Tolkuttomat ajokoirat

Perjantai 12.2.2016 klo 12:20 - maria

Eduskunnan kevätkausi alkoi synkissä tunnelmissa. En muista kahdentoista vuoden politiikassa työskentelyni aikana olleen vastaavaa ohipuhumisen ja vastakkainasettelun ilmapiiriä.
***
Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät jatkaen uudenvuoden puheensa linjaa, jossa totesi, että Suomella ei ole mahdollisuutta auttaa kuin vainon vuoksi tänne tulevia. Presidentti totesi myös, että olemme oppineet haukkumaan toisiamme. 
Runolliseen kryptisyyteen taipuvainen presidenttimme jätti puheeseensa poikkeuksellisen paljon tulkinnan varaa. Ja tiesihän sen, mitä siitä seuraa.
***
Vaikka itse en tulkinnut presidentin kehottavan Suomea rikkomaan kansainvälisiä sitoumuksiaan, ymmärrän että sellaisellekin tulkinnalle syntyi sija. Ymmärsin myös niin, että presidentti halusi sanoa, että siirtolaisuus ja turvapaikan tarve pohjaavat eri hädästä. 
***
Jos Niinistön puheen tarkoitus oli koota kansakuntaamme kohtaamaan nykyiset ja tulevat vaikeudet liberaaliin arvopohjaamme nojaten tolkullisina ja rakentavina, vikaan meni. Juristina ja kansakunnan tunnetuimpana kamreerina Niinistö tietää sanojen ja välimerkkien merkityksen. Historiaa ymmärtävänä Niinistö tietää myös sen, että uhkakuvista uhonsa ammentavat ovat yhteiskunnan ruutitynnyreitä. Heti puheen jälkimainingeissa yksi Suomen toivo meni ja heitti kolme polttopulloa perheiden ja lasten vastaanottokeskukseen. 
***
Mutta mikä on Suomen ja suomalaisten arvojen tämän hetken pahin uhka?
Suomi on rankattu eri kansainvälisissä selvityksissä maailman kilpailukykyisimpien ja dynaamisimpien maiden joukkoon. Lähtökohtaisesti meillä jos kenellä on eväitä nousta koko Eurooppaa murjovasta vaikeaksi äityneestä taloustilanteesta. Menestyksemme resepti on ollut tähän asti selkeä: naisten ja miesten välinen tasa-arvo, lasten pääsy laadukkaaseen päivähoitoon ja koulutusjärjestelmään taustasta riippumatta, turvaverkko sitä tarvitseville ja yleinen luottamus yhteiskunnan toimivuuteen. 
***
Ei ihme, että kansalaisia ahdistaa. Sipilän ja kumppaneiden lääkkeillä ei Suomea olisi sotien jälkeen nostettu edes idänkaupan tuella. Sote-uudistuksesta on tehty keskustan kallis valtapolitiikan tarpeita palveleva maakuntahallintouudistus. Sivistyspuolue kokoomuksen valvovan silmän alla leikataan koulutuksesta nuorten ja koko Suomen tulevaisuuden kustannuksella. Päivähoitoratkaisuilla ajetaan äitejä kotiin ja väitetään tämän auttavan talouden rattaiden pyörimistä. Asiakasmaksuja korotetaan, vaikka ostovoimaa pitäisi lisätä. Keskustalainen siltarumpupolitiikka on taas voimissaan suurten kaupunkien kustannuksella. Suomeksi sanottuna: hallitus on päättänyt polttaa talon lämmikkeeksi ja väittää, että vaihtoehtoja ei ole. 
***
Alkuvuoden uutiskynnyksen ylitti kahden johtamisen professorin kirjoittama kirja, jossa selvitettiin työelämän vaatimuksia uuden ajan pomoille. Nyt johtajan pitää olla ajokoiramaisen atleettinen ja halukas lähtemään metsälle saaliinhakuun ihan kenen kanssa tahansa.
***
Vaikka vuosi on vasta alussa, olen jo valinnut oman suosikkini vuoden lehtikuvaksi. Helsingin Sanomien kuvaaja Rio Gandara ikuisti valtiopäivien juhlajumalanpalveluksessa pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Stubbin pälyilevät ilmeet Nobel-voittaja Ahtisaaren edessä. Jonkin sortin ajokoirat siinä istuivat häntä koipien välissä, kun maailmallakin arvostettu suomalainen sivistynyt johtajuus ja inhimillisyys kulki heidän ohitseen ansaitsemalleen eturivin paikalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta

Hallituksen leikkaukset - kallis ihmiskoe?

Perjantai 16.10.2015 klo 14:29 - maria

Pääministeri Sipilän hallitus tuo eduskunnalle jatkuvalla syötöllä mitä erilaisempia tavallisten ihmisten arkeen heikennyksiä tuovia esityksiä. 

Hallitus ei ole ollut vallassa vielä edes puolta vuotta, mutta kansan oikeustajua vastaan sotivia päätöksiä on riittänyt jo aikaansaamaan useita mielenosoituksia sekä huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
***
Hallitus vie pienituloisilta eläkeläisiltä asumistukea. Hallitus heikentää kaikkein heikoimpien vanhusten turvaa vähentämällä hoitajien määrää. 
Lääkekulujen korvauksista leikataan ja eläkeläisiä rokotetaan myös verotuksen kautta.
***
Hallitus tekee leikkauksia koulutusjärjestelmäämme. Nämä leikkaukset vaikuttavat lasten ja nuorten oppimiseen ja jättävät opettajia työttömiksi. Koulutusjärjestelmään tehtävät leikkaukset heikentävät myös tutkimustyön edellytyksiä ja innovaatioiden syntymistä.
***
Tunnollisilta pienituloisilta työntekijöiltä kuten hoitajilta ja palomiehiltä hallitus leikkaa jo ennestään matalista ansioista. Parempituloisten 70 000 - 90 000 euroa vuodessa tienaavien osalta tuloverotus kuitenkin kevenee. 
Hallitus ajaa paikallista sopimista ilman esitystä minimipalkan määrittelemiseksi. 
Tällä viikolla hallitus ilmoitti myös leikkaavansa työttömyysturvan kestosta sekä poistavansa lapsilisien indeksikorotuksen. 
***
Touhuamisen puutteesta hallitusta ei siis voi syyttää. Mutta mitä näillä operaatioilla saadaan aikaiseksi, sen arvioimiseen hallitus ei ole halunnut pysähtyä. Kansalle on päätetty antaa sekoitus lääkkeitä, joiden yhteisvaikutusta ei hallituksen piirissä välitetä arvioida. Pääministeri Sipilän kiteytys hallituksen tekemisistä on paljon puhuva: "Ensin tehdään uudistus, sitten katsotaan vaikutukset." 
Kiteytyksensä pääministeri antoi vastauksena kun 85 suomalaista professoria ja tutkimuspäällikköä vaativat vetoomuksessaan hallitusta käynnistämään vaikuttavuusarvioinnin hallitusohjelman eri leikkauksista. Vetoomuksen tekijöiden mielestä hallituksen leikkausten laskun maksavat suurilta osin pienituloiset naiset. 
***
Luvassa on aikamoinen ihmiskoe tilanteessa, jossa Suomi pitää saada nousuun ja ihmisten luottamusta valtaapitävien päätöksiin pitäisi heikentämisen sijaan vahvistaa.
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström totesi torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että hallitus uskoo uudistuksiinsa. Usko on hyvä asia, mutta näin suuresti ihmisten arkeen vaikuttavissa päätöksissä tarvitaan myös kykyä pysähtyä arvioimaan uudistusten kokonaisvaikutus numeroilla ja faktoilla.
On paikallaan kysyä, mitä ne sellaiset säästöt ovat, joiden vaikutukset tulevat Suomelle asiantuntijoidenkin mukaan välittömästi ja pitkällä aikavälillä kalliiksi?

 

1 kommentti . Avainsanat: Leikkaukset, säästöt

Miksi hallitus haluaa leikata vanhusten hoitajista?

Keskiviikko 7.10.2015 klo 13:42 - maria

Juha Sipilän hallitus aikoo pienentää hoitajien määrää vanhusta kohti.

Minimiksi suunnitellaan 0,4:n tasoa, vaikka jo nykyinen 0,5:n mitoitus riittää juuri ja juuri. Luvut ovat lukuja, mutta tässä tapauksessa luvut tarkoittavat inhimillisen hoivan tasoa.

 Vanhuspalvelulaki aikaansaatiin viime hallituskaudella kovan väännön jälkeen. Kokoomus ei halunnut henkilöstömitoituksia kirjattavaksi lakiin, mutta ne saatiin silti sisällytettyä kokonaisuuteen. Edellisen hallituksen aikana vanhusten palveluita myös valvottiin tehostetusti epäkohtien paljastamiseksi ja korjaamiseksi. Työ tuottikin tulosta. Henkilöstön määrää lisättiin alimitoitetuissa hoitopaikoissa ja asian tärkeys ymmärrettiin laajasti.

 Riittävässä henkilöstömitoituksessa on kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten oikeudesta saada esimerkiksi ruokaa ja vaippansa vaihdettua oikea-aikaisesti. Kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ihmisarvon kunnioittamisesta.

 Näkeekö hallitus päätöksissään ihmisiä laisinkaan? Onko mietitty myöskään, mitä henkilöstön vähentäminen tarkoittaa matalapalkkaisten ja jo nyt jaksamisen äärirajoilla vanhusten parissa työskentelevien jaksamiselle? Tämä hallitus on keisari ilman vaatteita. Ei ole mitään syytä paraatiin. Mielenosoituksiin kylläkin.

 Viime hallituskaudella silloinen oppositiopuolue perussuomalaiset haukkui vanhuspalvelulain huonoksi, koska kokonaisuuteen saatiin huomioitua henkilöstömitoitukset, mutta heidän mielestään riittämättömällä tavalla. Nyt on toinen ääni kellossa. Perussuomalaiset on hylännyt tässäkin vaalilupauksensa. Perussuomalaiset jököttää hallituksessa kuin sunnuntaiajelulla Audin pehmeällä takapenkillä, vanhusten oikeuksista viis.

 Ei ole ihme, että lähi- ja perushoitajien etujärjestö SuPer on jo ilmoittanut ottavansa yhteyttä EU-viranomaisiin ja pyytävänsä heitä tutkimaan Suomen vanhustenhoidon tilan.

 Kuka kantaa vastuun, kun murheelliset uutiset aliravituista ja sänkyihin vangituista vanhuksista alkavat taas yleistyä? Odotin Sipilän hallitukselta parempaa. Nyt kaikkein heikoimmassa asemassa oleville vanhuksille on luvassa huonompaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuspalvelulaki, Sipilä, hallitus

Asenne ei korvaa riittämätöntä hoitajamäärää

Perjantai 20.2.2015 klo 14:49 - Maria

Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) kertoi IL Lukijalta-palstalla 19.2.2015 vastustavansa vanhuspalvelulain kautta turvattavaa laitoshoidon riittävää henkilöstömäärää. Toivottavasti tämä on hänen yksityisajatteluaan eikä kokoomuksen virallinen kanta.

Sarkomaalle ja kokoomukselle on hyvä muistuttaa, että eduskunta edellytti vanhuspalvelulain käsittelyn yhteydessä joulukuussa 2012, että ”hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä ei ole saavutettu suosituksen mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään 0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä”.

THL ja Valvira ovat seuranneet vanhuspalvelulain toimeenpanoa ennen ja jälkeen lain voimaantulon. Tilanne on vanhuspalvelulain voimaan astumisen jälkeen parantunut huomattavasti, mutta se ei kuitenkaan lohduta niiden palveluyksiköiden vanhuksia ja heidän omaisiaan, jossa ei ole edelleenkään riittävästi hoitajia. Näitä alimitoitettuja palveluyksiköitä on edelleen peräti 10 prosenttia ja niissä asuu melkein 4000 ikäihmistä.

Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan. Kyse on ihmisoikeuksiin kuuluvasta oikeudesta saada riittävää hoitoa ja hoivaa ja arvokas vanhuus. SDP:n tavoin sitovia henkilöstömitoituksia on vaatinut myös perushoitajaliitto SuPer.

Kokoomuslaisten on usein kuultu sanovan, että laitoshoidon sitova mitoitus merkitsisi hoitajien vähentämistä kotihoidosta. Moinen vastakkainasettelu on epäreilua vanhuksia kohtaan. Riittävää henkilöstön määrää tarvitaan molempiin, eikä toinen sulje pois toista. On myös väitetty, että minimimitoituksen säätäminen tekisi minimistä maksimin. Tämäkään väite ei pohjaa mihinkään todelliseen. Jo nykyisellään minimisuosituksesta huolimatta hoitolaitoksissa arvioidaan hoitajien mitoitus hoidon tarpeen mukaan. Niin olisi jatkossakin, sillä erolla, että lakisääteinen minimimitoitus tekisi alimitoituksen laittomaksi.

Ei ole oikein, että melkein 4000 ikäihmisen riittämätön hoito ja hoiva hyväksytään ja jäädään odottamaan asian korjaantumista itsekseen. Parantunut tilanne on vanhuspalvelulain huolellisen seurannan ansiota. Kokoomuksen maalailemia riskejä suurempi vaara on siinä, että ilman sitovia henkilöstömitoituksia tilanne palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen henkilöstömitoituksesta aloitettua lainvalmistelua ja siihen liittyvää seurantaa.

Välillä kuulee, että vanhuspalveluiden ongelmat ratkeavat, kunhan hoitajat tekevät työnsä oikealla asenteella. Mielestäni moinen on loukkaavaa niin hoitajia kuin hoidettavia kohtaan. Viimeksi tällaisen väitteen esitti A-studion haastattelema "asiantuntija".

Meidän poliitikkojen on muistettava puolustaa kaikessa päätöksenteossa yhteiskuntamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Vanhuspalvelulaki ja eduskunnan yksimielisesti edellyttämä nollatoleranssi liian vähäiselle hoitotyöntekijöiden määrälle on konkretiaa, joka koskettaa juuri kaikkein eniten apua tarvitsevia. Lisää henkilökuntaa tarvitaan myös vanhusten kotihoitoon, koska yhä huonokuntoisempi vanhus jää asumaan kotiinsa. Kodista ei kuitenkaan saa tulla vanhukselle vankilaa ja hänen pitää päästä asianmukaiseen laitoshoitoon silloin kun siihen on tarve.

Kun aloitin vanhuspalvelulain valmistelun v 2011 mediassa kerrottiin jatkuvasti laitoshoidossa heitteille jätetyistä vanhuksista. Minua hävetti silloin Suomen puolesta, ja tulee hävettämään edelleen, jos nyt hyvään alkuun saatu mitoitusasia päästetään ennalleen.

1 kommentti . Avainsanat: Vanhuspalvelut, hoitomitoitus

Lapsikohu ja miten sitten kävi

Maanantai 9.2.2015 klo 12:42 - Maria

Muistatteko vielä, kun Suomen sosiaaliviranomaisia syytettiin venäläisten perheiden huonosta kohtelusta ja väitettiin lapsia jopa vietävän keskellä kirkasta päivää ihan tavallisilta venäläisturisteilta, mikäli lasta oli läimäytetty pyllylle?

Euroopan neuvosto käsitteli tammikuussa suomalaisen ja eurooppalaisen lastensuojelun tilaa. Raportista vastuussa ollut venäläinen parlamentaarikko Olga Borzova ei löytänyt todisteita Venäjän mediassa esiintyneistä ja etenkin dosentti Johan Bäckmanin lietsomista väitteistä, joiden mukaan suomalaisviranomaiset syrjivät ja kaltoinkohtelevat venäläistaustaisia perheitä lastensuojelussa.

Raportin alkusysäys tapahtui syksyllä 2012, kun venäläisissä tiedotusvälineissä kohistiin Suomessa asuvan venäläisen naisen lasten huostaanotoista. Asia nousi korkean tason kysymykseksi, kun presidentti Niinistön ja presidentti Putinin välisen huipputapaamisen jälkeen kyseltiin, oliko lapsikohu ollut agendalla ja heikensikö se maittemme välisiä suhteita.

Olin silloin ministeri ja jouduin itsekin tasavallan presidentin ja ulkoministerin ohella korjailemaan venäläisessä mediassa esiintyviä hyvinkin erikoisia väitteitä ja vastailemaan kysymyksiin suomalaisten lastensuojeluviranomaisten toiminnasta. Huostaanotetaanko venäläisen turistiperheen lapsia pelkän läimäyksen seurauksena? Viedäänkö venäläiseltä äidiltä lapsenoikeudet siksi, että hän on venäläinen, eikä puhu kunnolla suomea? Eräs mediatapaaminen järjestettiin eduskunnassa ja muistan hyvin, kuinka venäläiset toimittajat vaikuttivat jopa tyytyväisiltä, kun heille selostettiin asioiden oikea laita. Seuraavina päivinä venäjällä ilmestyneet lehdet sisälsivätkin asialliset artikkelit aiheesta.

Samoihin aikoihin Euroopan neuvostossa EN-valtuuskunnan puheenjohtaja Aleksei Pushkov teki aloitteen, että Euroopan neuvosto selvittäisi sosiaaliviranomaisten väärinkäytöksiä lasten huostaanottotapauksissa.

Oli ilmeistä, että asiaa masinoitiin Venäjän lapsiasiamiehen toimesta kenties jopa hänen henkilökohtaisten ambitioittensa ajamana.

Mutta isosta kohusta jäi selvityksen jälkeen kovin vähän villoja. Raportoijaksi valittu venäläinen kansanedustaja Olga Borzova keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta sekä vieraili Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Romaniassa.

Tapasin venäläistä raportoijaa useasti hänen työnsä aikana. Yhteistyö oli asiallista ja tuloksellista. Borzova kiinnitti huomiota muun muassa suomalaisten lastensuojeluviranomaisten liian heikkoon resursointiin sekä lasten liian vähäiseen sijoittamiseen sukulaisten kuten isovanhempien huomaan, huolimatta siitä, että laki edellyttää esimerkiksi isovanhempien asettamisen etusijalle lapsen sijoituksessa.

Suomalaisviranomaisten ei kuitenkaan havaittu kohtelevan perheitä huonosti etnisen taustan perusteella.

Lopullisessa raportissa Suomi mainitaan vain kolme kertaa: huostaan otetuista lapsista vain pieni osa sijoitetaan sukulaisperheisiin, biologisten vanhempien taustoja ei tilastoida riittävän tarkasti ja sosiaaliviranomaisten resurssit ovat riittämättömät.

Samat huomiot koskevat myös useita muita Euroopan neuvoston jäsenmaita.

Viime viikolla ilmestyneessä Venäjällä suositussa Moskovskij Komsomolets - lehdessä olikin peräti yllättävä etusivun juttu. Lehti, jossa oltiin paria vuotta aiemmin suomittu Suomea rankalla kädella lapsiasioissa, käytännössä tuhosi kaikki Venäjän mediassa viime vuosina Suomen lastensuojelusta luodut kielteiset myytit.

Lehti on haastatellut useita Suomessa asuvia venäläisiä, jotka kertovat omista kokemuksistaan niin lastensuojelusta kuin suomalaisten ja venäläisten kulttuurieroista. Kuvaavaa oli erään haastateltavan tarina, jossa hän kertoi tunnistavansa maahan ensimmäistä kertaa saapuvat venäläiset perheet muun muassa lasten julkisesta sättimisestä ja jopa läimimisestä. Lehden mukaan suomalaiset eivät tällaista hyväksy.

Lapsikohu Suomen ja Venäjän välillä on siis laantunut. Tai ainakin siihen asti, kunnes jollekin tulee uusi tarve kohottaa profiiliaan syyttämällä Suomea asioista, joilla ei ole perää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lastensuojelu, lapsikohu, huostaanotot

Hyvinvointiyhteiskunta on museokamaa

Keskiviikko 3.9.2014 klo 14:03 - Maria

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila totesi äskettäin, että ”Suomi ja osittain koko Eurooppa alkaa muistuttaa ulkoilmamuseota, jota meillä ei ole varaa pitää yllä”.

Sana museo on tässä yhteydessä mielenkiintoinen valinta. Museo sana juontaa juurensa muinaisen kreikan sanaan mouseion. Sillä tarkoitettiin paikkaa, joka oli pyhitetty muusille. Museot ovat siis alun alkaen paikkoja, joista on haettu innostusta ja inspiraatiota. Sana inspiraatio sisältää puolestaan ajatuksen hyvällä hengellä täyttymisestä.

Vaikka EK:n Kokkila kutsui Suomea ulkoilmamuseoksi, hän tuskin tarkoitti lausunnollaan sitä, että Suomi muistuttaa paikkaa, josta vierailija ja paikallinen asukki voi hakea inspiraatiota. Vaikka ei tämäkään ole täysin perusteeton näkemys.

Hyvinvointivaltio on monelle maalle vain kaukainen visio siitä mihin pyrkiä. Mahdollisuuksien tasa-arvo on sisäänkirjattuna koulujärjestelmäämme. Päivähoitojärjestemämme on mahdollistanut äitien työssäkäynnin. Vielä toistaiseksi jokaisella suomalaisella on lakiin kirjattu oikeus saada tarpeen mukaiset sosiaali-ja terveyspalvelut, jotka perustuvat tasavertaisuuden ajatukselle. Katuvalomme palavat öisin, rikollisuus on vähäistä. Tiivistettynä, Suomi on aika hyvä maa.

Se, että suomalainen hyvinvointivaltio on pohjaltaan mureneva ei ole seurausta siitä, että meillä on haluttu kehittää yhteiskuntaa pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti. Se on seurausta siitä, että me olemme epäonnistuneet tässä tehtävässä. Veronkierto on jo pitkään rapauttanut yhteisesti omistettuja palveluitamme. Puhumattakaan rakenteittemme dynamiikan puutteesta. Kokkilan analogiaa mukaillen, jos museon muusapatsaista käydään napsimassa paloja, on ennen pitkää jälkellä kasa romua.

Päämääränä päivitetty hyvinvointiyhteiskunta on enemmän kuin hyvä. Hahmottelutyö siitä miten tuohon päämäärään päästään on kadonnut jonnekin globaalien ongelmien seurannaisvaikutuksien mereen. Ja rehellisyyden nimissä on todettava myös, että yhteiskunnan kehittämisen suunnan näkemyksetkään eivät aina kohtaa, kuten vaikkapa sote-uudistuksen kohdalla on käynyt. Jatkuva riitely siitä, kuinka suuren osan julkisista palveluista pitäisi antaa yksityisen sektorin hoidettavaksi on ollut julkisten palveluiden kehittämiselle lamauttavaa. Ja on samalla antanut syyn argumentoida julkisesti tuotettuja julkisia palveluita vastaan.

Kun joku sanoo hyvinvointivaltiota tai hyvinvointiyhteiskuntaa museokamaksi, mitä hän oikeasti tarkoittaa?

Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjassa Tyyris Tyllerö kertoo oman näkemyksensä sanojen merkityksestä:"Kun minä panen sanan tekemään ylitöitä, maksan sille aina vähän ylimääräistä siitä vaivasta." Keskutelussa Suomen tulevaisuudesta olisi hyvä alku, jos päästäisiin edes sellaiselle keskustelun tasolle, jossa kaikki tahot kertoisivat rehellisesti, mitä tarkoittavat hyvinvointiyhteiskunnalla. Joillekin se tuntuu olevan pahin kirosana, toisille täyttä museokamaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointivaltio

Populismi vs. vastuullisuus

Torstai 24.10.2013 klo 11:13 - Maria

Minkälaisessa yhteiskunnassa Sinä haluaisit asua? Tällainen kysymys esitettiin kahdeksasluokkalaisen poikani historian tunnilla. Käsittelyssä oli Eurooppa ja Yhdysvallat New Yorkin pörssiromahdusta ennen ja sen jälkeen.

Lue lisää »

3 kommenttia .

SDP:n ajettava nollatyösopimukset alimpaan helvettiin

Maanantai 16.9.2013 klo 13:32 - maria

Mikä on nollatyösopimus? Yksinkertaistettuna se tarkoittaa ihmisen sitomista yhden työnantajan työntekijäksi vailla lupausta työstä tai palkasta.

Lue lisää »

3 kommenttia . Avainsanat: nollasopimukset, työmarkkinat, palkka,

Erikoista sotemölinää

Sunnuntai 7.4.2013 klo 12:52 - maria

Sote-keittiön liepeillä on ollut tämän hallituskauden aikana monta häärijää. Vanhan viisauden mukaan soppa ei liian monesta kokista parane, mutta silti yksi jos toinen on käynyt tuomassa omia ainesosiaan pataan heitettäväksi. Mielipiteet ovat leiskuneet, kalikat kolisseet, padat ja kattilat soineet. Tokkopa edes Gordon Ramsay on tällaista meininkiä nähnyt.

Lue lisää »

31 kommenttia . Avainsanat: sote-uudistus

Sote-tulkinnat - politiikan suola

Tiistai 29.1.2013 klo 11:59 - -maria

Huokaus! Ja toinen perään. Sote-uudistuksesta on veivattu viime aikoina mitä erikoisimpia tulkintoja.  Joskus tulkinnat ovat menneet pahasti todellisuuden edelle.

Lue lisää »

3 kommenttia . Avainsanat: sote, sairaanhoitopiirit, selvityshenkilöt, perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito

Työurien pidentäminen

Keskiviikko 5.12.2012 klo 7:30 - maria

Työurien pidentäminen ei ole turhaan kestoaiheena poliittisessa keskustelussa. Yksimielisyys on vankkaa sen suhteen, että työtä on tehtävä enemmän kuin nykyään, mutta keinoista saavuttaa tavoite löytyy paikoin suurtakin erimielisyyttä.

Lue lisää »

5 kommenttia .

Runarien ja Irjojen pitää saada asua yhdessä

Perjantai 9.11.2012 klo 9:13 - maria

Iäkkäiden pariskuntien oikeus asua yhdessä elämänsä loppuun asti on noussut tällä viikolla jälleen keskusteluun. Tiistaina toimittaja Aino Kangaspuro kertoi Iltalehdessä ansiokkaasti Runarin ja Irjan tarinan. 

Lue lisää »

2 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, pakkoerottaminen

Äänen voima

Keskiviikko 10.10.2012 klo 14:52 - -maria

Todistin viime viikonloppuna erikoista vaalityötä espoolaisella torilla. Toisen puolueen ehdokkaan esitteitä jakanut rouva kailotti torikansalle, että ”se Guzenina haluaa kaikille vanhuksille vaipat”. Havaittuaan rollaattorilla kauempana kulkeneen naisen hän huusi tälle: ”Eihän rouva mitään vaippoja tarvitse! Eihän rouva mitään vaippoja halua! En minäkään missään vaipoissa halua olla! Ja silti se Guzenina vaan haluaa kaikille vaipat!”

***

Kiukkuinen vaalityöntekijä ei nähnyt minua seisomassa siinä pari metriä selkänsä takana. Muut torin ihmiset kyllä näkivät, ja yrittivät kiertää huutajan kaukaa. Mutta rollaattorilla kulkenut vanhus ei ehtinyt karkuun. Hänen ilmeensä oli kiusaantunut, kun vaaliraakkuja iskeytyi suoraan kylkeen ja alkoi tunkea käteen sellaisen ehdokkaan esitettä, joka ”ei vaippoja kannata”. Menin juttelemaan tälle ylikierroksilla käyvälle kokoomuksen vaalityöntekijälle ja kysyin, ovatko hänellä menneet asiat vähän sekaisin. Rouva sanoi, että hänellä on oikeus kertoa mielipiteensä vapaassa maassa ja että demareille vaippa-asia ja riittävän henkilöstön turvaaminen ovat ideologinen asia, että hänen puolueellaan järki ratkaisee.

***

Mitäpä siihen sitten olisi voinut vastata? Meidän ideologiaamme kun kuuluu, että kaikkien ihmisarvoa täytyy kunnioittaa. Vanhusten hoivassa ihmisarvon kunnioitusta toteuttamaan tarvitaan muun muassa nollatoleranssia henkilöstön alimitoitukselle ja vaippoja tarpeen mukaan. En jäänyt kinastelemaan rouvan kanssa siitä, mitä tekemistä hänen omalla toiminnallaan on järjellisyyden kanssa. Kävelin pois.

***

Viikonlopun vaippaepisodi sai jatkoa yllättävältä taholta heti maanantaina. Minulle soitti huolestunut ja murheinen tuoreen lähihoitajan äiti. Vasta muutaman kuukauden uudessa työssään ollut tytär itki iltaisin kohtaamiensa vanhusten kohtaloita. Lähihoitajan äiti kertoi tyttärensä kantavan huonoa omaatuntoa siitä, että hänen yksityinen työnantajansa on antanut tiukat ohjeet vain kahden vaipan käyttämisestä päivässä. Tytär rikkoi sääntöä, kun silmä vältti, koska ei hennonut laitta vanhuksille pesun jälkeen vanhaa likaista vaippaa uudestaan. Tytär pelkäsi jäävänsä kiinni ja pahimmassa tapauksessa menettävänsä työpaikkansa.

Tyttärensä psyykkisestä jaksamisesta huolta kantanut äiti suri yhteiskuntamme tilaa, jossa hoitotyön onnistumista arvioidaan kustannusten minimoimisen kautta.

***

Tulevissa kuntavaaleissa ratkaistaan paljon. Ideologioilla on väliä. On vain hyvä, että puolueiden todelliset karvat alkavat näkyä yhä selvemmin vaalitaistelun tuoksinassa. Ihmisten pitää saada tietää, mitä äänellään saavat.

6 kommenttia . Avainsanat: kuntavaalit,

Sähköisten tietojärjestelmien soppa

Tiistai 18.9.2012 klo 11:41 - maria

Keskustelu sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen sektorin sähköisten tietojärjestelmien kehittämiseen tuhlaantuneista veronmaksajien rahoista on todella paikallaan. Me olemme Suomessa tilanteessa, jossa samojen ohjelmistotuottajien maltaita maksaneet erilaiset tietojärjestelmät muodostavat kommunikointiin kyvyttömän ontuvan verkoston, joka vaikeuttaa niiden käyttöön pakotettujen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työtä sekä palvelunkäyttäjien elämää.   

Tutkiva journalismi on omalta osaltaan tehnyt jo ansiokasta työtä järjestelmien kehittämiseen liittyvistä vaiheista.

Omalta osaltani olen laittanut jo viime keväänä, huhtikuun alussa liikkeelle työn laajan ja kytkösvapaan arvioinnin aikaansaamiseksi. (STM tiedote 56/2012 03.04.12)

Selvityksen valmistelu on itsestäni riippumattomista syistä kestänyt toivomaani pidempään, mutta asia on vihdoin edennyt.

Arviointi tullaan tekemään EHTEL nimisen riippumattoman järjestön toimesta. Suomessa heidän yhteistyötahonaan toimii THL:n OPER-yksikkö. EHTEL ja arvioitsijat eivät ota palkkiota arvioinnin suorittamisesta.  

Arvioinnin tekevät EHTELin nimeämät asiantuntijat, käytännössä he ovat EU:n jäsenvaltioista olevia terveydenhuollon ICT-sektorin asiantuntijoita.

Aikataulu selvitykselle on seuraava:

Arvioitsijat tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan Suomen järjestelmään 25. - 26.9.2012

Arvioitsijoiden raportti Suomen tilanteesta julkistetaan huhti-toukokuussa 2013

 EHTEL on lyhenne sanoista European Health Telematics Association, tietoa siitä löytyy täältä:

http://www.ehtel.org/

3 kommenttia .

Vanhusten asia jäänyt epä-älyllisen argumentoinnin jalkoihin

Maanantai 20.8.2012 klo 11:03 - maria

Viikonlopun uutisointi hoitajamitoituksesta ja vanhuspalvelulaista on ollut paikoin varsin tragikoomista luettavaa. Kokoomus on saanut lyötyä läpi älyvapaan viestinsä, jonka mukaan SDP haluaa laitostaa kaikki vanhukset.
***
Vanhuspalvelulaki on laaja kokonaisuus, johon budjetoitu 144 miljoonaa euroa käytetään muun muassa ikääntyneiden kuntoutuksen, kotiin vietävien palveluiden, ja hammashuollon lisäämiseen. Tämä raha ei kuitenkaan turvaa kaikkein heikoimmassa asemassa, eli täysin autettavien vanhusten hoitoa. Kuntien itsemääräämisoikeus mahdollistaa sen, että ilman sitovia mitoituksia, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hoitoon ja hoivaan ei korjausta saataisi.
Nyt budjettineuvotteluihin tuotu lisärahan pyyntö hoitajamitoitukseen on tarkoitettu jo hallituksessa sovitun 144 miljoonan euron päälle pitämään huolta siitä, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat (kuten muistisairaat) vanhukset saavat riitävän hoidon.
***
Joko kyse on kokoomuksen taholta täydellisestä tietämättömyydestä siitä todellisuudesta, jossa muistisairaat ja täysin autettavat vanhukset elävät tai räikeästä välinpitämättömyydestä näitä yhteiskuntamme heikoimpia kohtaan. Joku raja politikoinnillakin pitäisi olla. Sitovia mitoituksia vastustetaan myös kuntien virkamiesten taholta. He katsovat asiaa aivan eri näkökulmasta kuin hoitohenkilökunta, omaiset ja hoidettavat. Heidän taholtaan kuulee paljon puhetta strategioista ja muista ylätason näkemyksistä, joita on kuultu jo vuositolkulla. Jos halutaan puuttua epäkohtiin, eivät puheet riitä.
Vielä äskettäin media oli täynnä surullisia tarinoita vanhuksista, joiden hoito ja hoiva on laiminlyöty liian vähäisen hoitohenkilökunnan takia. Nyt kun epäkohtaan voisi saada korjauksen, se onkin yllättäen huono asia.
***
Täysin autettavien vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä asuvien vanhusten hoitoa on ohjattu tähän mennessä vain suosituksilla, suositukset eivät ole toimineet. Siksi sitovia mitoituksia tarvitaan. Se ei ole pois muilta kotiin vietävistä palveluista. Vastakkainasettelu tässä on sama kuin väitettäisiin Mikael Jungnerin viikonlopun sydänoperaatioon osallistuneen hoitohenkilökunna olevan pois kouluterveydenhuollosta.
***
Maailma ei ole mustavalkoinen vaikka kokoomus haluaakin näin kärjistää. Siis vielä kerran: Vanhuspalvelulaki lähtee siitä, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia. Tämä lukee itse laissa erittäin selkeästi. 144 miljoonaa euroa on paljon rahaa jolla saada kotiin vietäviä ja muita palveluita parannettua. Tästä rahasta on jo sovittu. On surullista, että kokoomus vastustaa nyt niiden vanhusten tilanteen parantamista, jotka eivät pysty enää kotonaan asumaan ja masinoi tämän vastustuksensa tueksi mittavan propagandakampanjan, jossa väitetään täysin epä-älyllisesti, että tämä tarkoittaisi kaikkien vanhusten laitostamista.

14 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitus

Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan

Lauantai 11.8.2012 klo 8:23 - maria

Vanhustenhoitoa ei ole onnistuttu parantamaan suosituksilla. Henkilöstömitoitukset tulee kirjata sitovasti, jotta puutteellisesta hoidosta seuraisi rangaistus.

Vaikka keskustelu vanhuspalvelulaista onkin juuri nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Tulevassa vanhuspalvelulaissa edellytetään muun muassa, että kotiin vietävät palvelut ovat se ykkösasia ja laitokseen mennään vasta kun muu ei enää riitä.

Julkisuudessa paljon keskustelua herättänyt vanhuspalvelulaki ei ole uusi poliittinen avaus. Vanhustenhoitoa tutkinut professori Sirkka-Liisa Kivelä teki aiheesta ehdotuksen jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana silloiselle peruspalveluministerille Liisa Hyssälälle. Asia ei silloin kuitenkaan edennyt.

Edeltäjäni, ministeri Paula Risikko laittoi oman valmistelunsa alulle vasta viime hallituskauden lopussa, juuri ennen 2011 vaaleja. Hallitus vaihtui, ja hänen lakiesityksensä lausuntokierroksen palaute päätyi työpöydälleni.

Risikon työryhmän esitystä kritisoitiin muun muassa siitä, että vanhuspalvelulain piiriin olisi päässyt vasta 75 vuotta täytettyään, suppeudesta ja sitovien henkilöstömitoitusten puuttumisesta. Oikeusministeriö katsoi, että esitys oli myös joiltain osin ristiriidassa perustuslain kanssa.

Työn oli siis jatkuttava. Asetin uuden työryhmän, joka antoi esityksensä vanhuspalvelulaista huhtikuussa. Työ kannatti: esitys sisältää aivan uudenlaisia näkökulmia iäkkäiden aseman parantamiseen.

 Työryhmän esityksen mukaan ikääntyneiden oma tahto tulee huomioida palveluita määriteltäessä. Hoidon laadusta saatava palaute on kerättävä säännöllisesti ja sen on ohjattava päätöksentekoa. Kiireelliseen hoitoon pitää päästä välittömästi ja kiireettömien palveluiden piiriin viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Palveluiden saamiseksi ei tarvitse tehdä kirjallista hakemusta vaan suullinen pyyntökin olisi sitova. Laitoshoidon sijaan on painotettava kotiin vietäviä palveluita.

Erityisesti moniammatillisuuteen on kunnissa satsattava. Iäkkäiden palveluissa täytyy olla riittävästi asiantuntemusta geriatriasta, turvallisesta lääkehoidosta, monialaisesta kuntoutuksesta ja iäkkäiden suun terveydenhuollosta.

Lakiehdotuksessa huomioidaan niin ennaltaehkäisy, kuntoutus kuin kotiin vietävien palveluiden monitahoisuuden tarve.

Sitovien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi kuitenkin omasta kannastani poikkeavaan esitykseen.

 Työryhmän puheenjohtaja, sosiaali- ja terveysministeriön syksyllä väistyvä kansliapäällikkö Kari Välimäki halusi saada työryhmältä yksimielisen esityksen. Muun muassa Kuntaliitto ja Elinkeinoelämän Keskusliitto vastustivat sitovaa henkilöstömitoitusta. Siksi työryhmä päätyi kompromissiin, jossa henkilöstömitoituksiin puututtaisiin asetuksella vasta, jos epäkohtia ei saataisi muuten korjattua.

Kun vastaanotin Välimäen työryhmän esityksen viime keväänä, totesin, että se on tarpeen lähettää lausuntokierrokselle. Vasta sen jälkeen olisi poliittisen kannanottoni aika.

Kävin kesän aikana lausuntokierroksen palautteet läpi. Noin puolessa palautteista, joissa viitataan sitoviin mitoituksiin, vastustetaan niitä ja noin puolessa kannatetaan. Olen kevään aikana myös kiertänyt ympäri Suomea ja kuunnellut hoidettavia, omaisia ja hoitajia.

Kuntia on pyritty ohjamaan viime vuosina suosituksilla ympärivuorokautisen vanhustenhuollon riittävän henkilöstömäärän turvaamiseksi. Suositukset eivät ole purreet riittävästi, mikä on Suomelle ja Suomen kunnille häpeäksi.

Asiasta ei pääse yli eikä ympäri: epäkohtien korjaamiseksi henkilöstömääriin tarvitaan sitovat mitoitukset.

Huomioitavaa on myös, että noin 30 000 suomalaista lähi- tai sairaanhoitajaa on tällä hetkellä töissä muilla aloilla pitkälti hoitotyön raskaudesta johtuen. Kuormitus johtuu liian vähästä henkilökunnasta ja työn huonosta organisoinnista.

Vaikka keskustelu julkisuudessa onkin nyt painottunut laitoshoidon henkilöstömitoituksiin, on vanhuspalvelulaki paljon muutakin, kuin laitoshoidon mitoitukset. Olen esimerkiksi itse halunnut lakiin lisättäväksi kohdan, joka antaa iäkkäille pariskunnille oikeuden pysyä yhdessä hamaan loppuun saakka, mikäli he niin haluavat.

Laki tulee edellyttämään kunnilta paljon, mutta niin sen kuuluukin. Vanhustenhoidon epäkohdat on korjattava ja tämä vaatii kunnilta uudenlaista lähestymistä ikääntyneiden ihmisten palveluihin. Tähän tuleva laki pureutuu hyvin.

Tämän kuun lopussa käytävissä budjettineuvotteluissa ratkeaa saadaanko Suomeen myös sitovat henkilöstömitoitukset, joita tarvitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten ihmisoikeuksien toteutumiseksi. MInä en ainakaan pysty katsomaan itseäni peiliin, jos en tee kaikkeani heidän tilanteensa parantamiseksi. Yksikään vanhus ei saa jäädä syöttämättä tai hänen vaippansa vaihtamatta liian vähäisen henkilökunnan takia.

10 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitukset

Ei vain huonoja uutisia

Perjantai 29.6.2012 klo 11:17 - maria

Elämäntyönään mielenterveyden puolesta toimiva Pirkko Lahti kertoi monta vuotta sitten eräässä seminaarissa tarinan ihmisen sisällä vallitsevasta jatkuvasta hyvän ja pahan tasapainoilusta.

Preerian yössä nuori intiaani kysyy leiritulen äärellä viisaalta ikämieheltä kumpi ihmisen sisällä taistelevasta kahdesta sudesta lopulta voittaa, hyvä vai paha. Vanhus vastaa sen suden voittavan, jota ruokitaan.

***

Hallituksen ensimmäisen vuoden taipaletta ovat sävyttäneet järjellä ja sydämellä käsittämättömät ampumistragediat sekä perheiden murheelliset elämän päättymiseen johtaneet tapahtumat. Ne ovat pysäyttäneet koko maan. Ei kai taas, miksi, ja miten estää vastaavaa tapahtumasta uudestaan, on kysytty kerta toisensa jälkeen. Ja aivan liian usein vastauksena on tarjottu yksittäisiä ratkaisuja laajemman parannuskeinon sijaan.

Yksittäiset keinot irrallisina lääkkeinä monimutkaisiin ongelmiin ovat vähän sama kuin jos huimauksen vuoksi kaatuneelle tarjotaan hoidoksi polveen tulleen naarmun laastaroimista. Mutta hankaliinkin kysymyksiin on olemassa ratkaisuja, jos niitä ratkaisuja vain halutaan hyväksyä. Pitää mennä tapahtumaketjujen alkujuuriin.

Yhteiskunnalliset monimutkaiset ongelmat syntyvät, kun liian moni asia menee mönkään ja kasautuu yhden aikuisen, lapsen tai perheen niskaan. Mitä suurempi taakka on kannettavana, sitä vaikeampi on selvitä sen alta ilman apua. Siksi ongelmien ei saa antaa kasvaa, eikä ketään saisi jättää painimaan niiden kanssa yksin.

***

Pahoinvoinnin taltuttamiseen ei auta vain parempien lakien säätäminen, sellaisten, jotka mahdollistavat ihmisen näkemisen järjestelmän keskellä. Toki niitäkin tarvitaan. Tällä hallituskaudella on astumassa voimaan muun muassa vanhuspalvelulaki ja uutta sosiaalihuoltolakikin sorvataan syksyksi. Niissä molemmissa on kyse uudentyyppisestä lähestymistavasta vallitseviin ongelmiin.

Lakien ohella ongelmien taltuttamiseen tarvitaan myös asenteiden muuttamisesta.

Välittämisen asenteen täytyy näkyä arjessa laajalla rintamalla niin kuntien peruspalveluiden kuin tavallisten ihmisten kautta. Se miten lähimmäinen kohdataan arjessa ja etenkin hädän hetkellä on merkityksellistä.

Se mikä yhteiskuntaamme syö rotan lailla, ei ole lakien puute vaan välinpitämättömyys ja itsekeskeisyys. Kukaan ei pakota ketään kiusaamaan, vähättelemään, mitätöimään tai sivuuttamaan toisen ihmisarvoa. Ja silti sitä tapahtuu aivan liikaa. Ja tapahtuessaan se valitettavasti myrkyttää myös muita samaan asenteeseen.

***

Onneksi todisteita hyvienkään asenteiden olemassa olosta ei tarvitse hakemalla hakea. Riittää kun katsoo ympärilleen avoimella mielellä. Pieniä arkisia normaaliuden todisteita on kaikkialla. Olen ilokseni nähnyt kuinka maassa makaavaa vanhaa miestä on riennetty aikailematta auttamaan, ihmiset ovat hymyilleet toisilleen aamun ruuhkabussissa, nuori mies on auttanut iäkästä rouvaa kantamaan ruokakassia, ja kun vaunuissa istuva taapero pyysi hississä tuntematonta miestä laulamaan hämähäkkilaulun, toisilleen tuntemattomat hissimatkaajat kajauttivat sen yhteislauluna kaikkien riemuksi. Olen myös todistanut upeaa hoitoa vanhustenkodissa, saanut palautetta sosiaalityöntekijästä, joka jäi lastensuojelulapselle mieleen positiivisena kokemuksena välittävästä ihmisestä ja kuullut kuinka koulukiusaaminen oli saatu taltutettua viisaan opettajan kyvyllä olla läsnä.

Vaikka lehtiä lukemalla voi toisenlaisenkin kuvan saada, ei maailma ole onneksi pelkkää murhetta. Hyviäkin uutisia on, ja mikä tärkeintä, niistä pitäisi kertoa maailmalle useammin. Etenkin kun huonoja uutisia tulee liikaa.

Hyvän viestit ruokkivat hyvää.

3 kommenttia . Avainsanat: mielenterveys, Pirkko Lahti

Kukin vuorollaan

Keskiviikko 23.5.2012 klo 7:05 - maria

  Puolueen varapuheenjohtajien tehtävä on edistää puolueen etua kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja taistella puheenjohtajan rinnalla ihmisten asioiden hoitamiseksi niin myrskyissä kuin tyvenissä. Viimeisten neljän vuoden aikana tämä on tarkoittanut minulle muun muassa tiivistä reissaamista maakunnissa, satoja puhujatilaisuuksia ja ihmisten kohtaamisia ympäri Suomen. On ollut ilo ja kunnia saada olla varapuheenjohtajan ominaisuudessa hyödyksi kansanliikkeellemme. Kahden varapuheenjohtajakauden aikana lukuisten torien, kauppakeskusten ja työväentalojen tunnelmat ovat jääneet mieleeni lämpiminä kokemuksina. Toverit ympäri Suomen ovat sydämellisiä ja uutteria yhteisten asioiden hoitajia. Valtaosa tekee poliittista vaikuttamistyötään varsinaisen päivätyönsä ohella, vapaaehtoisina. Ilman asiallemme omistautuneita uurastajia puolueemme ei olisi mitään.

  Myös puolueen varapuheenjohtajan on oltava alati käytettävissä, valmiina puolueen puolesta taistelemaan ja innostamaan niin omaa kenttää kuin äänestäjiäkin kaikkialla Suomessa. Ja otettava aina herkällä korvalla huomioon kentän tunnot.

 Olen puolueen varapuheenjohtaja vielä perjantaihin saakka. Uudenmaan piiri on ollut tukenani yksimielisesti. Myös muualta ovat lukuisat toverit kertoneet tukevansa jatkokauttani. Kiitos teille. Tukea jatkolleni varapuheenjohtajana ei ole kuitenkaan mielestäni nyt riittävästi. Kun kenttä toivoo varapuheenjohtajiston uudistumista, on tuohon toiveeseen viisasta vastata. Luottamustehtävät ovat aina väliaikaisia, kukin vuorollaan.

 Ennen tehtävästä luopumistani toivon voivani innostaa erityisesti yhtä henkilöä ottamaan omalla poliittisella urallaan niin hänelle itselleen kuin puolueelle tärkeän askeleen. Toivon voivani siirtää kapulani nuorelle miehelle, jonka poliittiseen hoksnokkaan ja kykyihin olen voinut luottaa kohta kymmenen vuoden ajan, Antti Lindtmanille. Puolue tarvitsee mielestäni nyt hänen kaltaistaan varapuheenjohtajaa.

  Aikaa vievän ministeritehtävän ja aikaa vievän puolueen varapuheenjohtajana toimimisen yhdistäminen on ollut haastavaa. Peruspalveluministerin tontille kuuluu lukuisia ihmisille erityisen tärkeitä lakihankkeita kuten oikeudenmukaisen, epäkohdat korjaavan vanhuspalvelulain saaminen Suomeen. Laitan nyt kaiken tarmoni näiden lakien eteenpäin viemiseen.

 Ja aivan lopuksi haluaisin kiittää Juttaa. Tukesi minulle merkitsee sanoin kuvaamattoman paljon. Olen saanut seurata läheltä huikeaa menestystarinaasi. Olet kulkenut läpi harmaan kiven säilyttäen sydämesi suurena ja tekosi viisaina. Olet esimerkki ja inspiraatio. Jatketaan!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: puoluekokous,

Vanhuspalvelulaki ja henkilöstömitoitus

Sunnuntai 20.5.2012 klo 15:12 - maria

Vanhuspalvelulain työryhmäluonnos on lähtenyt lausuntokierrokselle. Jo nyt on julkisuudessa esitetty paljon arvokasta palautetta työryhmän tekemän lakiehdotuksen sisältöön. Varsinaiseen lausuntokierrokseen osallistuvien tahojen palaute saadaan käyttöön muutaman viikon kuluttua. Sen jälkeen on poliittisen päätöksenteon aika. Kauan kaivattu laki on siis pian eduskunnan käsittelyssä.

Vanhustenhuollon räikeät epäkohdat on korjattava ja tämän lain pitää velvoittaa siihen kaikissa Suomen kunnissa. Lain toinen puoli liittyy ikääntyneiden palveluiden muokkaamiseen. Tarvitaan uusia toimintatapoja ja ihmistä ymmärtävää lähestymistä.

Omituinen väite, joka on toistunut muun muassa usean lehden pääkirjoituksessa, koskee kantaani vanhustenhoidon henkilöstömitoituksesta. Väite kuuluu, että olisin luopunut ajatuksesta säätää henkilöstömitoituksesta suosituksia järeämmin. Tämä ei pidä paikkansa.

Laista on tehtävä sellainen, että vanhustenhuollon epäkohdat saadaan korjattua.

Valmistelutyö

Vanhuspalvelulain valmistelu on kulkenut pitkän tien. Vanhuusasioihin erikoistunut emeriittaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä teki asiasta ehdotuksen aikoinaan ministeri Hyssälälle. Viime hallituskauden lopussa edeltäjäni ministeri Risikko aloitti vihdoin kauan kaivatun lain valmistelutyön. Tuon työn tulos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle juuri ennen viime kevään hallitusneuvotteluja. Palautetta tuli peräti 330 sivua. Risikon seuraajana, tuo palaute tuli minun työpöydälleni. Kuten hyvään lainvalmisteluun kuuluu, pidin tärkeänä, että saatu palaute huomioidaan lain jatkovalmistelussa.

Kun viime syksynä nimesin työryhmän tekemään jatkovalmistelua, halusin siihen mukaan todellisia vanhusten huollon asiantuntijoita. Olin hyvin tyytyväinen, kun vanhuspalveluiden puolesta elämäntyönään taisteleva Sirkka-Liisa Kivelä otti haasteen vastaan. Sain mukaan myös eduskunnan entisen oikeusasiamiehen Ritta-Leena Paunion sekä Eläkkeensaajien keskusliiton Arja Ojalan ja Vanhus- ja lähimmäispalveluliiton Vappu Taipaleen. Työntekijöitä työryhmässä edusti STTK:n pääsihteeri Leila Kostiainen. Mukana olivat myös Kuntaliiton, valtiovarainministeriön ja EK:n edustajat.

Ilman poliittista ohjausta

Pidin tärkeänä, että työryhmä teki oman esityksensä ilman poliittista ohjausta.

Työryhmä on muokannut edellistä lakiluonnosta tuoden siihen aivan uutta ja laajasti iäkkäiden aseman parantamiseen liittyvää näkökulmaa. Tähän olen erittäin tyytyväinen. Eksaktien suhdelukuun perustuvien henkilöstömitoitusten suhteen työryhmä päätyi omasta kannastani poikkeavaan esitykseen. Tähän asiaan on vielä palattava. Pahoin pelkään, että ilman riittävän henkilöstömitoituksen määrittelyä velvoittavana, kunnissa ei hoideta asiaa kuntoon.

Työryhmän esityksessä henkilöstömitoitus on pykälään kirjoitettuna

Henkilöstömitoitukseen työryhmä viittaa pykälässä joka kuuluu näin: Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, asiantuntemus ja tehtävärakenne vastaavat iäkkäiden asiakkaiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Tarkemman numeerisen henkilöstömitoituksen säätämiseksi työryhmä esittää asetuksen antamisen mahdollisuutta, joka on lakiin kirjattuna. Asetus on aivan yhtä velvoittava kuin itse lakikin. Työryhmä ei kuitenkaan ehdota asetuksen antamista samaan aikaan lain voimaan tulon kanssa, vaan myöhemmin mikäli tarvetta.

Työryhmän esitykseen sisältyy myös sanktioiden käytön mahdollisuus.

Edellisessä lakiluonnoksessa palveluiden saannin ikärajaksi oli laitettu 75 vuotta. Henkilöstömitoituksesta siinä ei puhuttu lainkaan, eikä siihen sisältynyt sanktiomahdollisuutta.

Uudessa esityksessä ikärajaa ei ole, vaan vanhuspalvelulaki koskettaa kaikkia vanhuuseläkkeeseen oikeutettuja. Siihen sisältyy aivan uutena velvoitteena muun muassa gerontologien, geriatrien, turvallisen lääkehoidon, monialaisen kuntoutuksen sekä iäkkäiden suun terveydenhuollon riittävän asiantuntemuksen sisällyttäminen kunnan palveluihin.

Jotta riittävä moniammatillisuus toteutuisi, rahaa on tähän varattuna 45,4 miljoonaa. Riittävän henkilöstön palkkaamiseen ympärivuorokautiseen hoivaan on lain puitteissa varattuna 27 miljoonaa euroa. Tällä rahalla saa palkattua noin 700 lisähenkilöä. Vajeeksi on arvioitu jotakuinkin tuo sama määrä.

Työryhmän ehdotuksessa vanhuksia on kuultava palvelusuunnitelmia tehtäessä ja heiltä sekä omaisilta ja työntekijöiltä on kerättävä säännöllisesti palaute palveluiden laadun ja riittävyyden toteutumisesta. Tämä palaute on laitettava julkisesti nähtäväksi ja sen on ohjattava kuntien päätöksentekoa.

Esityksen mukaan kiireelliseen hoitoon pitäisi päästä välittömästi ja kiireettömään viivytyksettä mutta vähintään kolmen kuukauden sisällä. Esityksen mukaan palveluiden saamiseksi ei tarvitsisi tehdä kirjallista hakemusta, vaan suullinen pyyntö olisi yhtä sitova. Vanhusneuvostoista olisi tulossa lakisääteisiä.

Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä ja sen on tarkoitus astua voimaan 2013 aikana.

11 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, henkilöstömitoitus

Tulevasta vanhuspalvelulaista

Perjantai 30.3.2012 klo 11:26 - maria

Ikääntyneiden hoidon ja hoivan puutteet ovat puhuttaneet jo pitkään. Huoltaan ikäihmisten palveluiden nykytilasta ovat ilmaisseet laajasti heidän parissaan työtään tekevät ammattilaiset, itse palveluiden piirissä olevat ihmiset ja heidän omaisensa, sekä iäkkäiden oikeuksien puolesta toimivat järjestöt.

 

Suomi on elänyt sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden murroksessa jo pitkään.  Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana yksityiset toimijat ovat vallanneet alaa ja kaventaneet osaltaan julkisesti tuotettujen palveluiden määrää. Vaikka tarjonta on monipuolistunut, haasteeksi on toisaalta noussut järjestelmän eriarvoistuminen. Palvelun tarvitsijan asuinpaikka ja jopa lompakon paksuus ovat alkaneet määritellä saatavia palveluita. Tästä kehityskulusta Suomelle on huomauttanut myös OECD.

Oma haasteensa on ollut myös siinä, että kunnissa palveluita kilpailutettaessa raha on mennyt liian usein laadun ja vaikuttavuuden edelle. Myös kuntien omana tuotantona järjestettyihin palveluihin on jäänyt kehittämisen tarvetta. Palveluiden painopistettä on päästetty siirtymään ns. tulipalojen sammuttamiseen terveyden edistämisen ja ylläpidon sijaan. Liian monesti ennaltaehkäisyyn ja oikea-aikaiseen hoitoon ei ole panostettu juhlapuheista huolimatta. Tämä on osaltaan johtanut myös ikääntyneiden kasvavaan laitoshoidon tarpeeseen.

 

Tietoa siitä, miten ennaltaehkäisyllä, varhaisella puuttumisella ja kuntoutuksella pystytään estämään ennenaikainen toimintakyvyn heikkeneminen, löytyy niin suomalaisesta kuin kansainvälisestäkin tutkimuksesta. Jokaisella iäkkäällä pitäisikin olla oikeus toimiviin ja oikea-aikaisiin palveluihin. Tämä on paitsi ihmisoikeuskysymys myös taloudellisesti järkevää.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty arvioita ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen kehityksestä vuoteen 2060 saakka. Nykyisellään ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon kustannukset ovat noin reilu prosentti bruttokansantuotteesta. Mikäli Suomi ei ala panostaa toimintakyvyn ylläpitoon ja näin vähennä raskaimman hoidon tarvetta, ympärivuorokautisen pitkäaikaishoidon menojen bkt-osuus nousee lähelle 3,9 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Ikääntyneiden hoidossa ja hoivassa on siis saatava aikaiseksi painopisteen muutos myös talouden kestävyyden näkökulmasta.

 

Vuonna 2013 voimaan astuva vanhuspalvelulaki on kauan odotettu uudistus ja sille on asetettu syystäkin korkeat toiveet. Lain ensimmäinen luonnos kiersi kunnat ja asiantuntijatahot viime keväänä palautelausuntoja keräten. Lausuntokierroksen jälkeen kävi selväksi, että lakiluonnos vaatii vielä lisätyöstämistä. Nimesin viime syksynä lain jatkotyötä varten työryhmän, joka luovuttaa ehdotuksensa uudeksi laiksi huhtikuun puolessa välissä. Viime keväänä järjestetyn lausuntokierroksen palaute on otettu ansiokkaasti lain jatkotyöstämisessä huomioon. Suomeen on tulossa laaja hyvinvointia edesauttava tulevaisuuteen näkevä ikälaki. Työryhmä on tehnyt erinomaista ja uraauurtavaa työtä.

 

Tulevan vanhuspalvelulain tarkoituksena on tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä sekä itsenäistä suoriutumista. Se vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palveluidensa kehittämiseen. Lailla turvataan, että ikääntynyt henkilö saa heikentyneen toimintakykynsä edellyttämiä laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti sekä ohjausta ja tukea muiden tarjolla olevien palveluiden käyttöön. Laki vahvistaa myös ikääntyneen henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöön.

 

Iäkkäiden ihmisten eliniän kasvu on upea asia, mutta myös selkeä yhteiskuntamme suunnan muutoksen ja kehittämisen paikka. Jos haluamme rakentaa hyvinvointia vauvasta vaariin, vaatii se erityistä herkkyyttä tunnistaa hyvinvoinnin juuret. Tähän tarvitaan enemmän kuin vain sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehittämistä.  Yhteisöt kehittyvät vain yhteisellä tekemisellä. Erilaiset keinotekoiset raja-aidat sietävät roviolle. Yhteiskunnan jakaminen lasten, nuorten, aikuisten, erityisryhmien ja vanhusten siiloihin on auttamattoman takapajuista. Niin ikään eri hallinnonalojen on ruvettava näkemään kokonaisuuksien kautta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ohella ikääntyvien näkökulmasta merkittäviä ratkaisuja tehdään asumis-, kulttuuri-, liikenne- ja sivistyspalveluiden sekä yhdyskuntasuunnittelun alueella. Järjestösektorilla ja elinkeinoelämän ratkaisuilla on myös erityisen tärkeä osa kokonaisuuden toimivuudessa, kuten myös sillä miten itse kukin meistä asenteellisesti suhtautuu iäkkäisiin kanssaihmisiimme. Yhteiskunta on meidän kaikkien yhteinen asia.

20 kommenttia . Avainsanat: vanhuspalvelulaki, ikääntyneiden palvelut

Vanhemmat kirjoitukset »