkot on kilpailutettu halvimmalle toimijalle, on jotain muuta kuin hyvinvointisellainen.  Kilpailutus ja homman antaminen sen halvimmalla hoitavalle ei takaa kustannustehokkuutta ihmisen näkökulmasta. Juu, yritys varmasti takoo voittoa, mutta pitkän päälle kenen kustannuksella?
Hyvinvointivaltio toimii riittävän veropohjansa ansiosta. Veroja on maksettava maksukyvyn mukaan, vaikka se tylsältä joistain tuntuisikin. Paljon tylsemmältä alkaa nimittäin ajan saatossa tuntua, jos yhteiskunnassa vain vahvat ja varakkaat pärjäävät. Silloin voimme heittää yhteiskuntarauhalle hyvästit.
Eikä mikään yllä todettu poista sitä tosiasiaa, että kunnallista sektoria on kehitettävä. Mutta on enemmän kuin vain kaksi vaihtoehtoa, jossa toisessa ei muuteta mitään ja toisessa myydään kaikki. Lasta ei pidä heittää pesuveden mukana, vaikka markkinafundamentalistit niin uskontunnustuksissaan toivovat.
***
Von Hertzenin kirjoituksessa ei käynyt selväksi tarkoittiko hän, että yksityisen sektorin voitot maksetaan verovaroin vai että voitot maksaa palveluiden käyttäjä. Kummassakin tapauksessa kovin kalliiksi tulee monessakin suhteessa.
Von Hertzenin puheenvuoro oli tärkeä. Siinä kiteytyy se, miksi aito hyvinvointiyhteiskunta on taistelemisen arvoinen.  

Kirjoitus löytyy osoitteesta http://www.hs.fi/haku/?kaikkiSanat=vieraskyn%C3%A4+von+hertzen&hae=Hae

6 kommenttia . Avainsanat: hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointivaltio, markkinauskovaisuus, markkinafundamentalismi

Ei kummitusvaltiolle

Tiistai 23.11.2010 klo 15:29 - maria

Mari Kiviniemen hallitus jää historiaan porukkana, joka nosti kädet pystyyn ja siirsi hoitamattomat hommansa seuraavalle hallitukselle.


Terveydenhuoltolaista tulee torso. Se ei sisällä rakenteiden uudistamista eikä sosiaalipuolta. Mutta seuraava hallitus hoitaa homman loppuun.

Kuntakentän voimaannuttaminen ja peruspalveluiden turvaaminen, senkin seuraava hallitus hoitaa.


Sata-komitean esitykset sosiaaliturvan uudistamiseksi kaikkein köyhimpien kohdalla: juu, ei, hei, nyt puhutaan seuraavan hallituksen jutuista.

Paperilla upeilta näyttäneet politiikkaohjelmat, joiden piti avittaa ministeriöiden välistä yhteistyötä ja mahdollistaa vaikuttavuuden paraneminen, nekin jäävät… niin, seuraavan hallituksen hoidettavaksi.

Työurien pidentäminen eli työelämän laadun parantaminen ja työttömyyden vastainen taistelu … seuraavalle hallitukselle jää sekin. Eikä tämä siis ole SDP:n vaalipropagandaa.

Tätä mieltä on meidän nykyinen hallitus.

***

Nyt vallitseva tilanne on vähän sama kuin jos upea arvokiinteistö jätetään rapistumaan ja annetaan ryöstäjien viedä siitä kaikki arvokas. Se muuttuu asumiskelvottomaksi kummitustaloksi.

Hoitamaton hyvinvointivaltio muuttuu ennen pitkää kummitusvaltioksi. Sellaiseen paikkaan on vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollon gryndereiden helppo tulla saalistamaan itselleen edullisia apajia joilla maksimoida voittonsa.

***

Eduskunnassa on viimeaikoina kauhisteltu myös lainvalmistelutyön heikkoa laatua. Kokonaiskuva on ollut hukassa. Yhtenä esimerkkinä käy hyvin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsittelyssä oleva laki, jolla ollaan heikentämässä 18 – 25-vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten perusturvaa.

Sen sijaan, että panostettaisiin näiden nuorten syrjäytymisen ennaltaehkäisyyn, suistaan heidät entistä syvempään köyhyyteen. Hallitus uskoo tällaisen saavan nämä nuoret tarttumaan itseään niskasta kiinni, vaikka asiantuntijat toteavat lain vaikuttavan päinvastaisesti.

Tulee mieleen Thatcherin Britannia, jonka kaupunkien katukuvaan kuuluivat syrjäytyneiden makuupussit ja mytyt porttikongeissa. Hekin olivat "voimaantuneet" sosiaaliturvan leikkauksista.

***

Viime viikolla Ylen Aamutelevision Jälkiviisaissa Kalle Isokallio puhui kriittisesti kapitalismin hivuttautumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Siihen Jan Erola kysyi hämmentyneenä, onko Isokalliosta tullut sosialisti. Isokallio vastasi: "Ei, vaan mä olen aina kannattanut hyvinvointiyhteiskuntaa, ja nyt se on vaarassa sen takia, että me annetaan kapitalismille täysin vapaat kädet ja kuitenkin annetaan heille myös turva. Nyt saa mellastaa kuin sika pöheikössä. Poliittisten puolueiden pitää asettaa ne pelisäännöt, joilla kapitalismi pelaa".

Järjen puhetta Kalle.

***

Kun SDP on seuraavassa hallituksessa, meillä on iso liuta asioita, joita me emme siirrä seuraavalle hallitukselle.

Finanssimarkkinoille on asetettava pelisäännöt, on toteutettava työelämän reformi, kansalaisten luottamus terveyskeskuksiin sekä muihin peruspalveluihin on palautettava, köyhyyttä vastaan on taisteltava teoin, verotuksen on tuettava hyvinvointiyhteiskuntaa ja harmaa talous on saatava kitkettyä.

Me emme suostu jatkamaan nykyisen hallituksen linjalla. Ei kummitusvaltiolle, kyllä hyvinvointivaltiolle. 

4 kommenttia . Avainsanat: hyvinvointivaltio, sdp, seuraava hallitus

Kustannustehokkuuden uhrit

Maanantai 18.10.2010 klo 10:49 - maria

Kustannustehokkuus-sanaa on viljelty laajasti niin yritysmaailmassa kuin julkisellakin sektorilla. Niukemmilla panostuksilla enemmän, on ollut miltei mantran kaltainen hokema.

Helsingin Sanomissa uutisoitiin 8.10. Nokian tilanteesta otsikolla: Nokian kehitys pysähtyi kulujen vahtimiseen. Jutussa todettiin ”yhtiön vaikeuksien kasautuneen kolmen viime vuoden aikana äärimmilleen viritetyn kustannustehokkuuden takia”.

”Nokia näännytti alihankkijoitaan jatkuvalla kilpailuttamisella. Puhelimien komponentteja valittiin vain sen mukaan, mikä oli edullisin. Seurauksena oli mittavia laatuongelmia.”

Uutisessa ei kerrottu, miten tuo äärimmilleen viritetty kustannustehokkuus ja jatkuva kilpailuttaminen on saanut Nokian alihankkijat kantamaan yhteiskuntavastuutaan vaikkapa Intiassa, mutta haluan uskoa, että Nokia on pitänyt huolta siitä, että esimerkiksi puhelimien komponenttien valmistuksessa syntynyt jäte on käsitelty asianmukaisesti, kestävän kehityksen edellytysten mukaisesti.

Toisin kävi Länsi-Unkarissa.  600 000 - 700 000 kuutiometriä myrkkyä pääsi luontoon alumiinitehtaan lietealtaasta. Laajalle levinnyt ja kokonaisia kyliä asuinkelvottomaksi saastuttanut mössö on myrkyllistä, se sisältää lyijyä sekä vahvasti syövyttäviä aineita. Kustannustehokkuuden nimissä seoksen annettiin elää vuositolkulla omaa elämäänsä rapistuneessa suoja-altaassaan. Pieniä vuotoja oli havaittu jo aiemmin, mutta kukaan ei katsonut tarpeelliseksi toimia.

Unkarin ympäristönsuojeluministeri Zoltan Illes kuvasi altaan reunojen pettämistä ja lietteen laajaa leviämistä maan historian pahimmaksi kemikaalionnettomuudeksi. Vastaavia tilanteita on uutisten mukaan odotettavissa muitakin, koska samantyyppisiä ongelmajätealtaita löytyy ympäri maailmaa.

Unkarin tapauksessa lietekatastrofin aiheuttaneen yrityksen voitot on jo kääritty. Tehtaan edustaja totesi altaan murtumisen johtuneen ulkoisista tekijöistä eikä onnettomuuden korvaaminen siis kuulu hänen edustamalleen yritykselle.

Jos tehdasta pyörittänyttä yritystä ei saada vastuuseen, maksajaksi päätyy viimekädessä yhteiskunta, eli verojaan maksavat ihmiset. Jos nyt mitkään rahat edes riittävät kyseisen katastrofin tuhojen korjaamiseen.

Veronmaksaja päätyi maksamaan myös viimeisimmän pankkikriisin laskun. Tahot, jotka ottivat suuria riskejä maksimoidakseen voittonsa, pesivät likapyykkinsä tavallisten ihmisten hyvinvoinnista tehdyllä saippualla. Vapaa markkinatalous huutaa hädän hetkellä pelastajakseen veronmaksajia.

Mutta kuka pelastaisi veronmaksajan ja tavallisen kansalaisen?

Yritysten äärimmilleen viritetty kustannustehokkuus on aiheuttanut laatuongelmia ja jopa katastrofeja.

Myös hyvinvointivaltiota näännytetään lyhytnäköisillä säästötoimenpiteillä. Nämäkin kustannukset kasautuvat ennen pitkää jonkun maksettavaksi. Ja entä jos maksajia ei löydy riittävästi? Niinkin voi käydä, että hyvätuloiset menettävät uskonsa verovaroin kustannettavaan järjestelmään, kun palveluita ei sen puitteissa tarjota ja rahalla saa ostaa sen, minkä tarvitsee. Silloin päädymme lähtöruutuun.

Hyvinvointiyhteiskunta on liian kallisarvoinen saavutus menetettäväksi sitä arvostamattoman lyhytnäköisen politiikan seurauksena.

5 kommenttia . Avainsanat: hyvinvointivaltio, hyvinvointiyhteiskunta, veronmaksaja, palvelut, kustannustehokkuus