10.11.2008

Köyhyyden vähentäminen ja sosiaaliturvajärjestelmän selkiyttäminen, siinä on työtä kerrakseen yhdelle Sata-komitealle.
Sekalaiseen Sata-seurakuntaan kuuluu niin hallituspuolueiden edustajia kuin työmarkkina- ja muiden järjestöjen vaikuttajia. Oppositiopuolueet on kuitenkin pidetty uudistustyön ulkopuolella.
Toistaiseksi komitean työn tuloksista on julkisuuteen tuotu tietoa vain vuotojen muodossa.
***
Viimeisimpiin vuotoihin kuuluu komitean puheenjohtajan Markku Lehdon kaavailu työttömien turvan heikentämiseksi.
Esitys lähtee siitä, että työttömäksi joutunut saisi nykyisten 500 päivän sijaan vain vuoden ajan ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Tämän jälkeen työtön putoaisi työmarkkinatuelle, joka on nykyisellään 24,51 euroa arkipäivässä.
Tällaisenaan esitys ei sovi kovin hyvin Sata-komitealle asetettuun päämäärään köyhyyden vähentämiseksi tai pyrkimykseen vähentää eri luukuilla juoksemista. Jostainhan ihmisen on rahaa löydettävä elämiseen - viimesijaisena paikkanaan toimeentulotukiluukku, jos muu sosiaaliturva ei riitä.
Lehdon ehdotuksessa ei huomioida myöskään tämän ajan näkymiä. Maailman talousmyllerrysten vaikutusten ennustetaan iskevän Suomeen kasvavan työttömyyden muodossa. Työttömyysturvan heikennys kannusteena työn vastaanottamiseksi ei toimi aikana, jolloin työtä ei yksinkertaisesti saa.
***
Toisaalta komitean on kerrottu kaavailevan työttömyysturvan parantamistakin siten, että puolison tulot eivät tulevaisuudessa heikentäisi työttömän saamaa tukea.
Puhetta on ollut myös ansiosidonnaisen turvan porrastamisesta niin, että ensimmäisen vuoden päiväraha olisi nykyistä korkeampi, mutta vähenisi portaittain esimerkiksi Irlannin tyyliin.
Sitäkin on väläytelty, että työttömän työllistyessä, hänelle maksettaisiin jonkin aikaa osittaista työttömyyskorvausta palkkatulon lisäksi työllistymisen kannusteeksi.
Tulevista esityksistä saa kovin erilaisen kuvan aina vuotajasta riippuen, mikä kertoo paljon Sata-komiteassa vallitsevasta eripurasta.
***
Viime viikon toinen vuoto tapahtui sopivasti heti ensimmäistä paljastusta seuraavana päivänä. Sen uutinen oli, että kansaneläkkeisiin, sosiaalitukiin, lapsilisiin ja lukuisiin tulonsiirtoihin on tulossa yksi kaikkien aikojen suurimmista kertakorotuksista.
Ehdottoman kannatettavia pyrkimyksiä kaikki.
Mutta tämä on nostattanut esille perustellun kysymyksen: Voidaanko perusturvan tasoa parantaa leikkaamalla ansiosidonnaisen sosiaaliturvan tasoa?
Lähtökohdaksihan on annettu käsky, että uudistukset tehdään kustannusneutraalisti. Siis ilman lisärahaa.
***
Kun Sata-komitean työtä on tehty suljetuin ovin, on myös saatu pidettyä komitean pahimmat sisäiset mölyt mahassa. Mölyjä kuitenkin on, ja paljon.
Eivätkä hallituspuolueiden yksittäiset edustajatkaan näytä tietävän, miten satasoppaan suhtautua.
Tällä viikolla keskustalainen sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Juha Rehula tuli demareiden kannalle todetessaan Ylen Ykkösaamussa: ”Ilman selkeää valtion lisärahaa tämä (sosiaaliturvauudistus) ei tule onnistumaan.”
Kokoomuksen Sari Sarkomaa tuki puolestaan demareiden näkemyksiä kritisoimalla keskustan hellimää ajatusta siirtää toimeentulotuen perusosan maksatus kunnilta Kelalle.
Asia, josta Rehula on muuten aivan toista mieltä.
Samaan iskee kauhansa vielä maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila (kesk) vaatien Sarkomaata vaikenemaa julkisuudessa. Hän toteaa: ”Kokoomus on valmistelussa mukana, ja vaikuttamisen pitää tapahtua sitä kautta.” Anttilan mukaan Sarkomaa ampuu puskasta ja kerää poliittisia irtopisteitä.
Ja kaiken päälle sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä, Anttilan puoluesisar, säestää taustalta, että avointa keskustelua esityksistä on hyvä käydä.
***
Puusta pidemmälle on siis Sata-komitean työllä vielä matkaa.

02.11.2008

Vaalit on käyty. Sdp ei saanut aikaan veret seisauttavaa voittoa.
Mutta päiväjärjestykseen on kuitenkin hyvä palata. Nyt voi jälleen keskustella ja tehdä poliittista työtä ilman, että se leimataan vaalimarkkinoinniksi.
***
Ennen vaaleja hallitus syytti oppositiota pelottelusta. Pelottelua hallituksen mielestä oli Sdp:n keskustelunavaus maailman taloustilanteen heijastuksista kuntien palveluihin ja siis suoraan näitä palveluita tarvitsevien ihmisten arkeen. Sdp ja muu oppositio jäi yllättävän yksin realisminsa suhteen. Hallitus jaksoi hokea harhaanjohtavaa mantraansa valtionosuuksien lisääntymisestä ja kuntien vahvasta taloudesta.
Sdp on myös peräänkuuluttanut voimallisesti veronkevennysten kohdentamista niitä eniten tarvitseville eli pieni- ja keskituloisille, sekä esittänyt mallia, jossa kaikkein pienituloisimmat, siis valtion verotuksen ulkopuolelle jäävät pääsisivät osallisiksi veronkevennyksistä kunnallisverotuksen kautta.
Hallitus on leimannut nämä ”unelmoinniksi”.
***
Nyt Sdp:n linjoille on tullut myös eduskunnan puhemies Sauli Niinistö. ”Pitäisikö aiottua tuloveron alennusta ainakin osittain miettiä pikkuisen uudelleen?” kysyi Niinistö heti vaalien jälkeisellä viikolla Ylen A-plus -ohjelmassa. Samassa ohjelmassa hän totesi myös, että ”voi olla vaikea perustella sitä, että velalla kevennetään veroja ja sitten päädyttäisiin leikkauksiin, koska ne ihmisryhmät, joita se koskettaa, ovat kyllä täysin tosia”.
Niinistö piti hyvänä myös Sdp:n hallitukselle tekemää yhteistyötarjousta taantuman ja uhkaavan laman ääri-ilmiöiden taltuttamiseksi.
***
Arki on täällä. Työtä sairaiden, vanhusten, lasten ja epäonnisten eteen on riittänyt jo ennen vaaleja. Nyt näyttää siltä, että hihat pitää kääriä entistä korkeammalle. Vaikka Sdp menetti asemiaan näissä vaaleissa, on kaikkien kunnissa nyt vaikuttaven demareiden sitouduttava uurastamaan seuraavat neljä vuotta itseään säästelemättä. 540 954 ihmistä antoi äänensä Sdp:n harjoittamalle politiikalle, jossa yhteiskuntaa katsotaan kokonaisuutena ja ymmärretään pitää huolta heikompiosaisista. Se velvoittaa enempään kuin vain parhaansa yrittämiseen. Se velvoittaa itsensä ylittämiseen. Nyt ei pidä lannistua, puhumattakaan luovuttamisesta. Nyt on edettävä vahvana oikeudenmukaisuuden puolesta toimivana rintamana kohti vaikeitakin haasteita.
Se on Suomen etu.

27.10.2008

5192 kertaa kiitos.

Maria

 

19.10.2008

Tulokset ratkaisevat

Tuttu tarina: Huonovointinen ihminen soittaa terveysasemalle ja saa kuulla, että lääkäriaikoja ei ole antaa ihan lähitulevaisuudessa. Syytä tivatessa kerrotaan, että ei yksinkertaisesti ole riittävästi lääkäreitä.

Suomalainen perusterveydenhuolto on ajautunut outoon tilanteeseen. Työikäisiä lääkäreitä kyllä on, enemmän kuin koskaan ennen, mutta terveyskeskuksista heitä voi olla vaikea löytää.

Tulee ihan mieleen televisiosta tuttu mainos, jossa asiakas seisoo hämmentyneenä tyhjässä autokaupassa ja kertojan ääni toteaa iloisesti: ”Etuovi.com, sinne ne kaikki autot menneet on.”

Lääkärit ovat menneet yksityiselle sektorille parempien työolojen ja työehtojen perässä.

Tilanne on paikoin täysin tulehtunut. Ja tulee hoitamattomana maksamaan vielä kovan hinnan.

***

He, joilla on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluita ihmettelevät usein, mistä valitus oikein johtuu: he kyllä pääsevät lääkärin luo, kun siihen on tarvetta. Ja jos tarvitaan jatkotoimenpiteitä, heidän aikansa ei käy pitkäksi odottaessa erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin. Työterveyshuolto on kuin hyvin vetävä ohituskaista, puhumattakaan täysin yksityisestä vakuutuksella kustannettavasta hoidosta.

Julkisella puolella on kuitenkin toisin. Terveyskeskuksista on tullut paikkoja, joiden käyttäjiä melkein säälitään. Ai jouduit sitten menemään terveyskeskukseen. Voi Raukkaa.

Tilanne on kansanterveydellisesti kestämätön ja siksi tarvitaan järeitäkin toimia sen korjaamiseksi.

***

Suomalaisten terveyserot ovat OECD-maiden kolmanneksi suurimmat: Mitä varakkaampi kansalainen, sitä terveempi.

Äskettäin julkistetussa Ylen teettämässä kyselyssä kansalaiset kokivatkin yhteiskunnallisen eriarvoistumisen lisääntyneen huomattavasti.

Työterveyshuolto pitää huolta isosta joukosta työssäkäyviä, mutta työttömät, eläkeläiset ja vammaiset joutuvat tyytymään kunnalliseen palveluun – joka siis ei palvele.

Tuloksena on syntynyt paitsi rahallisesti huono-osainen, mutta myös terveydellisesti kurjistuva joukko.

***

Mikä siis lääkkeeksi?

Ministeri Hyssälä totesi äskettäin, että myös kunnat voisivat yksityisten lääkäriasemien tapaan hakea lääkäreitä suoraan koulun penkiltä.

Ihan hyvä ehdotus, mutta ei todellisuudessa kovin tehokas. Jo nykyisellään nuoret lääkärit suorittavat työjakson terveyskeskuksissa. Mutta eivät sinne jää.

Toimivan terveydenhuollon peruskivet löytyvät terveydenhuollon henkilöstön työskentelyolosuhteiden, työviihtyvyyden ja työehtojen parantamisesta.

Sivuuttaa ei voida myöskään verotuksen ohjaavaa vaikutusta. Ne lääkärit, jotka tekevät töitä oman firmansa kautta voivat nostaa palkkaansa huomattavasti ansiotuloveroa pienemmällä osinkotuloveroprosentilla. Tämä on johtanut paikoin pakolliseen ulkoistamiseen. Kunnat ostavat lääkäripalveluita lääkärifirmoilta, mikä asiantuntijoiden mukan aiheuttaa pitkällä tähtäimellä kustannusten nousua. Ilmiön toisena puolena katoaa myös hyvä lääkäri-potilas suhde. Omalääkärijärjestelmä ei toimi, koska terveyskeskusten lääkärit vaihtuvat tiuhaan tahtiin.

Jos ministeri Hyssälä siis aikoo aidosti vaikuttaa terveyskeskusten toimintaan, ei riitä, että vähän sohaistaan muurahaispesää. Koko pesä on rakennettava uudestaan

 

26.9.2008

Stakesin Kouluterveys 2008- tutkimuksen tulokset julkistettiin eilen. Olin puheenjohtajana tutkimukseen liittyvässä seminaarissa, joka järjestettiin Länsi-Helsingin lukiossa.

Huolestuttavin tutkimuksen kertoma on, että joka kymmenennellä yläaste- ja lukioikäisellä ei ole yhtään ystävää, eikä koulukiusaaminen ole vähentynyt, vaikka siitä on julkisuudessakin puhuttu paljon. Kotikaupungissani Espoossa kiusaaminen oli tutkimuksen mukaan lisääntynyt huomattavasti. Meillä 12 prosenttia pojista ja seitsemän prosenttia tytöistä kärsii kiusaamisesta ainakin kerran viikossa.

Viikon tapahtumat pistävät vakavaksi, eikä tämä kysely helpota oloa.

Espoossa lisättiin vuoden alusta kuraattoreiden ja koulupsykologien määrää. Jokin mättää silti ja pahasti.

***

Seuraavien päivien aikana tullaan varmasti keskustelemaan paljon siitä, millä tavalla järjestelmä olisi voinut ennaltaehkäistä tämän tai edelliset traagiset Suomessa tapahtuneet joukkomurhat.

Poliisijärjestöjenliiton puheenjohtaja Yrjö Suhonen kritisoi hallitusta aika kovin sanoin: "Kataisen ja kumppanien kannattaisi miettiä, onko tärkeämpää maksaa valtion velkaa pois vai olisiko sittenkin syytä sijoittaa kansan terveydenhoitoon." (Uutispäivä Demari 23.9.)

Helsingin Sanomien pääkirjoitus (23.9.) puolestaan kysyy: "Toimivatko oppilaitokset vain tehokkuusmittareiden armoilla, ja tavoittelevatko ne tilastovoittoja ihmisyyden kustannuksella."

Molemmat ovat mielestäni oikeita pohdintoja.

Kouluissa täytyy olla riittävä oppilashuolto. Tämä tarkoittaa etenkin kouluterveydenhoitajan läsnäoloa ja erityisopettajien ja psykologien riittävää määrää. Lapsen tai nuoren ongelmien käydessä ylivoimaiseksi kantaa yksin, on oltava riittävästi luotettavia aikuisia, joiden puoleen kääntyä. Jos koulun omat resurssit eivät riitä ongelman ratkaisemiseen, pitää olla mahdollisuuksia jatkohoitoon myös koulun ulkopuolella. Nykyään tämä puoli on pahasti retuperällä. Lasten ja nuorten psykiatrian jonot ovat häpeällisen pitkät.

Mutta samalla, kun puhutaan ongelmien ehkäisystä ja hoidosta, pitää muistaa, että niillä on alkujuurensa. Pahoinvoinnin purkautuessa näkyvästi ollaan jo tulipalon sammuttamisvaiheessa. Se, että ei aidosti paneuduta ennaltaehkäisyyn, on typeryyttä tympeimmillään. Ja tässä onkin pohtimisen paikka. Mitä ennaltaehkäisy on?

Kouluympäristön täytyy olla sellainen, että se innostaa oppilaita oppimaan ja kunnioittamaan toinen toistaan. Ja tässä tullaan ongelman vaikeimpaan osaan. Ihmisten asenteita omaan elämäänsä ja muihin ihmisiin ei voida säätää lailla. Tässä tarkoitan sitä, että meillä yhteiskunnassa on yleisemminkin vallalla tylyttämisen ilmapiiri.

Tapa, jolla suhtaudumme toisiimme ihan arkisissa tilanteissa, ei ole aina mieltä ylentävää. Miten me aikuiset suhtaudumme lapsiin, omiimme ja vieraisiin, minkälaisia arvoja välittyy television (vaikkapa Big Brotherin) ja muun viihteen kautta? Myös väkivallalla mässäilevät poikien suosimat pelit antavat kovin synkän kuvan ihmisyydestä.

Dave Lindholmin laulussa sanotaan: Pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin. Pieni ja hento ote, ihmisestä kiinni, ihan sama tunne, kuin koskettava tuuli.

Sitä tarvitaan enemmän. Pidetäänhän omilta osiltamme huolta toinen toisistamme.

 

 

15.9.2008

Tiesitkö, että toimeentulotuella elävän perheen lasta rangaistaan työnteosta.

Rankaisijana on järjestelmämme.

Jos toimeentulotukiperheen kotona asuva nuori menee töihin, leikkaa hänen ansiotulonsa perheen saamaa yhteiskunnan tukea.

Tätä jos mitä voi kutsua sulaksi hulluudeksi.

Ei auta, vaikka poliitikot kuinka huutaisivat toreilla, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Käytäntö osoittaa tällaiselle nuorelle ihan muuta.

***

Ministeri Hyssälä totesi viimeisimmässä Apu-lehdessä, että sosiaaliturvaa uudistavan Sata-komitean esityksistä saa käydä vapaata keskustelua. Kiitos, hyvä juttu, mutta niin kauan kuin Sata-komitean esityksiä ei ole julkisesti arvioitavana, keskustelua voi käydä vain pintatasolla.

Se on tiedossa, että esitysten raameina on vaatimus niiden maksamattomuudesta. Eikä hallitus olekaan budjetoinut järjestelmän parantamiseen latin latia.

Voi siis vain toivoa, että esimerkiksi toimeentulotuella elävän perheen jälkikasvun annetaan tulevaisuudessa ansaita rahansa työllä. Silläkin uhalla, että jonkun mielestä on epäreilua, että tuota tuloa ei peritä pois perheen elannosta.

***

On järjettömyyksiä, jotka pitää poistaa. Ja on järjettömyyksiä, joiden ei pidä tapahtua.

Sairaaloiden muuttaminen Hyssälän tyyliin hotelli-sekatavarakaupoiksi on herättänyt keskustelua kansan parissa.

Eräs herra hekotti partaansa ajatusta Idea-Park-hotelli-sairaaloista. Niissä hoidon laatu riippuisi siitä, miten paljon bonuksia on saanut kerättyä kauppakeskuksen myymälöissä. Jos on ollut erityisen tunnollinen talouden rattaiden pyörittäjä, pääsisi lonkkaleikkaukseen jonojen ohitse.

Mutta vakavasti ottaen: on hyvä, että sairaanhoidon tulevaisuudesta puhutaan. Jos ei puhuta, eivät tosiasiatkaan pääse esille. Niiden perusteellahan päätöksiä pitäisi tehdä.

***

Hyssälän puheeksi ottama italialainen sairaanhoitojärjestelmä toimii paikoin hyvin, paikoin huonosti. Sikäläiseen kulttuuriin kuuluu, että perheenjäsenen sairastuessa, puoli sukua valvoo sairaalavuoteen ympärillä. Sairasta vahvistetaan mamman kotona keittämällä kanaliemellä ja aina on joku taluttaja vessareissulle. Mutta jos ei ole sukua, voi olo olla yksinäisempi.

Alueellisia eroja hoidon laadun ja saatavuuden suhteen on paljon. Etelässä Sisiliassa järjestelmä kärsii korruptiosta, pohjoisessa vallitsee Eurooppalaisempi käytäntö. Missä sairaaloiden toimintoja on ulkoistettu, on huomattu sen tulevan kalliimmaksi kuin jos sairaalan työntekijöiden palkka maksetaan suoraan julkisen terveydenhuollon kassasta. Välikädettömässä sairaalamallissa kustannukset ovat paremmin kurissa ja hoitoonkin ollaan tyytyväisiä.

***

Meilläkin ulkoistamisesta etsitään ihmettä - korkeammista kustannuksista huolimatta. Monien sairaaloiden päivystystoiminta tai vaikkapa laboratoriopalvelut pyörivät jo yksityisten yritysten varassa.

On vaikea ymmärtää, miksi julkista terveydenhoitoa itseään ei haluta kehittää paremmaksi niin hoidettaville kuin hoitotyötä tekeville. Jos hoitotyön kehittäminen onnistuu privaattisektorilla, on vain tahtokysymys saada homma toimimaan myös julkisella puolella.

05.08.2008

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen julkisti viikko sitten budjettiesityksensä vuodelle 2009. Esitys on herättänyt kritiikkiä paitsi oppositiossa myös hallituksen sisällä. Eikä ihme.

Tuloverotusta ollaan Kataisen esityksessä keventämässä peräti 800 miljoonalla eurolla. Se on kunnioitusta herättävä rahamäärä.

Tuollaisen summan todellinen arvo hämärtyy helposti. Miten se vaikuttaa arjessa? Viisaasti kohdennettuna, voisi vaikuttaa paljonkin. Mutta viisaasti ja vähemmän viisaasti on tässäkin tapauksessa riippuvainen katsojasta. Muulla ei voi selittää sitä, että valtiovarainministeri Katainen ei halua vahvistaa keskituloisten ja alle keskitulon ansaitsevien asemaa eli painottaa veronkevennyksiä heille, jotka niitä eniten tarvitsevat.

***

Siitä ei ole pitkä aika, kun ministeri Katainen teilasi Ruotsissa laajasti yli puoluerajojen hyväksi katsotun (ja porvareiden läpiviemän) päivähoidon maksuttomuuden toteamalla, että hänen hyvätuloisessa perheessään ei moista helpotusta tarvita. Hän maksaa kyllä mielellään korkeinta päivähoitomaksua, joka nyt siis nousi 233 euroon kuussa (ja unohti mainita, että korkeimpaan maksuluokkaan joutuu myös alle keskitulon tienaavia perheitä).

Verohelpotuksen hän kuitenkin näkee tarpeelliseksi myös hyvätuloisille. Esimerkiksi 50 000 euroa vuodessa tienaava saa valtiolta nyt 780 euron lahjan. 20 000 euroa ansaitsevalla tuo summa on vain 219 euroa eli 18 euroa kuukaudessa.

Hyvätuloinen on jo ennestään ”hyvä kuluttaja”, jolla on jo ollut varaa käyttää rahaansa kulutushyödykkeisiin ja näin omalta osaltaan osallistua aktiivisesti talouden rattaiden pyörittämiseen. Voisi kuvitella vain kohtuulliseksi, että nyt myös huonommin tienaavat saisivat paremman mahdollisuuden samaan. Mutta parilla kympillä kuussa ei saa uutta pesukonetta kuin osamaksulla, jonka koron tuo summa kattaa. Talouden piristämiseen tuo raha siis ei pääse osallistumaan.

***

Kepun kuin käärmettä pyssyn suuhun ajaman ruoan arvonlisäveron alentamisen todelliset vaikutukset vähävaraisten talouteen on ammuttu alas jo usean talouden asiantuntijan taholta. Nähtävästi myös niiden asiantuntijoiden, joita valtiovarainministeri on kuunnellut. Katainen on ollut asian puolesta metsällä jo vuonna 2006.

Hän totesi muun muassa, että ”kaikkien aiheesta tehtyjen tutkimusten mukaan on selvää, että osa veronkevennyksistä ei välity kuluttajahintoihin” ja että ”pienituloisille veroalen hyödyn voisi kohdentaa verotuksesta tehtävällä vähennyksellä”.

Ruoan arvonlisäveron alennus maksaa meille 500 miljoona euroa. Mutta tuolla rahalla tuskin lyhennetään leipäjonoja.

Miksi kokoomus nyt näyttää suostuvan kalliiseen ratkaisuun, jonka vaikutukset ihmisten arkeen ovat kyseenalaiset?

***

Kun kokoomus ja keskusta tekevät budjettisopimuksia, ei tavallisen kansan tahto näytä painavan vaa’assa.

Terveyskeskuspalvelut rapautuvat. Hammaslääkärille ei pääse. Nuorten mielenterveysjonot ovat ihmisoikeuksia loukkaavat. Laitoksissa ja palveluasunnoissa elävät vanhukset eivät pääse ulkoilemaan säännöllisesti. Arjen kustannukset ovat karkaamassa käsistä.

Unohtamatta sitä, että samassa sopassa yritykset julkistavat tulosvaroituksiaan ja halujaan supistaa tuotantoaan.

Näistä kansa kantaa huolta.

Suomalainen on valmis maksamaan veronsa, jotta peruspalvelut ja perusturva toimisivat. Huonossa tilanteessa olevien auttaminen on yhteiskuntarauhan perusedellytys.

Tämän valtiovarainministeri nyt näyttää unohtavan.

Tai sitten tämän budjettiehdotuksen kauneus on valtiovarainministeriön silmässä.

***

Meillä kaikilla on oikeus odottaa tulevalta budjetilta paljon.

Rahaa on nyt valtiovarainministeriönkin näkemyksen mukaan riittävästi jaettavaksi.

Kysymys kuuluuki, mitä halutaan priorisoida?

Esimerkkinä. Tein eduskunnassa viime vuonna 7 miljoonan euron määräraha-aloitteen, jonka toivoin kohdistettavan lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Aloite otettiin myös eduskuntaryhmäni yhteiseen budjettiesitykseen. Hallitus ei kuitenkaan nähnyt rahan kohdistamista nykyisellään riittämättömien nuorten psykiatrian palveluiden parantamiseen tarpeelliseksi.

Kuinka monta Keravaa ja Jokelaa tarvitaan, jotta apua tarvitsevien huutoon vastataan konkretialla kauniiden puheiden sijaan?

08.07.2008

Hiljainen hyväksyntä?

Financial Times -lehti raportoi äskettäin (19.5.08) kasvavien tuloerojen synnyttämästä laajasta huolesta Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa.
Lehden mukaan alimman tuloluokan viidenneksen palkka on laskenut kaksi ja puoli prosenttia, kun taas eniten tienaavan viidenneksen kohdalla nousu on ollut yhdeksän prosenttia.

Selvitys tehtiin kahdeksassa maassa, joista selkeässä enemmistössä nähtiin tarpeellisena kiristää eniten ansaitsevien ja laskea vähiten tienaavien verotusta. Tuloerojen odotettiin kuitenkin vajaan yhdeksän tuhannen kyselyyn osallistuneen mukaan kasvavan entisestään.

Kun samaan yhtälöön otetaan mukaan vaikkapa terveydenhuollon palveluiden tai koulutuksen saatavuuden eriarvoistuminen sosioekonomisen taustan perusteella, on syytä olla enemmän kuin huolissaan. Maailmaa ei saa vääntää sellaiseen asentoon, jossa köyhimpien on vain tyydyttävä osaansa.
***
Vaurastumisessahan ei ole mitään pahaa. Jokaisella pitää olla mahdollisuus siihen, mutta ei toisten ihmisoikeuksia polkemalla.

Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja todellinen demokratia ovat edellytyksiä laajemman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Sosialidemokrattiseen ajatteluun ei kuulu sota rikkaita vastaan vaan taistelu köyhyyden poistamiseksi niin kotimaan kamaralla kuin kansainvälisestikin. Globaalissa maailmassa tämä on mahdollista muun muassa vastuullisen yritystoiminnan kautta.

Tästäkin puhutaan paljon maailmalla. Onko oikein, että jotkut yritykset tekevät johdolleen miljoonien potteja samaan aikaan kun irtisanomiset ja muut vaikeudet lyövät pyramidin alapäässä puurtavia avokämmenellä kasvoille?
***
Tieto-Finlandialla palkittu Esko Valtaoja kertoo Kotona maailmankaikkeudessa kirjassaan tarinan paratiisista, jossa kansalaisten vaurauden ja yltäkylläisyyden hintana on syyttömän ja avuttoman lapsen lukitseminen kellariin.'

Jos taapero päästettäisiin vankilastaan, kansa joutuisi luopumaan runsauden täyttämästä elämäntyylistään. Siihen ei olla valmiita, joten lapsen itku vaiennetaan entistä rivommalla mässäilyllä. Kaikki tietävät vangitun olemassa olosta, mutta joukon etu menee yhden kärsijän kauhujen ohi.

Epäoikeudenmukaisuuden hiljainen hyväksyntä on irvokkuutta pahimmillaan.

Siksi meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa taistelua. Maailma ei parane kauhistelemalla vaan johdonmukaisesti heikoimpien asemaa parantamalla. Ei se ole sen mahdottomampaa kuin vaikkapa lapsityövoiman käytön lopettaminen meillä Suomessa viime vuosisadan alussa.

Ja tämä päämäärä meidän pitää pitää mielessä kaiken muun poliittisen vellonnan keskelläkin.

19.5.2008

Lämmin kiitos kaikille minua tukeneille Sosialidemokraattisten Naisten liittokokousedustajille.

Ohessa 24d verkkolehden kirjoitus tilaisuudesta.

SDP:n kansanedustaja Maria Guzenina-Richardson on valittu Sosialidemokraattisten Naisten puheenjohtajaksi. Valinta tapahtui sunnuntaina Helsingissä pidetyssä Demarinaisten liittokokouksessa.
– Vaikka maamme hallituksessa on määrällisesti vahva naisedustus, on erikoista, että naisten arkea koskettavat asiat eivät nouse heidän toimestaan vahvemmin esille, tuore puheenjohtaja totesi.

– Päivähoitomaksujen korotukset koskettavat tavallisia alle keskitulon omaavia perheitä, jotka joutuvat muutenkin tiukille asumiskustannusten, ruoan hinnan ja liikkumisen kallistumisen vuoksi.

Hän muistutti myös terveydenhuollon palvelumaksujen vaikuttavan juuri palveluita eniten tarvitsevien pitkäaikaissairaiden, työttömien ja eläkeläisten asemaan.
– Se, että eläkeläisellä tai työttömällä ei ole korotusten jälkeen varaa vaikkapa hammashuoltoon sotii kaikkia inhimillisyyden periaatteita vastaan.
Guzenina-Richardson kannusti demarinaisia vaatimaan oikeudenmukaisuutta ja tekemään sinnikkäästi työtä kaikilla vaikuttamisen foorumeilla.
– Kun myrsky nousee, toiset etsivät hädissään seinää, jonka taakse suojautua, meidän naisten on syytä kulkea rohkeasti kohti tuulta ja rakentaa tuulimyllyjä, hän päätti kiitospuheensa kaksisataapäiselle liittokokousyleisölle.

Vastaehdokkaat kansanedustajat Tuula Peltonen ja Krista Kiuru saivat yhteensä 87 ääntä. Guzenina-Richardsonin äänimäärä oli 101.Aiempina puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa kansanedustajat Tarja Filatov ja Liisa Jaakonsaari.

Varapuheenjohtajiksi valittiin kansanedustaja Tuula Peltonen sekä Palvelualojen Ammattiliiton kansainvälisten asioiden sihteeri Tarja Kantola. Merja-Hannele Vuohelainen valittiin yksimielisesti jatkamaan Demarinaisten pääsihteerinä.

16.4.2008

Pääministerin pravdaa

On pakko harpata hetkeksi menneisyyteen.
Muistattehan vielä ajan, jolloin suuri naapurimme kantoi nimeä Neuvostoliitto?

Yksi sikäläisen politiikan ominaispiirteistä oli saada asiat näyttämään siltä, mikä sopi parhaiten valtaapitäville.

Toisinajattelijoiden ja vapaan lehdistön ääni peitettiin Kremlin viralliseen todellisuuteen, jonka torvensoittajana toimi katutauluihin luettavaksi liimattu Pravda-lehti.

Muistan, maassa silloin vierailleena, väen kerääntyneen tuoreen lehden sivuja ihmettelemään, vähän huvittuneenakin sen "totuudesta". Mutta kovaan ääneen ei oikein uskallettu jupista.

Pelko paitsioon joutumisesta piti kansan kurissa.

Mikä oivallus olikaan nimetä maan ainoan virallisen puolueen äänenkannattaja tuolla nimellä. Ja miten tuolloinen tapa hallita tulikin mieleen juuri nyt.

Ehkä siinä kaikuu sama epämiellyttävä rintaääni kuin nykysuomen pääministerin ylpeillessä kakkoshallituksensa sosiaalisella oikeudenmukaisuudella, ja vaatiessa samassa hengenvedossa mediaa keskittymään kansamme hyvinvointiin huono-osaisuuden sijaan.

***

Mediaa ei nimitetä turhaan neljänneksi valtiomahdiksi.

Neuvostovenäjällä tiedottamisella pidettiin yllä tietämättömyyttä maailman menosta, meillä media saa onneksi nostaa keskusteluun valtaapitävien kannalta vaikeitakin aiheita.

Lempijournalistini Marjut Lindberg kirjoittaa Helsingin Sanomiin. Yksi hänen mieleenpainuvimmista jutuistaan sai vuoden 2004 journalistipalkinnon.

Kirjoituksessa kuvattiin koskettavasti vanhusten kotihoidon arkea, ja se sai aikaan laajaa keskustelua, joka patisti osaltaan myös päättäjiä toimeen. Lindberg on tuonut esille myös lastensuojelun epäkohtia, sosiaalityön kehittämistarpeita, terveydenhuollon ongelmia, päivähoidon tilaa, ja hän on kertonut mielipiteensä kuvia kumartamatta.

2. päivä huhtikuuta julkaistussa HS:n pääkirjoituksessa Lindberg sanoo ääneen juuri sen, mitä pääministeri Vanhanen ei halua kuulla:

"Päihde- ja mielenterveyskuntoutujien, pienen eläkkeen varassa elävien avohoitovanhusten ja pienituloisten yksinhuoltajien asemassa riittäisi hallituksella todella töitä, jotta heidän tilanteensa ei enää kurjistuisi. On turhaa retostella yksinhuoltajien lapsilisän korottamisella kymmenellä eurolla, kun hallitus vain käyttää sitä toimeentulotukea saavan tilillä kääntymässä."

Samassa kirjoituksessa Lindberg toteaa myös:

"Vanhasen kannattaisi joskus pyytää autonkuljettajaansa ajamaan muutaman lähiön läpi ja jopa pysähtyä hetkeksi jonkin rähjäisen ostoskeskuksen seinustalle. Ties vaikka silmiin osuisi joku huono-osainen."

***

Meillä medialla on mahdollisuus valita haluaako se olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua.

Sama valinnan vapaus koskee poliittisia päättäjiä - myös pääministeriä ja koko hallitusta.

 

 

15.04.2007

Edukunnassa käytiin tänään kiivas keskustelu hallituksen halusta nostaa asiakasmaksuja. Käytin keskustelussa kaksi puheenvuoroa. Toinen niistä on luettavissa tässä:

TIISTAINA 15. HUHTIKUUTA 2008 kello 14
3) Hallituksen esitys laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain sekä sosiaalihuoltolain 29 b ja 29 d §:n muuttamisesta
Lähetekeskustelu

Hallituksen esitys HE 37/2008 vp

Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Totta kai on paikallaan, että oppositio antaa tunnustusta hallitukselle silloin, kun se tunnustus kuuluu antaa, ja yksinhuoltajien päivähoitomaksun kohtuullistaminen on tunnustuksen ansaitseva paikka, ehdottomasti.
Mutta samaan aikaan voidaan tuoda myös esille niitä asioita, jotka vaativat vielä terävämpää tarkastelua. Esimerkiksi Lastentarhanopettajaliiton Soile Oleander on kantanut huolta siitä, että nyt kaavaillut tulorajat ja maksujen korotukset johtaisivat siihen, että kaksilapsinen kahden huoltajan perhe maksaa ylintä päivähoitomaksua jo tilanteessa, kun vanhempien tulot jäävät selvästi alle suomalaisen palkansaajan keskiansion. Hän toteaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa, että hänen mielestään esitys ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen. Soile Oleander on siis puheenjohtajana Lastentarhanopettajaliitossa ja OAJ:n kolmas varapuheenjohtaja. Uskon silloin, kun hän sanoo omalla asiantuntemuksellaan, että tässä on terästämisen paikka.

Täällä on puhuttu tänään paljon päivähoitomaksuista. On tarpeen kuitenkin puhua ehkä vielä enemmän näistä asiakasmaksujen korotuksista, jotka koskettavat maamme heikko-osaisimpia nimenomaan terveydenhuollon puolella.

Jo aiemmin tänään päivällä nostin esille eri potilasjärjestöjen huolen. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa todetaan, että Suomessa palvelunkäyttäjien rahoitusvastuu asiakasmaksujen kautta on muita Euroopan maita suurempi. Se on todettu täällä myöskin muiden edustajien suusta tänään, ja myöskin hallituspuolueen jäsenet tietävät tämän tosiasian. Tosiasioita ei kannata kieltää, ja vain tosiasioilla rakennetaan parempaa Suomea. Otetaan asiat asioina ja mietitään, miten me voimme siitä edetä ja tehdä tästä maasta sosiaalisesti ihan oikeasti oikeudenmukaisen paikan meille kaikille asua.

Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitossa Elli Aaltonen toteaa myöskin, että asiakasmaksujen korotus heikentää erityisesti paljon palveluja tarvitsevien vammaisten eli yhteiskunnan erittäin heikko-osaisten ryhmän asemaa, pitkäaikaissairaiden asemaa - erittäin heikko-osaisten ryhmä - ja tähän ei kannata huutaa, että niin, niin, siellähän on se maksukatto, kun on käyty jo tätä keskustelua läpi, että on tiettyjä asioita, joihin tämä maksukatto ei päde.

Stakesin ylijohtaja Matti Heikkilä on hyvin huolestunut tästä hallituksen esityksestä, toteaa suoraan, että maksujen korotuksilla voi olla vakaviakin köyhyys- ja tulonjakovaikutuksia, ja tähän pyytäisin vastausta ministeri Risikoltakin, jonka uskon olevan erittäin hyvä ihminen, joka ei varmasti sydämeltään halua, että Suomen kansassa tulee sellaista ilmi, että meillä on jätetty todellakin ne kaikkein heikko-osaisimmat heitteille: eihän se voi olla tämän hyvän porvarihallituksen tarkoitus, eihän?

Ylijohtaja Matti Heikkilä kantaa huolta myöskin siitä, millä tavalla meillä palveluja tullaan tulevaisuudessa käyttämään. Hän toteaa, että myös vähävaraisten vanhusten riski palvelujen alikäyttöön kasvaa eli jätetään palveluja käyttämättä, kun ei ole varaa. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että riittävän aikainen hakeutuminen palvelujen piiriin vaarantuu ja johtaa viime kädessä raskaampien palvelujen tarpeeseen. Nyt kysyisin, onko meidän hyvällä hallituksella olemassa jonkin näköinen laskuohjelma siitä, kuinka paljon kustannuksia syntyy siitä, että esimerkiksi vanhus ei mene oikea-aikaisesti hoitoon vaan sairastuu niin, että häneen joudutaan kohdistamaan sitten järeämpiä toimia. Onko tämä sitä ennalta ehkäisevää vanhustenhuoltoa, jota hallitusohjelmassakin peräänkuulutetaan?

Ja vielä lopuksi muistuttaisin, herra puhemies, hyvää hallitusta siitä, että meillä on todellakin hyvin erikoinen tilanne yhteiskunnassa meneillään. Elintarvikkeiden hinta on nousemassa, energian hinta, asumiskustannukset. Tässä on puhuttu jopa 40 prosentin vuokrankorotuksista, ja kun kysytään, ketkä vuokralla asuvat meillä Suomessa, niin kyllä se niin on, että vuokralla asuvat yleensä ne, joilla ei ole varaa omistusasuntoon, jotka ovat kaikkein eniten näiden palveluiden tarpeessa, eli on täysin perusteltua vaatia, että hallitus terästäisi omaa politiikkaansa. Varsinkin kun mainostaa itseään kovin ylpeästi sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi.

 

27.2.2008

Maanantaisessa valtuuston kokouksessa käytiin mielenkiintoista keskustelua Espoon kaupungin sijoitustoiminnasta. Etenkin keskustelua kirvoitti ikiaikainen Espoon Sähkön myynti saksalaiselle energiajätille E.ONille, ja sitä tällä valtuustokaudella seurannut Espoon E.ONissa omistaman osakekannan myyminen Fortumille.
Espoo siis luopui aikoinaan omasta sähköyhtiöstään, jäi seuraavaan yhtiöön vähemmistöosakkaaksi, kunnes möi lopulta nämäkin osakkeensa, kun Fortum osti E.ONin.
Kaupan piti olla Espoon kannalta varsinainen kultakaivos.
Näin espoolaiset virkamiehet poliittisille päättäjille vakuuttivat.
Kaupasta saadut varat rahastoitiin ja niille asetettiin kuuden prosentin tuotto-odotus. Tarkoitus oli käyttää tuota tuottoa muun muassa maahankintoihin.
Toisin on kuitenkin käynyt. Vajaan 400 miljoonan sitominen rahastoihin ei ole tuottanut kaupungille mitään. Kun 0,13% näennäiseen tuottoon lisätään inflaation vaikutus, on tulos itse asiassa miinusmerkkinen.

Jos Espoon taloudella ei menisi yleisesti niin hyvin kuin menee, käytäisiin keskustelua E.ON kaupasta saatujen varojen kohtalosta varmasti kiivaampana.
Verotulot ovat tuoneet kaupungin kassaan enemmän kuin ennakoitiin. Ja siitä pitää tietysti iloita. Mutta on kummallista, että ei välitetä siitä, että toisaalla rahasäkistä on valunut useampi miljoona tielle tietymättömille huonon varainhoidon seurauksena. Odotetut korkotuotot ovat jääneet samatta. Eikä tähän näytä riittävän maanantaina valtuustosalissa joidenkin toimesta hokema: rahastosijoittaminen on pitkän aikavälin touhua. Varmasti niin, mutta, jos vertaa kaupungin sijoitustoimintaa työeläkeyhtiöiden vastaavaan, voidaan kysyä, miten Espoolla on mennyt näin huonosti ja työeläkeyhtiöillä niin hyvin.

Aiheesta käytiin maanantaisessa valtuuston kokouksessa vilkasta keskustelua demareiden, vihreiden, rkp:läisten sekä sitoutumattomien taholta. Kokoomuksen joukoista pyrittiin lähinnä vaimentamaan tullutta kritiikkiä siilitaktiikalla. Mikä ei ole ihme, sillä tapahtunut on kiusallista juuri kokoomuslaisten kannalta. Espoon Sähkön taannoinen myynti oli heidän masinoima hanke.

19.2.2008

Tämä alkuvuosi on ollut varsinaista jännitysnäytelmää Espoon Puolarmetsän sairaalan päivystystoiminnan jatkumisen ja Jorvin sairaalassa sijaitsevan päivystyksen kuntoon saamisen suhteen.
Tulin hetki sitten kotiin illan sosiaali- ja terveyslautakunnan kokouksesta. Voi sanoa, että järki voitti tänään teknokratian ja saimme aikaan realismiin perustuvan päätöksen, joka palvelee niin päivystyksen käyttäjiä kuin siellä työskenteleviäkin.

Kirjoitin aiheesta jo alempaa löytyvässä vuoden ensimmäisessä merkinnässäni, mutta tässä tapahtumien kulku kertaalleen pähkinänkuoressa.
Kaupungissamme on meneillään päivystystoiminnan kehittämishanke. Sen tarkoituksena on parantaa päivystyspalvelun laatua, järkeistää työtapoja ja näin parantaa myös henkilöstön jaksamista.
Toisin oli kuitenkin käymässä.
Osana päivystystoiminnan kehittämistä Espoon virkamiehet halusivat lakkauttaa Puolarmetsän sairaalan päivystyksen ja siirtää sen noin 10.000 asiakasta Jorviin jo 1.3. alkaen. Tämän esityksen lautakunta kaatoi ennen vuodenvaihdetta todeten, että päivystyksen keskittäminen voidaan tehdä aikaisintaan 1.6. alkaen, edellyttäen, että homma toimii Jorvissa asianmukaisella tavalla, ja että sinne palkataan lisää henkilökuntaa lisääntyvää asiakasmäärää hoitamaan.
Tammikuun lopussa selvisi, että kaupunki ei ollut tehnyt mitään Jorvin päivystyksen kuntoon saamiseksi. Kävin itse Jorvissa keskustelemassa muun muassa uuden ylilääkärin Tolosen kanssa ja sain tuolloin täyden selvityksen tilanteen todellisesta tolasta. Kutsuin koolle ylimääräisen lautakunnan kokouksen, johon pyysin asiasta vastaavaa virkamiestä tuomaan kaiken sen tiedon, jota hyvän päätöksenteon pohjaksi tarvitaan.
Kokous pidettiin 4.2., mutta asiasta vastaava virkamies ei edelleenkään tuonut pyydettyjä tietoja, mutta piti lujasti kiinni kannastaan, että aiemmin päätetty aikataulu on realistinen.
Ja tässä tulee ensimmäinen työvoitto: lautakunta jätti asian tuolloin pöydälle eli kieltäytyi päättämästä virkamiesesityksen mukaisesti. Vaadimme tarkkaa lisäselvitystä päätöksentekomme pohjaksi seuraavaan kokoukseen.
Tuo kokous pidettiin tänään tiistaina.
Ja ihme oli tapahtunut.
Virkamiehet olivat muuttaneet omaa esitystään.
Puolarmetsän sairaalan päivystys jatkuu nyt niin pitkään kuin on tarvetta. Jorvin päivystys saatetaan kuntoon ripeässä aikataulussa.
Tosin yksi erikoinen piirre tämänpäiväisessä kokouksessa oli. Lautakunnan pyytämää selvitystä Jorvin päivystyksen kokonaistilanteesta, muutostarpeista ja muutosten toteuttamisen aikataulusta ei tuotu edelleenkään lautakunnalle virkamiesten toimesta. Olin saanut itselleni suoraan Jorvista jorvilaisten oman työryhmän raportin, jossa on kaikki se tieto, jota lautakunta on pyytänyt. Jostain syystä tätä raporttia ei haluttu antaa lautakuntalaisten käyttöön. Ja vasta, kun kerroin omaavaani siitä kopion, se luvattiin lähettää kaikille muillekin.
Koko soppa on ollut kuin Kafkan romaanista, mutta toivottavasti nyt päästään vihdoinkin todellisuuteen.

17.2.2008

Viikko 7 on ollut poliittiselta tapahtumarikkaudeltaan melkein kympin tasoa.
Oman puolueeni puheenjohtajapeli on ollut esillä mediassa viikon jokaisena päivänä. Näyttää siltä, että kaikki ne henkilöt, joilla on todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi SDP:n johtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa, ovat nyt ilmoittautuneet kisaan.

Välikysymyskeskustelu on niin ikään käynyt kuumana. Tosin mediassa sitä ei ole erityisemmin noteerattu muun uutistarjonnan viedessä voiton.

Pääministeri Matti Vanhasen ja yksinhuoltajaäiti Susan Ruususen oikeussalidraama tuntuu kiinnostavan enemmän kuin maailman talousmurroksessa elantonsa eteen kamppailevien duunarien asia. Mikä saattaa passata hyvin joillekin. Muun muassa arvofilosofi Maija-Riitta Ollila on puhunut ”sumuverhoista”, joilla peitetään merkityksellisempiä, mutta joidenkin kannalta hankalampia asioita.

Loppuviikon ”pikku-uutisista” voi myös vetää omia johtopäätöksiään. Kokoomuksen ja keskustan välit eivät ole niin auvoisat, kuin hallituskumppaneilta voisi odottaa.
 
Eduskunnan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ripitti lauantaina keskustan ministereitä Pekkarista ja Väyrystä hyökkäyksestä koskiensuojelulakia vastaan.

Toisaalla keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen on todennut, että kokoomuksen toiminta hallituksessa on vaarantamassa hallitusyhteistyön. Eritystä tyytymättömyyttä keskustalaisilla on hänen mukaansa ministeri Häkämieheen ja ministeri Sarkomaahan.

Helsingin Sanomien mukaan Korhonen syyttää Häkämiestä ja kokoomusta vastuunkannon välttelemisestä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaisiin liittyvien kysymysten hoidossa. Keskusta ei myöskään hyväksy Sarkomaan esittämää listaa yliopistojen ja korkeakoulujen yhdistämisestä.

Korhosen viesti kokoomukselle oli myös harvinaisen uhkaavasävyinen. Hän totesi lauantaina ykskantaan: ”Jos tämä kokoomuksen broileripolitiikka vielä jatkuu, on selvää, ettei hallitusyhteistyö jatku koko vaalikautta.”

Omassa välikysymyspuheenvuorossani peräänkuulutin hallitukselta aktiivisempaa otetta valtion omistajaohjaukseen. Viittasin puheenvuorossani toisen pörssiyhtiön UPM:n hyvään tapaan hoitaa irtisanomisten jälkiseuraamuksia muun muassa Voikkaalla. Siellä nimittäin UPM:n aktiivisuuden ansiosta työllistyi 80% työnsä menettäneistä vuoden sisällä irtisanomisestaan.

Jos tähän kykenee tavallinen pörssiyhtiö, niin miksi ei valtion osaomisteinen pörssiyhtiö?
Puheeni on kokonaisuudessaan alla.

8. TORSTAINA 14. HELMIKUUTA 2008 kello 16
3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion omistajapolitiikka
Välikysymys VK 1/2008 vp

Maria Guzenina-Richardson /sd: Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää aina löytää mieluummin ratkaisuja kuin syytellä ympäriinsä. (Kokoomuksen ryhmästä: Juuri näin!) Ja tätäkin keskustelua pitäisi käydä ratkaisuhakuisesti.
Ennen Kemijärven tragediaa maailman elinkeinomurros runteli Voikkaan seutukuntaa. Monelle saattaa tulla yllätyksenä, että siellä UPM, eli pörssiyritys, kantoi vastuuta hyvin esimerkilliselläkin tavalla. Siellä nimittäin irtisanomisten jälkiseuraamuksia, niitä hoidettiin.
Irtisanomisten vaikutusten lievittämiseksi UPM käynnisti välittömästi päätösten valmistuttua, siis välittömästi päätösten valmistuttua, ei sen jälkeen, kun päätökset olivat maailmalla, vaan kun päätökset valmistuivat, Työstä työhön -ohjelman, joka suunnattiin 672 irtisanotulle. Tämän ohjelman tavoitteena oli helpottaa työllistymistä, uudelleenkouluttautumista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle.
Kaikissa UPM:n Suomen yksiköissä kannustettiin sisäisiin hakuihin ja muuttoon. Irtisanottavat olivat etusijalla UPM:ssä avoimiin tehtäviin, mikäli heidät voitiin kohtuullisella koulutuksella pätevöittää tehtävään. Yhtiö kattoi muuntokoulutuksesta aiheutuvat kustannukset ja maksoi muuttokustannukset sekä kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan, jos uusi työ edellytti muuttoa toiselle paikkakunnalle. Siis näin teki pörssiyhtiö vapaaehtoisesti.
UPM tuki irtisanottavien uudelleen työllistymiseen tähtäävää koulutusta ja tähän tarkoitukseen varattiin 600 000 euroa, joilla korvattiin uudelleenkoulutuksen osallistumis- ja materiaalimaksuja jopa 2 000 euroa per henkilö. Lisäksi UPM sopi Aker Yardsin kanssa uudelleenkoulutusyhteistyöstä Suomessa. Tarjoutui tukemaan uudelleenkoulutusta maksamalla irtisanomisajan palkan, vaikka henkilö aloittaisi Aker Yardsin täydennyskoulutuksen jo ennen irtisanomisajan päättymistä. Lisäksi UPM tarjoutui maksamaan muuttokustannukset ja kuukauden palkkaa vastaavan asettautumisrahan.
Työterveyshuollon palvelujen ulottamista työpaikkansa menettäville pidettiin Voikkaalla erityisen tärkeänä, ja työttömät irtisanotut saivatkin käyttää UPM:n työterveyshuollon palveluja takaisinottovelvollisuuden ajan eli kaksi vuotta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tätä listaa voi itse asiassa jatkaa aika pitkälle.
Eli kysymys kuuluu: Jos tähän pystyy, suomalainen pörssiyhtiö, niin miksi tähän ei pystyisi myös valtion osaomistama suomalainen pörssiyhtiö?
Kyse on poliittisesta tahdosta ja inhimillisestä velvoitteesta uhrautua hädänalaisten eduksi. Ja kun tavallinen pörssiyhtiö on näin tehnyt, niin miksi nyt ei ole kyetty niin tekemään Kemijärvellä?
Kyllä varmasti valtion omistajaohjauksen kannustamana entinen valtionyhtiö tällaiseen jälkihoitoon kykenisi. Voisiko siis kenties hallitus tältä osin jäntevöittää, omistajaohjaustaan? Tosiasiat nimittäin puhuvat sen puolesta, että näin voitaisiin tehdä.

12.02.08

Eero Heinäluoman ilmoitus sunnuntaina aloitti hektisen uudelleen asemoitumisen Sdp:n kesäkuussa pidettävään puoluekokoukseen. Istuin kuuntelemassa Eeron puhetta Turussa salin eturivissä ja näin sen vakavuuden, joka hänen kasvoiltaan paistoi. Hänen tahtonsa oli saada puolueelle uusi johtaja, joka pystyy viemään meidät uskottavasti ja vahvasti kohti syksyn kunnallisvaaleja ja muita tulevia haasteita.

Itsetuntemus on hyvän johtajan yksi tärkeimpiä ominaisuuksia. Toinen tärkeä ominaisuus on kyky vedota joukkoihin ja koota heistä muutosta toteuttava voima. Kolmantena tarvitaan kykyä hahmottaa tilanteet. Ilmoituksellaan Heinäluoma osoitti, että häneltä näitä ominaisuuksia löytyy, ja ironista kyllä, ne toteutuvat hänen väistymisensä kautta.

Tarja Filatov, Mia-Petra Kumpula-Natri ja Jutta Urpilainen ovat hyviä ja uudistustahtoisia naisia, joilta varmasti löytyy myös kykyä puolueen johtamiseen. Sdp:n uudistuminen ei ole henkilökysymys vaan tiimikysymys.

Myös oma nimeni on noussut alkuviikosta esille demarien tulevasta puheenjohtajasta puhuttaessa.
Uskon malttiin ja oikea-aikaisuuden kunnioitukseen. Rakastan nykyistä työtäni sosiaali- ja terveyspolitiikan parissa, ja siihen haluaisin keskittyä myös SDP:n varapuheenjohtajan ominaisuudessa, osana hyvää tiimiä, joka toivottavasti tulee syntymään puolueeni tulevan puheenjohtajan johdolla.

SDP:n tulevaisuus on hyvä, kun sen johtoon saadaan henkilö, joka osaa kasata ympärilleen taitavan ja yhteistyökykyisen tiimin. Nyt esille nousseista puheenjohtajanimistä uskon löytyvän tällaista taitoa.

10.02.08

Eero Heinäluoma ilmoitti tänään iltapäivällä Turussa, että ei aio lähteä hakemaan jatkokautta SDP:n puheenjohtajuudelleen. Hämmennys on hyvä sana kuvaamaan Messu- ja kongressikeskuksen saliin laskeutunutta tunnelmaa.
Paikalla oli puolueemme kermaa: vieressäni istui vakavanoloinen Maarit Feldt-Ranta, joka oli yksi niitä harvoja, jotka tiesivät asiasta etukäteen, Eeron vaimon Sadun vieressä oli Matti Ahde, toisella puolellani Miapetra Kumpula, Johannes Koskinen, Kimmo Kiljunen, ja etäämpänä istuivat muun muassa Jutta Urpilainen, Heli Paasio ja Sirpa Paatero.

Varmaa on, että ainakin kolme edellä mainituista asettuu ehdolle puolueemme seuraavaksi puheenjohtajaksi. Mahdollisesti neljä. Myös Tarja Filatov ilmoitti harkitsevansa ehdolle asettumista. Aiemmin kisaan ilmoittautunut Erkki Tuomioja ei ollut paikalla, mutta STT:n tekstiviesti kertoi miltei heti Eeron ilmoituksen jälkeen myös Erkin pysyvän radalla.

Tulevista viikosta tulee mielenkiintoinen. Ja niin tulee myös ensi kesän puoluekokouksesta. Puheenjohtajuudesta saattaa hyvinkin olla kisaamassa melkein kymmenen nimeä.

Ensimmäistä kertaa demarihistoriassa naisilla on joukolla mahdollisuus nousta puolueemme johtoon. Meillä on todella päteviä, vahvoja politiikantekijä- ja uudistajanaisia.
Meidän rohkeutemme ratkaisee.

05.02.08

Kansanedustajien talvitauko on päättynyt.
Kun seisoi maanantaina Suomen kuuluisimmilla rappusilla kuuntelemassa Kemijärven karvalakkilähetystön jäsenten mietteitä ja hallituspuolueiden edustajien puolustelupuheenvuoroja, ei voinut olla muistamatta viime syksyn Tehy-kiistaa.
Kuvio oli sama tuttu: kyllähän me tuemme teitä, mutta kun asia ei ole meidän käsissämme.
Varsin vallatonta touhua siis, kun on kyse kansalaisten puolustamisesta muuttuvassa maailmassa.
***
Mistä oikein on kyse, kun Stora Enso lakkauttaa kannattavan, hyväkuntoisen ja vieläpä hyvässä paikassa, keskellä metsää sijaitsevan Kemijärven sellutehtaan? Siitä, että yhtiö tuottaa näin paremmin osakkeenomistajilleen.
Ilmiö on jo tuttu. Yritys siirtää tuotantolaitoksensa sinne, missä kannattavuus on parempi. Osakkeiden arvo nousee. Sijoittajat ovat tyytyväisiä. Kunnes pitää taas saada uutta potkua pörssikäyriin, ja kuvio aloitetaan alusta.
Pitääkin kysyä, miten pitkään tällainen touhu voi jatkua? Ahneus ei ole koskaan hyvä isäntä. Sen ikeessä eivät ihmiset voi hyvin vaan heistä tulee orjan kaltaisia kasvottomia kansalaisia, joiden tarkoituksena on vain täyttää velvollisuutensa tuotantotalouden pyörässä.
Ei kovin ylevöittävä päämäärä ihmiselämälle.
***
Kansan ja kovimpien markkinavoimien käsitykset oikeudenmukaisesta toiminnasta eivät kohtaa, koska ne näyttävät asuvan eri planeetoilla.
Sääntelemättömän kapitalismin puolustuksena hoetaan, että kyllä markkinat korjaavat itse itsensä. Suomeksi tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kun yksi yritys menee konkurssiin, niin toiselle tarjoutuu mahdollisuus saada lisää elintilaa. Tai sitä, että harjoitetaan karavaanikapitalismia, jossa putsataan yhdestä paikasta kaikki, mitä putsattavissa on ja siirrytään viemään "vaurautta" seuraavaan kohteeseen.
Eräänlainen viidakonlaki siis, jossa unohdetaan sen seurannaisvaikutukset tavalliseen arkeen.
Siksi tarvitaan valtiovaltaa pehmentämään globaalin markkinatalouden pahimpia moukarin iskuja. Ja siksi on kysyttävä, miksi meillä hallitus ei ole halunnut toimia vastuunsa mukaisesti.
***
Kepulle Stora Enson Kemijärven tehtaan lakkauttaminen on poliittisesti erityisen hankala paikka. Sellutehtaan toiminta on työllistänyt melkein kahtatuhatta itä-lappilaista, joista suuri osa on antanut äänensä Vanhasen luotsaamalle joukolle.
E i ole ihme, että kepulaiset poliitikot yrittävät pestä kätensä koko sopasta. Kokoomusministerin selitellessä tapahtumien kulkua mediassa, hallituksen suurin puolue tyytyy laittamaan nimiä kirjelmiin, joilla ei ole mitään vaikutusta.
Todellisia keinoja ei ole edes yritetty käyttää. Valtio on yksi Stora Enson omistajista ja omistajalla on aina valtaa, jos valtaa haluaa käyttää.

 

23.1.08

Kapinahenkistä alkanutta vuotta!

Vuoden ensimmäinen kunnallispoliittinen kokous osui viime maanantaille. Rauhalliseksi sitä ei voi luonnehtia parhaalla tahdollakaan. Esillä oli Jorvin päivystyksen huono tilanne. Ja syystä.

Kävin itse Jorvissa keskiviikkona tapaamassa muun muassa talon uutta ylilääkäriä Jukka Tolosta. Saamani viesti oli selkeä: Tilat on muutettava remontilla vastaamaan hoidollisia tarpeita, muuten ei hommaa saada toimimaan. Ei voi olla niin, että potilaat makaavat käytävillä kun huoneisiin ei mahdu uusia tulokkaita. Sairastuminen on tarpeeksi rankka kokemus ilman sivullisten pällistelyäkin. Tolosen kokoama työryhmä on jo tehnyt suunnitelmat lisätilan saamiseksi. Nyt pitää vaan saada myös maksaja eli HUS ymmärtämään tilanteen kiireellisyys.

Ymmärrys on muuten suhteellinen asia.
Espoon suunnitelma Puolarmetsän päivystyksen lakkauttamisesta ja noin 10.000 asiakkaan siirtäminen Jorviin ei tunnu kovin ymmärrettävältä nykyisessä tilanteessa.

Tästä on käyty kiivaita keskusteluja myös sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kaupungin alkuperäisen vision (suom.harhanäky) mukaan Puolarmetsän päivystys haluttiin lakkauttaa jo maaliskuussa. Lautakunta siirsi lakkauttamisen kesäkuuhun ja asetti ehdoksi Jorvin tilojen kuntoon saamisen.

Tilojen muutostöiden eteen ei kuitenkaan ole tehty vielä mitään. Välillä näyttää siltä, että joidenkin espoolaisten virkamiesten maailmankuva perustuu heidän itsensä paperille rustaamien näkemysten varaan. Mutta jos katsoisi ikkunasta ulos, voisi todellisuus muotoutua toisenlaiseksi.

Olen tänään kutsunut koolle ylimääräisen lautakunnan kokouksen 4.2. järjestettäväksi. Sen ainoina aiheina ovat Puolarmetsän ja Jorvin päivystykset sekä niiden tulevaisuus.
Ja yksi asia on selvä, Puolarmetsän päivystyksen sulauttamista Jorviin ei voi toteuttaa vielä pitkiin aikoihin.