Vanhoja lehtiä

Tiistai 26.1.2010 klo 14:08 - maria

Siivosin äitini varastoa ja silmiini osui nippu vanhoja Iltalehtiä. Toimin Iltalehden kolumnistina 2000-luvun puolessa välissä ennen pääsyäni eduskuntaan. Äitini on säilönyt muutamia kirjoitukseni sisältäviä lehtiä laatikkoon varaston perälle.

1.12.2006 numeron lööppiuutinen oli: Rakkaus muuttui painajaiseksi – Susan paljastaa intiimejä asioita. Jyrki Lehtola kirjoitti kolumnissaan Arno Kotrosta ja pikkujutussa kerrottiin, että joulupukilta on rahat loppu.

Jos kyseisen julkaisun laittaisi huomenna Ärrälle, ei moni kyseenalaistaisi lehden tuoreutta. Paitsi ehkä sen uutisen kohdalla, jossa Rosa Meriläinen kertoo säätäneensä perustuslakivaliokunnassa lakia, josta ei ymmärtänyt mitään. Rosa kun ei enää ole kansanedustaja.

Lehdessä julkaistu oma kolumnini ei sekään kerro menneestä ja kauan kadonneesta vaan sopii yllättävän hyvin myös vuoteen 2010.

 

Kansan kannustama ihme

 

Erään suuren kansainvälisen pörssiyhtiön entinen toimitusjohtaja kertoi minulle vitsin:

Nuori ja innokas johtaja oli juuri aloittamassa uutta työtään. Hän asteli ylpeänä huoneeseensa, josta löysi edeltäjänsä keräämästä tavaroitaan.

Innokkaana oppimaan tulokas kysyikin konkarilta: ”Annatko muutaman vinkin, että homma lähtee liikkeelle saman tien hyvältä pohjalta?”

Vanha toimitusjohtaja katsoi tulokasta väsyneenä. ”En anna sinulle mitään vinkkejä nyt, mutta saat kolme numeroitua kirjekuorta. Aina kun tunnet olevasi pattitilanteessa, avaa yksi ja saat tarvittavat ohjeet.”

Ensimmäinen vuosi meni omalla painollaan, mutta pian nuori johtaja alkoi ahdistua. Yritys ei tuottanut odotusten mukaisesti ja yhtiön hallitus vaati selvitystä tilanteesta.

Mies avasi ensimmäisen kirjekuoren. Siinä luki: Syytä edeltäjääsi.

Näin toimitusjohtaja tekikin. Yhtiön hallitus oli innoissaan ja kannusti tulokasta uusiin järjestelyihin. Pian talossa käytiinkin yt-neuvottelut. Muutama sata irtisanottiin ja osakekurssi lähti nousuun.

Juhlaa kesti kuitenkin vain hetken. Pian nuori toimitusjohtaja oli jälleen kirjekuori kädessään.

Tuottavuus oli päässyt laskemaan, ja yhtiön hallitus patisti tekemään parempaa tulosta. Neuvo, jonka mies tällä kertaa sai kuului: Tee organisaatiouudistus.

Pian yhtiössä oli täysi kaaos. Kukaan ei tiennyt omia tehtäviään, mutta puuha näytti perin touhukkaalta.

Vuoden kuluttua nuori tulokas näytti jo selvästi ikäistään vanhemmalta. Yhtiön hallitus vaati tehokkaampia toimia. Sijoittajien etu ei toteutunut.

Mies kaivoi laatikon pohjalta viimeisen kirjeen. Siinä luki: Valmista seuraajallesi kolme kirjekuorta ja pakkaa tavarasi.

Kansainvälisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien pestien keskimääräinen pituus on 2,7 vuotta. Myös tämän kertoi edellä mainittu eläkepäiviään viettävä toimitusjohtaja. Onko siis ihme, että yritysmaailmassa eletään paikoin kuin viimeistä päivää.

Tuore esimerkki epäjohdonmukaisesta johtamisesta löytyy Fortumista. Fortum oli nostamassa sähkön hintaa Espoossa 15 prosentilla. Syyksi kerrottiin sähkön tukkuhinnan nousu.

Mutta miten kävi? Kansa nousi barrikadeille eli kilpailutti sähköään kuin vallankumousta tehden.

Sen tuloksena Fortum peruutti hinnankorotukset. Eikä tukkuhintakaan ollut enää ongelma – se kun olikin laskenut eikä noussut.

Yritysmaailman toiminta ei perustu luonnon lakeihin. Se on ihmisten muokkaama ja hallitsema. Ettisesti kestävä toiminta vaatii eettisesti kestäviä johtajia. Ja mitä valveutuneimpia kansalaiset ovat, sitä terveemmältä pohjalta joutuu markkinatalous toimimaan.