Lapsikohu ja miten sitten kävi

Maanantai 9.2.2015 klo 12:42 - Maria

Muistatteko vielä, kun Suomen sosiaaliviranomaisia syytettiin venäläisten perheiden huonosta kohtelusta ja väitettiin lapsia jopa vietävän keskellä kirkasta päivää ihan tavallisilta venäläisturisteilta, mikäli lasta oli läimäytetty pyllylle?

Euroopan neuvosto käsitteli tammikuussa suomalaisen ja eurooppalaisen lastensuojelun tilaa. Raportista vastuussa ollut venäläinen parlamentaarikko Olga Borzova ei löytänyt todisteita Venäjän mediassa esiintyneistä ja etenkin dosentti Johan Bäckmanin lietsomista väitteistä, joiden mukaan suomalaisviranomaiset syrjivät ja kaltoinkohtelevat venäläistaustaisia perheitä lastensuojelussa.

Raportin alkusysäys tapahtui syksyllä 2012, kun venäläisissä tiedotusvälineissä kohistiin Suomessa asuvan venäläisen naisen lasten huostaanotoista. Asia nousi korkean tason kysymykseksi, kun presidentti Niinistön ja presidentti Putinin välisen huipputapaamisen jälkeen kyseltiin, oliko lapsikohu ollut agendalla ja heikensikö se maittemme välisiä suhteita.

Olin silloin ministeri ja jouduin itsekin tasavallan presidentin ja ulkoministerin ohella korjailemaan venäläisessä mediassa esiintyviä hyvinkin erikoisia väitteitä ja vastailemaan kysymyksiin suomalaisten lastensuojeluviranomaisten toiminnasta. Huostaanotetaanko venäläisen turistiperheen lapsia pelkän läimäyksen seurauksena? Viedäänkö venäläiseltä äidiltä lapsenoikeudet siksi, että hän on venäläinen, eikä puhu kunnolla suomea? Eräs mediatapaaminen järjestettiin eduskunnassa ja muistan hyvin, kuinka venäläiset toimittajat vaikuttivat jopa tyytyväisiltä, kun heille selostettiin asioiden oikea laita. Seuraavina päivinä venäjällä ilmestyneet lehdet sisälsivätkin asialliset artikkelit aiheesta.

Samoihin aikoihin Euroopan neuvostossa EN-valtuuskunnan puheenjohtaja Aleksei Pushkov teki aloitteen, että Euroopan neuvosto selvittäisi sosiaaliviranomaisten väärinkäytöksiä lasten huostaanottotapauksissa.

Oli ilmeistä, että asiaa masinoitiin Venäjän lapsiasiamiehen toimesta kenties jopa hänen henkilökohtaisten ambitioittensa ajamana.

Mutta isosta kohusta jäi selvityksen jälkeen kovin vähän villoja. Raportoijaksi valittu venäläinen kansanedustaja Olga Borzova keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta sekä vieraili Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Romaniassa.

Tapasin venäläistä raportoijaa useasti hänen työnsä aikana. Yhteistyö oli asiallista ja tuloksellista. Borzova kiinnitti huomiota muun muassa suomalaisten lastensuojeluviranomaisten liian heikkoon resursointiin sekä lasten liian vähäiseen sijoittamiseen sukulaisten kuten isovanhempien huomaan, huolimatta siitä, että laki edellyttää esimerkiksi isovanhempien asettamisen etusijalle lapsen sijoituksessa.

Suomalaisviranomaisten ei kuitenkaan havaittu kohtelevan perheitä huonosti etnisen taustan perusteella.

Lopullisessa raportissa Suomi mainitaan vain kolme kertaa: huostaan otetuista lapsista vain pieni osa sijoitetaan sukulaisperheisiin, biologisten vanhempien taustoja ei tilastoida riittävän tarkasti ja sosiaaliviranomaisten resurssit ovat riittämättömät.

Samat huomiot koskevat myös useita muita Euroopan neuvoston jäsenmaita.

Viime viikolla ilmestyneessä Venäjällä suositussa Moskovskij Komsomolets - lehdessä olikin peräti yllättävä etusivun juttu. Lehti, jossa oltiin paria vuotta aiemmin suomittu Suomea rankalla kädella lapsiasioissa, käytännössä tuhosi kaikki Venäjän mediassa viime vuosina Suomen lastensuojelusta luodut kielteiset myytit.

Lehti on haastatellut useita Suomessa asuvia venäläisiä, jotka kertovat omista kokemuksistaan niin lastensuojelusta kuin suomalaisten ja venäläisten kulttuurieroista. Kuvaavaa oli erään haastateltavan tarina, jossa hän kertoi tunnistavansa maahan ensimmäistä kertaa saapuvat venäläiset perheet muun muassa lasten julkisesta sättimisestä ja jopa läimimisestä. Lehden mukaan suomalaiset eivät tällaista hyväksy.

Lapsikohu Suomen ja Venäjän välillä on siis laantunut. Tai ainakin siihen asti, kunnes jollekin tulee uusi tarve kohottaa profiiliaan syyttämällä Suomea asioista, joilla ei ole perää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lastensuojelu, lapsikohu, huostaanotot

Lapsi, lastensuojelu ja bisnes

Tiistai 1.2.2011 klo 15:55 - maria

 Kun yrittäjälle myönnetään alkoholin anniskelulupa, hänen taustansa selvitetään perusteellisesti. Kun yrittäjä perustaa perhekodin, johon asutetaan kovia kokeneita lapsia, näin ei tehdä.

Ristiriitaista ja käsittämätöntä, mutta totta - kuten sekin, että lapsilla ylipäätään tehdään bisnestä.  

***

Suomessa ammatillisen perhekotihoidon määrä on viime vuosina kasvanut samalla kun perhehoitoon sijoitettujen lasten määrä on laskenut.

Koska termit eivät tässä tapauksessa avaudu kovin helposti, yritän selventää. Helppoa se ei ole, koska ammatillisen perhekodin käsitettä ei ole määritelty laissa.

Erään määrittelyn mukaan ammatillinen perhekotihoito voi tarkoittaa yrittäjää, joka pyörittää hyvinkin laitosmaista yksikköä tai vaikkapa maalaistaloa keskellä peltoa.

Perhehoito tarkoittaa puolestaan kotia, joka ottaa suojiinsa sijoitusta tarvitsevan lapsen.

Kunnalle perhehoito tulee edulliseksi, sillä perhehoidosta maksettavat palkkiot ovat naurettavan pieniä. Ammatilliset perhekodit voivat tehdä kovaakin voittoa. Niiden pyörittämisestä on puhuttu jopa parhaiten voittoa tuottavana sosiaalihuollon bisneksenä. Perhehoitopaikkoja ei vain ole riittävästi.

***

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sijaishuollon järjestelmä on viime vuosina siirtynyt yhä enemmän yksityisten bisneksentekijöiden käsiin. Ei vain laitoshuoltoon, vaan myös sijaisperhehoitoon on tullut uusia yksityisiä yritystoimijoita.

Eva Gottbergin (2011) selvityksen mukaan, kun yksityiset toimijat on kunnissa hankintalain mukaisesti kilpailutettu, on saatettu jopa ohittaa yksittäisen lapsen tarpeet ja etu.

***

Sijoitettavien lasten määrän kasvaessa on syntynyt palveluntarjoajan markkinat. Uusia kunnallisia lastensuojelulaitoksia ei kuntiin ole haluttu perustaa ehkä jopa ideologisista syistä. On ajateltu, että perhehoito olisi lapsen kannalta laitosta parempi vaihtoehto, mutta perhehoidon puuttuessa on vaihtoehdoksi jäänyt vain kilpailutuksen kautta hankittu yrityspohjainen sijoituspaikka.

***

Eduskunnassa käsitellään tällä hetkellä lastensuojelulain pykälää, jolla parannettaisiin perhehoitajien tilannetta muun muassa järjestämällä heille pakollisena ennakkovalmennusta ja tukea. Parannusta on tulossa myös palkkioihin ja sijaisjärjestelyihin.

Tämä kaikki lisää toivottavasti perheiden halua ja mahdollisuuksia ottaa kotinsa suojaan huostaan otettu lapsi tai nuori.

Ja vaikka perhehoitoa saataisiin lisättyä huomattavasti, kuntien omia lastensuojelulaitoksia pitää silti edelleen olla. Vaikka niitä kutsutaan vanhakantaisesti laitoksiksi, ovat ne parhaissa tapauksissa hyvin kodinomaisia paikkoja, joissa on aina joku paikalla tukemassa ja kuuntelemassa ja jossa hyvinkin vaikeista ongelmista kärsivä lapsi tai nuori saa parhaan mahdollisen tuen.

***

Siitä pitää mielestäni käydä vielä perustavanlaatuinen keskustelu, sallitaanko bisneksenteko lapsilla tulevaisuudessakin? EU:n tasolta on linjattu, että tietyn palvelun turvaaminen voidaan katsoa yhteiskunnallisesti niin tärkeäksi, että sillä ei saa tehdä bisnestä. Jo vilkaisu ammatillisten perhekotien vuorokausikustannuksiin kertoo hintahaitarin laajuudesta. Halvalla ja kalliilla saa ja mikä erikoisinta kunnat ovat pakotettuja ostamaan niin halvalla kuin kalliilla. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa.

Ja tämän kaiken keskellä seisoo lapsi jolla on jo ihan tarpeeksi muitakin ongelmia.

22 kommenttia . Avainsanat: lastensuojelu, lapsi, sijoitus, perhehoito, ammatillinen perhekotihoito

Kenen syy kun Jeppe juo?

Tiistai 18.5.2010 klo 16:31 - maria

Lasten ja nuorten huostaanotot ovat tilastojen mukaan jälleen lisääntyneet. Lastensuojelun tukitoimia tarvitsisi useampi kuin joka kymmenes lapsi, mutta ei tarvitsemaansa apua saa. Lastensuojelun sijaishuollon määrä on kasvanut 1990-lamasta lähtien, jolloin tehtiin paljon pysyväksi jääneitä leikkauksia. Huostaanottojen määrä kasvaa yhä viiden prosentin vuosivauhtia.

 Tällaisten lukujen pitäisi toimia kiivaana hälytyskellona. Niinhän sitä luulisi. Ja silti lastensuojelun tukitoimenpiteitä on yhä vähemmän saatavilla. Syyksi sanotaan rahapula – kuntien rahapula.

 Sosiaali- ja terveysministeriössä pitkän virkamiesuran tehnyt Kimmo Leppo on kirjoittanut Kansan terveys on tahdon asia -selvityksen. Hän on nimennyt kirjasensa Olof Palmen "politiikka on tahdon asia" -lausetta mukaillen.

 Leppo toteaa muun muassa: "Kysymys on poliittisesta tahdosta ja siitä, että reaalipolitiikka lähenisi poliittista retoriikkaa. Elinolot, kasvuympäristö, ja kulttuuri ovat meitä yksilöitä suurempia voimia, ja kansanterveys määräytyy näistä sekä niitä muovaavasta poliittisesta tahdosta."

 Leppo tuo selvityksessään erinomaisesti esille syy-seuraus -suhteiden lainalaisuudet ja kokonaisnäkemyksen, joka tuntuu aivan liian usein jäävän toisarvoiseksi päätöksiä tehdessä.

 Myös lastensuojelujärjestöt ovat jo pitkään esittäneet huoltaan esimerkiksi perhetyön ja koulujen oppilashuollon puutteellisuudesta. Oireilevia lapsia ja heidän perheitään ei palveluiden vähenemisen vuoksi pystytä auttamaan oikea-aikaisesti.

 Kansan tulevan hyvinvoinnin kannalta on poliittisilla päätöksillä suuri merkitys. 90-luvun laman leikkauksista ei oltu vielä päästy sitä edeltävälle tasolle. Nyt tapahtuvat säästöt heikentävät siis jo silloin heikennettyjä palveluita.

 Mitä pidempään huonon tilanteen annetaan jatkua, sitä suuremmaksi tulee lasku tulevaisuudessa.

 Kun puhutaan Suomen kilpailukyvystä on osattava katsoa yhtä vaalikautta pidemmälle. Meidän voimavaramme on hyvinvoiva kansa. Terveyspolitiikkaa ei pidä katsoa vain sairauksien hoitamisen näkökulmasta. Pitää nähdä, mistä pahoinvointi ja syrjäytyminen saa alkunsa. Terve sielu on hyvinvoinnin perusta.

3 kommenttia . Avainsanat: lastensuojelu, leikkaukset, säästöt, perhetyö