Jo oli aikakin

Tiistai 27.12.2011 klo 15:17 - maria

On aina riemastuttavaa, kun jokainen meistä - puoluekannasta ja hallituskokoonpanosta vapaana - voi sanoa: Hyvä homma, jo oli aikakin.

Yksinhuoltajaperheet saavat vuoden alusta vähintään 85 euron korotuksen kuukaudessa toimeentulotukeensa.  Se on merkittävä summa noin 30 000 perheen arkea helpottamaan. Jokainen meistä tietää, että päätös on oikea. Yksinhuoltajaperheelle tuhat euroa vuodessa on oikein käytettynä paljon. Korotus antaa toivoa kun se sijoitetaan näissä kaikkein pienituloisimmissa perheissä tulevaisuuteen, lapsiin ja nuoriin. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvon paremmasta toteutumisesta, mahdollisuudesta elää samaa sosiaalista elämää toisten perheiden lasten kanssa vaikkapa harrastusten kautta.

Harrastusten tulisi yhdistää lapsia ja nuoria, ei erottaa heitä.

***

Toinenkin kesän hallitusneuvottelujen ponnistus, vuoden vaihteessa tapahtuva perusturvan sadan euron korotus, pureutuu sekin juuri eriarvoisuuden taltuttamiseen.  Se merkitsee ihmisen näkemistä työttömyyden kohdatessa. Se merkitsee monelle suomalaiselle sitä, ettei heidän tarvitse enää juosta luukulta toiselle apua hakemassa. Toimeentulotukiriippuvuus vähenee huomattavasti. Toisaalta, myös toimeentulotukeen tehdään tasokorotus.

Siinä, millaisena valtio näyttäytyy apua tarvitsevalle, on paljon tekemistä tämänkin päätöksen jälkeen, mutta nyt ollaan oikealla kurssilla.

Politiikan mahdollisuutta parantaa kansalaisten arkea epäillään aika laajasti. Hallinto ja sen päätökset on nähty sokeana apparaattina, joka muokkaa maailmaa arkea näkemättä. Toisaalta ihmiset ovat passivoituneet liian usein järjestelmän koukeroissa. Suomen eriarvoistuminen viimeisten 20 vuoden aikana on huomattu ulkomaita myöten.

Mutta nyt voi syystäkin olla ylpeä. Tapahtuvat muutokset ovat selkeä merkki uudesta tuulesta. Suomi on mahdollista saattaa oikeille raiteille, kun niin yhdessä päätetään. Työn on oltava parasta sosiaaliturvaa niille, jotka työhön kykenevät, mutta hädän hetkellä ei ketään pidä päästää vajoamaan pimeyteen.

***

Hyvinvointivaltiossa heikoimmista pidetään huolta ja investoidaan ihmisen mahdollisuuteen olla mukana rakentamassa yhteiskuntaamme. Me kaikki muodostamme teoillamme ja asenteellamme uuden ajan hyvinvointivaltion.

Suomi on nostettu vuosikymmeniä sitten sosiaalisilla innovaatioilla ja sisukkuudella maailman edistyksellisimmäksi valtioksi. Meillä oli hyvinvointivaltion rakennusvaiheessa kyky oivaltaa ja toteuttaa lukuisia hyviä hankkeita ja käytäntöjä. Sellaisia, joita muualla maailmassa ei vielä osattu ajatella. Kouluruokailu, äitiyspakkaus, lapsilisä ja neuvolaverkosto olivat aikansa superponnistuksia, joilla mahdollistettiin tasa-arvon kasvu. Olen monasti miettinyt, millainen henki eduskunnassa, ministeriöissä ja puolueissamme silloin vallitsi? Olisiko siinä hengessä jotain, joka meidän kannattaisi löytää uudelleen?

Ei kekseliäisyys ole Suomesta kadonnut minnekään. Päinvastoin, ja sille olisi ottajia maailmallakin.

Nuorison syrjäytyminen ja ikääntyneistä huolehtiminen ovat juuri sellaisia haasteita, joihin tarvitaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita mukaan: Sinua, minua ja naapurin Penaa. Me tarvitsemme uusia ideoita nykyisten ja tulevien haasteiden taltuttamiseen.  Viisaus ei asu vain ministeriöissä tai hallituksissa, eikä maailmaa rakenneta paremmaksi vain hallinnon toimin. Viisaus asuu viisaiden ihmisten yllättävässä yhteistyössä.