Tolkuttomat ajokoirat

Perjantai 12.2.2016 klo 12:20 - maria

Eduskunnan kevätkausi alkoi synkissä tunnelmissa. En muista kahdentoista vuoden politiikassa työskentelyni aikana olleen vastaavaa ohipuhumisen ja vastakkainasettelun ilmapiiriä.
***
Tasavallan presidentti avasi valtiopäivät jatkaen uudenvuoden puheensa linjaa, jossa totesi, että Suomella ei ole mahdollisuutta auttaa kuin vainon vuoksi tänne tulevia. Presidentti totesi myös, että olemme oppineet haukkumaan toisiamme. 
Runolliseen kryptisyyteen taipuvainen presidenttimme jätti puheeseensa poikkeuksellisen paljon tulkinnan varaa. Ja tiesihän sen, mitä siitä seuraa.
***
Vaikka itse en tulkinnut presidentin kehottavan Suomea rikkomaan kansainvälisiä sitoumuksiaan, ymmärrän että sellaisellekin tulkinnalle syntyi sija. Ymmärsin myös niin, että presidentti halusi sanoa, että siirtolaisuus ja turvapaikan tarve pohjaavat eri hädästä. 
***
Jos Niinistön puheen tarkoitus oli koota kansakuntaamme kohtaamaan nykyiset ja tulevat vaikeudet liberaaliin arvopohjaamme nojaten tolkullisina ja rakentavina, vikaan meni. Juristina ja kansakunnan tunnetuimpana kamreerina Niinistö tietää sanojen ja välimerkkien merkityksen. Historiaa ymmärtävänä Niinistö tietää myös sen, että uhkakuvista uhonsa ammentavat ovat yhteiskunnan ruutitynnyreitä. Heti puheen jälkimainingeissa yksi Suomen toivo meni ja heitti kolme polttopulloa perheiden ja lasten vastaanottokeskukseen. 
***
Mutta mikä on Suomen ja suomalaisten arvojen tämän hetken pahin uhka?
Suomi on rankattu eri kansainvälisissä selvityksissä maailman kilpailukykyisimpien ja dynaamisimpien maiden joukkoon. Lähtökohtaisesti meillä jos kenellä on eväitä nousta koko Eurooppaa murjovasta vaikeaksi äityneestä taloustilanteesta. Menestyksemme resepti on ollut tähän asti selkeä: naisten ja miesten välinen tasa-arvo, lasten pääsy laadukkaaseen päivähoitoon ja koulutusjärjestelmään taustasta riippumatta, turvaverkko sitä tarvitseville ja yleinen luottamus yhteiskunnan toimivuuteen. 
***
Ei ihme, että kansalaisia ahdistaa. Sipilän ja kumppaneiden lääkkeillä ei Suomea olisi sotien jälkeen nostettu edes idänkaupan tuella. Sote-uudistuksesta on tehty keskustan kallis valtapolitiikan tarpeita palveleva maakuntahallintouudistus. Sivistyspuolue kokoomuksen valvovan silmän alla leikataan koulutuksesta nuorten ja koko Suomen tulevaisuuden kustannuksella. Päivähoitoratkaisuilla ajetaan äitejä kotiin ja väitetään tämän auttavan talouden rattaiden pyörimistä. Asiakasmaksuja korotetaan, vaikka ostovoimaa pitäisi lisätä. Keskustalainen siltarumpupolitiikka on taas voimissaan suurten kaupunkien kustannuksella. Suomeksi sanottuna: hallitus on päättänyt polttaa talon lämmikkeeksi ja väittää, että vaihtoehtoja ei ole. 
***
Alkuvuoden uutiskynnyksen ylitti kahden johtamisen professorin kirjoittama kirja, jossa selvitettiin työelämän vaatimuksia uuden ajan pomoille. Nyt johtajan pitää olla ajokoiramaisen atleettinen ja halukas lähtemään metsälle saaliinhakuun ihan kenen kanssa tahansa.
***
Vaikka vuosi on vasta alussa, olen jo valinnut oman suosikkini vuoden lehtikuvaksi. Helsingin Sanomien kuvaaja Rio Gandara ikuisti valtiopäivien juhlajumalanpalveluksessa pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Stubbin pälyilevät ilmeet Nobel-voittaja Ahtisaaren edessä. Jonkin sortin ajokoirat siinä istuivat häntä koipien välissä, kun maailmallakin arvostettu suomalainen sivistynyt johtajuus ja inhimillisyys kulki heidän ohitseen ansaitsemalleen eturivin paikalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta

Hallituksen leikkaukset - kallis ihmiskoe?

Perjantai 16.10.2015 klo 14:29 - maria

Pääministeri Sipilän hallitus tuo eduskunnalle jatkuvalla syötöllä mitä erilaisempia tavallisten ihmisten arkeen heikennyksiä tuovia esityksiä. 

Hallitus ei ole ollut vallassa vielä edes puolta vuotta, mutta kansan oikeustajua vastaan sotivia päätöksiä on riittänyt jo aikaansaamaan useita mielenosoituksia sekä huolta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
***
Hallitus vie pienituloisilta eläkeläisiltä asumistukea. Hallitus heikentää kaikkein heikoimpien vanhusten turvaa vähentämällä hoitajien määrää. 
Lääkekulujen korvauksista leikataan ja eläkeläisiä rokotetaan myös verotuksen kautta.
***
Hallitus tekee leikkauksia koulutusjärjestelmäämme. Nämä leikkaukset vaikuttavat lasten ja nuorten oppimiseen ja jättävät opettajia työttömiksi. Koulutusjärjestelmään tehtävät leikkaukset heikentävät myös tutkimustyön edellytyksiä ja innovaatioiden syntymistä.
***
Tunnollisilta pienituloisilta työntekijöiltä kuten hoitajilta ja palomiehiltä hallitus leikkaa jo ennestään matalista ansioista. Parempituloisten 70 000 - 90 000 euroa vuodessa tienaavien osalta tuloverotus kuitenkin kevenee. 
Hallitus ajaa paikallista sopimista ilman esitystä minimipalkan määrittelemiseksi. 
Tällä viikolla hallitus ilmoitti myös leikkaavansa työttömyysturvan kestosta sekä poistavansa lapsilisien indeksikorotuksen. 
***
Touhuamisen puutteesta hallitusta ei siis voi syyttää. Mutta mitä näillä operaatioilla saadaan aikaiseksi, sen arvioimiseen hallitus ei ole halunnut pysähtyä. Kansalle on päätetty antaa sekoitus lääkkeitä, joiden yhteisvaikutusta ei hallituksen piirissä välitetä arvioida. Pääministeri Sipilän kiteytys hallituksen tekemisistä on paljon puhuva: "Ensin tehdään uudistus, sitten katsotaan vaikutukset." 
Kiteytyksensä pääministeri antoi vastauksena kun 85 suomalaista professoria ja tutkimuspäällikköä vaativat vetoomuksessaan hallitusta käynnistämään vaikuttavuusarvioinnin hallitusohjelman eri leikkauksista. Vetoomuksen tekijöiden mielestä hallituksen leikkausten laskun maksavat suurilta osin pienituloiset naiset. 
***
Luvassa on aikamoinen ihmiskoe tilanteessa, jossa Suomi pitää saada nousuun ja ihmisten luottamusta valtaapitävien päätöksiin pitäisi heikentämisen sijaan vahvistaa.
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström totesi torstaina eduskunnan kyselytunnilla, että hallitus uskoo uudistuksiinsa. Usko on hyvä asia, mutta näin suuresti ihmisten arkeen vaikuttavissa päätöksissä tarvitaan myös kykyä pysähtyä arvioimaan uudistusten kokonaisvaikutus numeroilla ja faktoilla.
On paikallaan kysyä, mitä ne sellaiset säästöt ovat, joiden vaikutukset tulevat Suomelle asiantuntijoidenkin mukaan välittömästi ja pitkällä aikavälillä kalliiksi?

 

1 kommentti . Avainsanat: Leikkaukset, säästöt

Miksi hallitus haluaa leikata vanhusten hoitajista?

Keskiviikko 7.10.2015 klo 13:42 - maria

Juha Sipilän hallitus aikoo pienentää hoitajien määrää vanhusta kohti.

Minimiksi suunnitellaan 0,4:n tasoa, vaikka jo nykyinen 0,5:n mitoitus riittää juuri ja juuri. Luvut ovat lukuja, mutta tässä tapauksessa luvut tarkoittavat inhimillisen hoivan tasoa.

 Vanhuspalvelulaki aikaansaatiin viime hallituskaudella kovan väännön jälkeen. Kokoomus ei halunnut henkilöstömitoituksia kirjattavaksi lakiin, mutta ne saatiin silti sisällytettyä kokonaisuuteen. Edellisen hallituksen aikana vanhusten palveluita myös valvottiin tehostetusti epäkohtien paljastamiseksi ja korjaamiseksi. Työ tuottikin tulosta. Henkilöstön määrää lisättiin alimitoitetuissa hoitopaikoissa ja asian tärkeys ymmärrettiin laajasti.

 Riittävässä henkilöstömitoituksessa on kyse kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vanhusten oikeudesta saada esimerkiksi ruokaa ja vaippansa vaihdettua oikea-aikaisesti. Kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta ja ihmisarvon kunnioittamisesta.

 Näkeekö hallitus päätöksissään ihmisiä laisinkaan? Onko mietitty myöskään, mitä henkilöstön vähentäminen tarkoittaa matalapalkkaisten ja jo nyt jaksamisen äärirajoilla vanhusten parissa työskentelevien jaksamiselle? Tämä hallitus on keisari ilman vaatteita. Ei ole mitään syytä paraatiin. Mielenosoituksiin kylläkin.

 Viime hallituskaudella silloinen oppositiopuolue perussuomalaiset haukkui vanhuspalvelulain huonoksi, koska kokonaisuuteen saatiin huomioitua henkilöstömitoitukset, mutta heidän mielestään riittämättömällä tavalla. Nyt on toinen ääni kellossa. Perussuomalaiset on hylännyt tässäkin vaalilupauksensa. Perussuomalaiset jököttää hallituksessa kuin sunnuntaiajelulla Audin pehmeällä takapenkillä, vanhusten oikeuksista viis.

 Ei ole ihme, että lähi- ja perushoitajien etujärjestö SuPer on jo ilmoittanut ottavansa yhteyttä EU-viranomaisiin ja pyytävänsä heitä tutkimaan Suomen vanhustenhoidon tilan.

 Kuka kantaa vastuun, kun murheelliset uutiset aliravituista ja sänkyihin vangituista vanhuksista alkavat taas yleistyä? Odotin Sipilän hallitukselta parempaa. Nyt kaikkein heikoimmassa asemassa oleville vanhuksille on luvassa huonompaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhuspalvelulaki, Sipilä, hallitus

Asenne ei korvaa riittämätöntä hoitajamäärää

Perjantai 20.2.2015 klo 14:49 - Maria

Kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) kertoi IL Lukijalta-palstalla 19.2.2015 vastustavansa vanhuspalvelulain kautta turvattavaa laitoshoidon riittävää henkilöstömäärää. Toivottavasti tämä on hänen yksityisajatteluaan eikä kokoomuksen virallinen kanta.

Sarkomaalle ja kokoomukselle on hyvä muistuttaa, että eduskunta edellytti vanhuspalvelulain käsittelyn yhteydessä joulukuussa 2012, että ”hallitus arvioi henkilöstömitoituksen toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014 aikana ja mikäli ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköissä ei ole saavutettu suosituksen mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään 0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä”.

THL ja Valvira ovat seuranneet vanhuspalvelulain toimeenpanoa ennen ja jälkeen lain voimaantulon. Tilanne on vanhuspalvelulain voimaan astumisen jälkeen parantunut huomattavasti, mutta se ei kuitenkaan lohduta niiden palveluyksiköiden vanhuksia ja heidän omaisiaan, jossa ei ole edelleenkään riittävästi hoitajia. Näitä alimitoitettuja palveluyksiköitä on edelleen peräti 10 prosenttia ja niissä asuu melkein 4000 ikäihmistä.

Sitovia henkilöstömitoituksia tarvitaan. Kyse on ihmisoikeuksiin kuuluvasta oikeudesta saada riittävää hoitoa ja hoivaa ja arvokas vanhuus. SDP:n tavoin sitovia henkilöstömitoituksia on vaatinut myös perushoitajaliitto SuPer.

Kokoomuslaisten on usein kuultu sanovan, että laitoshoidon sitova mitoitus merkitsisi hoitajien vähentämistä kotihoidosta. Moinen vastakkainasettelu on epäreilua vanhuksia kohtaan. Riittävää henkilöstön määrää tarvitaan molempiin, eikä toinen sulje pois toista. On myös väitetty, että minimimitoituksen säätäminen tekisi minimistä maksimin. Tämäkään väite ei pohjaa mihinkään todelliseen. Jo nykyisellään minimisuosituksesta huolimatta hoitolaitoksissa arvioidaan hoitajien mitoitus hoidon tarpeen mukaan. Niin olisi jatkossakin, sillä erolla, että lakisääteinen minimimitoitus tekisi alimitoituksen laittomaksi.

Ei ole oikein, että melkein 4000 ikäihmisen riittämätön hoito ja hoiva hyväksytään ja jäädään odottamaan asian korjaantumista itsekseen. Parantunut tilanne on vanhuspalvelulain huolellisen seurannan ansiota. Kokoomuksen maalailemia riskejä suurempi vaara on siinä, että ilman sitovia henkilöstömitoituksia tilanne palautuu sellaiseksi kuin se oli ennen henkilöstömitoituksesta aloitettua lainvalmistelua ja siihen liittyvää seurantaa.

Välillä kuulee, että vanhuspalveluiden ongelmat ratkeavat, kunhan hoitajat tekevät työnsä oikealla asenteella. Mielestäni moinen on loukkaavaa niin hoitajia kuin hoidettavia kohtaan. Viimeksi tällaisen väitteen esitti A-studion haastattelema "asiantuntija".

Meidän poliitikkojen on muistettava puolustaa kaikessa päätöksenteossa yhteiskuntamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Vanhuspalvelulaki ja eduskunnan yksimielisesti edellyttämä nollatoleranssi liian vähäiselle hoitotyöntekijöiden määrälle on konkretiaa, joka koskettaa juuri kaikkein eniten apua tarvitsevia. Lisää henkilökuntaa tarvitaan myös vanhusten kotihoitoon, koska yhä huonokuntoisempi vanhus jää asumaan kotiinsa. Kodista ei kuitenkaan saa tulla vanhukselle vankilaa ja hänen pitää päästä asianmukaiseen laitoshoitoon silloin kun siihen on tarve.

Kun aloitin vanhuspalvelulain valmistelun v 2011 mediassa kerrottiin jatkuvasti laitoshoidossa heitteille jätetyistä vanhuksista. Minua hävetti silloin Suomen puolesta, ja tulee hävettämään edelleen, jos nyt hyvään alkuun saatu mitoitusasia päästetään ennalleen.

1 kommentti . Avainsanat: Vanhuspalvelut, hoitomitoitus

Lapsikohu ja miten sitten kävi

Maanantai 9.2.2015 klo 12:42 - Maria

Muistatteko vielä, kun Suomen sosiaaliviranomaisia syytettiin venäläisten perheiden huonosta kohtelusta ja väitettiin lapsia jopa vietävän keskellä kirkasta päivää ihan tavallisilta venäläisturisteilta, mikäli lasta oli läimäytetty pyllylle?

Euroopan neuvosto käsitteli tammikuussa suomalaisen ja eurooppalaisen lastensuojelun tilaa. Raportista vastuussa ollut venäläinen parlamentaarikko Olga Borzova ei löytänyt todisteita Venäjän mediassa esiintyneistä ja etenkin dosentti Johan Bäckmanin lietsomista väitteistä, joiden mukaan suomalaisviranomaiset syrjivät ja kaltoinkohtelevat venäläistaustaisia perheitä lastensuojelussa.

Raportin alkusysäys tapahtui syksyllä 2012, kun venäläisissä tiedotusvälineissä kohistiin Suomessa asuvan venäläisen naisen lasten huostaanotoista. Asia nousi korkean tason kysymykseksi, kun presidentti Niinistön ja presidentti Putinin välisen huipputapaamisen jälkeen kyseltiin, oliko lapsikohu ollut agendalla ja heikensikö se maittemme välisiä suhteita.

Olin silloin ministeri ja jouduin itsekin tasavallan presidentin ja ulkoministerin ohella korjailemaan venäläisessä mediassa esiintyviä hyvinkin erikoisia väitteitä ja vastailemaan kysymyksiin suomalaisten lastensuojeluviranomaisten toiminnasta. Huostaanotetaanko venäläisen turistiperheen lapsia pelkän läimäyksen seurauksena? Viedäänkö venäläiseltä äidiltä lapsenoikeudet siksi, että hän on venäläinen, eikä puhu kunnolla suomea? Eräs mediatapaaminen järjestettiin eduskunnassa ja muistan hyvin, kuinka venäläiset toimittajat vaikuttivat jopa tyytyväisiltä, kun heille selostettiin asioiden oikea laita. Seuraavina päivinä venäjällä ilmestyneet lehdet sisälsivätkin asialliset artikkelit aiheesta.

Samoihin aikoihin Euroopan neuvostossa EN-valtuuskunnan puheenjohtaja Aleksei Pushkov teki aloitteen, että Euroopan neuvosto selvittäisi sosiaaliviranomaisten väärinkäytöksiä lasten huostaanottotapauksissa.

Oli ilmeistä, että asiaa masinoitiin Venäjän lapsiasiamiehen toimesta kenties jopa hänen henkilökohtaisten ambitioittensa ajamana.

Mutta isosta kohusta jäi selvityksen jälkeen kovin vähän villoja. Raportoijaksi valittu venäläinen kansanedustaja Olga Borzova keräsi selvitystään varten yli kahden vuoden ajan tietoja lähes kolmestakymmenestä Euroopan neuvoston jäsenmaasta sekä vieraili Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Romaniassa.

Tapasin venäläistä raportoijaa useasti hänen työnsä aikana. Yhteistyö oli asiallista ja tuloksellista. Borzova kiinnitti huomiota muun muassa suomalaisten lastensuojeluviranomaisten liian heikkoon resursointiin sekä lasten liian vähäiseen sijoittamiseen sukulaisten kuten isovanhempien huomaan, huolimatta siitä, että laki edellyttää esimerkiksi isovanhempien asettamisen etusijalle lapsen sijoituksessa.

Suomalaisviranomaisten ei kuitenkaan havaittu kohtelevan perheitä huonosti etnisen taustan perusteella.

Lopullisessa raportissa Suomi mainitaan vain kolme kertaa: huostaan otetuista lapsista vain pieni osa sijoitetaan sukulaisperheisiin, biologisten vanhempien taustoja ei tilastoida riittävän tarkasti ja sosiaaliviranomaisten resurssit ovat riittämättömät.

Samat huomiot koskevat myös useita muita Euroopan neuvoston jäsenmaita.

Viime viikolla ilmestyneessä Venäjällä suositussa Moskovskij Komsomolets - lehdessä olikin peräti yllättävä etusivun juttu. Lehti, jossa oltiin paria vuotta aiemmin suomittu Suomea rankalla kädella lapsiasioissa, käytännössä tuhosi kaikki Venäjän mediassa viime vuosina Suomen lastensuojelusta luodut kielteiset myytit.

Lehti on haastatellut useita Suomessa asuvia venäläisiä, jotka kertovat omista kokemuksistaan niin lastensuojelusta kuin suomalaisten ja venäläisten kulttuurieroista. Kuvaavaa oli erään haastateltavan tarina, jossa hän kertoi tunnistavansa maahan ensimmäistä kertaa saapuvat venäläiset perheet muun muassa lasten julkisesta sättimisestä ja jopa läimimisestä. Lehden mukaan suomalaiset eivät tällaista hyväksy.

Lapsikohu Suomen ja Venäjän välillä on siis laantunut. Tai ainakin siihen asti, kunnes jollekin tulee uusi tarve kohottaa profiiliaan syyttämällä Suomea asioista, joilla ei ole perää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lastensuojelu, lapsikohu, huostaanotot

Hyvinvointiyhteiskunta on museokamaa

Keskiviikko 3.9.2014 klo 14:03 - Maria

Elinkeinoelämän keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila totesi äskettäin, että ”Suomi ja osittain koko Eurooppa alkaa muistuttaa ulkoilmamuseota, jota meillä ei ole varaa pitää yllä”.

Sana museo on tässä yhteydessä mielenkiintoinen valinta. Museo sana juontaa juurensa muinaisen kreikan sanaan mouseion. Sillä tarkoitettiin paikkaa, joka oli pyhitetty muusille. Museot ovat siis alun alkaen paikkoja, joista on haettu innostusta ja inspiraatiota. Sana inspiraatio sisältää puolestaan ajatuksen hyvällä hengellä täyttymisestä.

Vaikka EK:n Kokkila kutsui Suomea ulkoilmamuseoksi, hän tuskin tarkoitti lausunnollaan sitä, että Suomi muistuttaa paikkaa, josta vierailija ja paikallinen asukki voi hakea inspiraatiota. Vaikka ei tämäkään ole täysin perusteeton näkemys.

Hyvinvointivaltio on monelle maalle vain kaukainen visio siitä mihin pyrkiä. Mahdollisuuksien tasa-arvo on sisäänkirjattuna koulujärjestelmäämme. Päivähoitojärjestemämme on mahdollistanut äitien työssäkäynnin. Vielä toistaiseksi jokaisella suomalaisella on lakiin kirjattu oikeus saada tarpeen mukaiset sosiaali-ja terveyspalvelut, jotka perustuvat tasavertaisuuden ajatukselle. Katuvalomme palavat öisin, rikollisuus on vähäistä. Tiivistettynä, Suomi on aika hyvä maa.

Se, että suomalainen hyvinvointivaltio on pohjaltaan mureneva ei ole seurausta siitä, että meillä on haluttu kehittää yhteiskuntaa pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisesti. Se on seurausta siitä, että me olemme epäonnistuneet tässä tehtävässä. Veronkierto on jo pitkään rapauttanut yhteisesti omistettuja palveluitamme. Puhumattakaan rakenteittemme dynamiikan puutteesta. Kokkilan analogiaa mukaillen, jos museon muusapatsaista käydään napsimassa paloja, on ennen pitkää jälkellä kasa romua.

Päämääränä päivitetty hyvinvointiyhteiskunta on enemmän kuin hyvä. Hahmottelutyö siitä miten tuohon päämäärään päästään on kadonnut jonnekin globaalien ongelmien seurannaisvaikutuksien mereen. Ja rehellisyyden nimissä on todettava myös, että yhteiskunnan kehittämisen suunnan näkemyksetkään eivät aina kohtaa, kuten vaikkapa sote-uudistuksen kohdalla on käynyt. Jatkuva riitely siitä, kuinka suuren osan julkisista palveluista pitäisi antaa yksityisen sektorin hoidettavaksi on ollut julkisten palveluiden kehittämiselle lamauttavaa. Ja on samalla antanut syyn argumentoida julkisesti tuotettuja julkisia palveluita vastaan.

Kun joku sanoo hyvinvointivaltiota tai hyvinvointiyhteiskuntaa museokamaksi, mitä hän oikeasti tarkoittaa?

Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaassa -kirjassa Tyyris Tyllerö kertoo oman näkemyksensä sanojen merkityksestä:"Kun minä panen sanan tekemään ylitöitä, maksan sille aina vähän ylimääräistä siitä vaivasta." Keskutelussa Suomen tulevaisuudesta olisi hyvä alku, jos päästäisiin edes sellaiselle keskustelun tasolle, jossa kaikki tahot kertoisivat rehellisesti, mitä tarkoittavat hyvinvointiyhteiskunnalla. Joillekin se tuntuu olevan pahin kirosana, toisille täyttä museokamaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvinvointiyhteiskunta, hyvinvointivaltio

Lisää kirjoituksia